lauantai 22. helmikuuta 2014

Olipa kova koitos, mutta...

Tupu tervetuloa uusi lukijani

No hei hei kaikille lukijoille

Nyt pittää ensteks sannoo, ette vainenkaa usko, mitä mummo nyt on
oppinu tekemään?????

No näkkyyhä se kuvissa, ku mie oon laittanu koko rykelmän uusia tuotoksia!!
No...miltä näyttää....oon mie nii ylpee, nii ylpee tuotoksistani, nokka nous, toivottavast ei pyrstö laske....hah ..vanhoi sanan parsei.
Mut asiaan...oikeell o mummoruutuja odottamassa lissää, jotta olis mitä ommella yhteen, onha niit jo 32 kpl niiku aiemmin mainitsin: tällä miun etanan vauhilla. Ikävä juttu, ku alakaa olkapäissä tuntumaan, kippeeks meinaavat ruveta ja sit pittää vauhtia? hiljentää...

No mut tässäpä varsinainen aihe, miun Eka onnistunut ruusu ainakin  omasta mielestä. Hänt mie kuvasin eestä ja takkaa, siin istuu ja siin makkaa...
 Voi taivahan talikynttilät ko mie olin tyytyväine, uskokaa vaa ny ees tää asia..
Häne mie kastelin liima-vesiseoksessa ja pahus kerkes kuivuu, enneku mie havahuin hänt käsittelemään. Onneks oli aikas laimee seokseni, ettei ihan sementti tönköksi menny, vaan kauniisti taipui miun herkissä sormiloissa, oikeestaan kippeissä...
Täs hää nätist istuu melkein seinällä, taustal ko on tuollanen papernarust värkätty mikä lie, ostin joskus kolme kpl Tokmannilt ja tälläsin sinitarralla seinäkoristeeksi, ku halavalla sai...



Täs toises kuvas hää herkistelee satiininauhan kans, laskeutumispaikka on vähä ruma, ko hää makkaa miun leikkuu lauvalla, jossa leikkelen tilkkuja, ja muita tekeleitä, syvämiin ja silleen.

Ja tää kolmas ruusu on punastunut pelkäst harmist ko häne osuus on olla eestä kuvattavana , satiininauhan kanssa ja lähikuvaa...noo..kynslakalla mie hänt sutikoin vähäse, no punasel sutikoin, ku ei löytyny mittää kimeltävää lakkaa.
Harvemmin niit meikäläiselt löytyy, jollen oo ostant just tällasiin askartelutarpeisiin.
Nii et näi meil, mites muualla.

Sit tein taas löytöjä kirppiksel,  villakangas palttoo maksoi n. 0.34 € ???
Eurolla sai ostaa kolme tavaraa ja nythä mie oikein aarteen löysin.
Muutaki mukavaa käi tarttummaan hyppysiin ja ne oottaa pesukonneeseen menoa.
Sil viisii, kyl on kiva olla; edullisii ostoksii ja onnistuneit kästöit...
Mikäs siin on ollessa:)

14 kommenttia:

  1. ihastuttavat ruusut. Materiaali, onko se jotain askartelumassaa, vai mitä? Ja entäs sitten tämä 'isoäiti', kaunis ja valkoinen väri sopii hyvin reunoihin. Onhan siinä ompelemista kun palat yhdistää toisiinsa. Itse virkkaan palat kiinni toisiinsa. Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti paljon, tuuoo pitsi"ruusu" on puuvillapitsiä, leikkelin niit spiraaleit, ko joku neuvoi ja tälläsin heijät liima, erikeepperi/ vesiseokseen kovettummaan, vähä liimaa vähä vettä:)
      Nii'i palasten kiinnittäminen onkin vissiin isompi juttu, muistan ku ompalin niit aina oikein neliöitäni.
      Iloista pyhäpäivää siulleki, toivottavast kiva inspis löytyy:!

      Poista
  2. Eikös olekin kiva tunne kun oppii jotain uutta:) Kauniita isöäidinneliöitä. Minäkin olen virkannut palat yhteen, kun en ole jaksanut ommella. Tuo ruusu on myös kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi veikkonen, on se kutkuttava tunne, ku jottain uutta saap valmiiks, ihan ihokarvat pörhistyy....
      Saas nähä miten mie nuo palaset liitän yhteen, sen tiijän, et helpomman tavan valitsen, enhä mie niitten kans ala kauemman aikaa töhertää, kui mikä on tarvis:)

      Poista
  3. Nätti isoäidin neliöitä olet tehnyt. Mitähän niistä tuleekaan =))
    Kiva ruusu =))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan tosi, koitan saaha niistä vaik tyynyn päälle tai jos oikeen kommeesti alan suihkimmaan, teen nukkupeiton, tai sit sohvan päällis peiton tai, tai, noh , een mie nyt tiijä, pään viskas tyhjäks, ajatukset lähti ku lämpes....
      Juu'u ruusu männöö ihan täyvestä, ku ite tietää kuin paljo se töitä teetti.

      Poista
  4. No hyvä sie Anni, noin komian ruusun saitkii tehtyy, eiks vaa kannattant harjotella ja käänellä, tuo kynslakka antaa mukavaa värrii ruusuu.
    No siun neliöiskii ovat nii korreita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti siul kosotäti, en mie ilman sarvia ja hampaita ruusuani valmiiks saanu ja nuo punaset läikät on kui olis veritippoja, ku näin jälkeen kasson..
      Mut neliöt, heijä kohtalo on viel kyseenalainen, ukkoin siin katteli niitä, ku ovat levällään olkkarin pöyvällä, kommentoi ; älä ny kerrää niit pois, siint näkkee minkälaisii viel tarvii tehä...jotta silleen.

      Poista
  5. Kauniita mummoruutuja ja ihana pitsiruusu, suloinen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tokkiisa kiitos kiitos, kehut aina kelpaa, syvämessä oikein väpäjää:)

      Poista
  6. Oonpahan taas kateellinen. ei oo mulla mummuruutuja eikä ruusuja. Ensimmäisiä en tykkää tehdä ja toisiin en ole löytänyt liinoja. Mutta minä herkuttelen näillä sun luomuksilla. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooo, kateus vie mennessään mummoruudut ja ruususet... ethä sie ny silviisiin, kerrääpä voimia niihi ruokatekeleisiin, joita sie väännät käen käänteessä ja hyvän näköisiä,voi ku maistaa sais namnam, mie en ossaa tehä maittavia ruokia, ukkoin meil hoitaa tuon ruokapuolen. Nii se mennee......
      Yks tekkee sapuskat, toine mekot ja muut värkit ja kolomas tekkee mitä ossaa, peukalo keskel kämment... Siin siul miettimist

      Poista
  7. Kauniita mummuruutuja olet virkannut ja nuista ruusuista minä tykkään kovasti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mummoruudut ihan ok ja ruusut männöö ihan omaks iloks ja molemmat työt ovat niitä onnistumisen iloja. Katselin juutuubista ohjeita ruusun tekemisestä, aivan ihania ovat, mie meinasin vähän masentua omasta vaatimattomasta tekeleestäni, mut nostin hännän pystyyn, oma työ on paras työ. Vaatimaton, mut rakas:))

      Poista