keskiviikko 27. elokuuta 2014

Pukuja ja pienokainen:)


 Illan puolta ihmiset.
On miulki oikein juhlapuku, joka käy tietääkseni mihin juhlaan tahansa. Tämä on äitini kansallispuku, Kaukolan puku. Hän on hankkinut sen 1940-1950 luvulla,  se on hänen päällään kuvissa vuonna 1951. Päänauhat ovat nuoren tytön, siis vaimo ihmisel pitäis olla pukuun kuuluva huntu päähine. Puku hieman muokattiin minulle , puseron helmaa pidennettiin samaten esliinan vyötärö osaan laitettiin jatke, hame prässättiin ja rintakoru hopeoitiin uudelleen.  Ostin luonnon valkoiset sukat ja nuo töppöset? Olen käyttänyt pukua lapsenlapsen ristiäisissä ja ystävien syntymäpäivä juhlissa. Valitettavasti puku ei enää sovi päälleni, olen kasvanut siitä ulos!

Ensimmäinen lapsenlapseni Uudenkaupungin synnytysosastolla. Pikkuinen tyttö oli kuin nukke, aamuyöllä syntynyt 19v sitten  ja pidän häntä ensikertaa sylissäni. Kyllä tuntui huumaavalta pidellä pikkuista, mieleeni tulvahti muistoja oman esikoispojan syntymästä ja sitä seuranneesta tunne vyörystä. Mie olin toivonut kovast poikaa, omast lapsestain ja ku kätilö ilmoitti< poika tuli, mie pillahdin itkuun ilosta. Mie hänest jo olin untaki nähnyt....
.
Täs kuvas miul on punainen valkokukkainen nanson trikoomekko, jossa ol "laskettu" vyötärö, eli lanteilla oli rypytysommel??? ja helma ol leveämpi.
Panin kuiteki punaisen patella vyön jotta näyttäsin vähä solakammalta.

Alakuvas on pikkuisen tytön kastajaisjuhla ja hää on saanu riisuu oman juhlapukunsa pois ja väsynyt ol pikkuinen, nukkui täysillä ku kuvattiin.
Onha miul täski mekko, siihe vuosilukuun ol kukkamekot kovast suosiossa ja mieki sellasen ostin, silläki mekolla olen muutamat juhlat käyny ja just sillon samaan vuoslukuun,  pari kolme viikkoo aiemmin,  ol esikoispojan häät ja siihe tilaisuuteen mie mekon ostin. Ei oo meil  liikoja rahoja käyttää moniin " parempiin" vaatteisiin, malli muuttuu, mummoki muuttuu ja kasvaa....ja juhlinnat vähenee.
Miun menot ovat vähentyneet huomattavast, ko tuo näön puute  alkoi haittaamaan.

Mut näil männään mitä ollaan saatu, huonomminkin vois olla.

No nyt mummokoira kääntyilee sängys jo siihe malliin, jotta alappas mummokaverini joutuu petin pohjalle...

Se on illan viimeinen, hyv' yötä kaikillen..



torstai 21. elokuuta 2014

Valkoset pöksyt, sininen paitpusero ja PUNAiNEN VYÖ

 Heisuli vei taas, löysinpäs se kuvan jonka alun perin piti laittaa preferita.blogspot.fi  :lle, mut täs hää ny o vuodelta  KORJAAN VUOSILUKUA JOKA  OLIKIN  1983 , mamma on sillo ollu kaponen linjoiltaan. Puseron värin on aika muuttamut, kyl se ol enemmän kirkkaan sininen,  mut täs hää on ihan harmaan näkönen .Mie en oo koskaan ollu oikein tiukossa housuissa, siis reisistä ja sääristä, miul rinppakintulle ei sovi sellaset, oon vähä huvittavan näköne, eihä lantiosta alkaspäin esitellä persuksiakaan ihan ehdoin  tahdoin, kyll miun mielest pakaroiden alapuolelle pittää jonkinlainen pusero yltää., minust se  antaa jottainki tyylikkyyttä ,ettei koko kroppaansa esittele, tiukoissa vaatteissa....äähhh uimapuku on sit erikseen...

No alemmas kuvas on tää uus pitkähihanen raitapait, en jaksanut sitä kummemmin asetella, mut kivat samanlevyiset raidet, tykkään. Ihan nätti päällä, ku mie oikein noist pitkähihasist en ennää välitä, laitan vaik jonkun jakun päälle ja lyhkähihasen alle. Mie oon senverran kuumaa sorttia, ja ukko palelee..se on se tupakka, joka minnuuki joskus palellutti, mut nyt oon siitäki ollu eros jo yl 20 vuotta. Täs on vähä pitkä hihat, mut kääräsen ne  ainakin kerran ja tarpeen mukkaan kakskin kertaa.
 Muistan kouluaikana ko ol ihan häpee, jos villatakin tai puseron hiha ol pitkä ja se kääritiin vähä lyhemmäksi, se oli pöhkön näköstä toisist penskoista. Siin sitte huudeltiin puolin ja toisin. Mie ainaski joka kerta jouduin  vaatteiden  takia  toisten penskojen hampaisiin, olin  hieman paremmin puettu kuin isoperheiseten  lapset ja ko  mie olin  meijän perheen ainokainen...
.
No sitte täs alakuvas o  raitatoppi. Ostin sen muutama  vuos takaperin Sokoksesta,  tykkäsin valtavast sen väreist, siin on musta, beessia ja valkosta, johonkin kierrätykseen oon senkin jo antanut, vaan  nii tykkäsin , mut nää miun muodot kasvaa, vaik paita olis kyll joustanu hyvinki...mut...mut
No täski kuvas  näkkee miun tissikki selväst ja maha on pömpöllään,...onkse ny niin nättiä, mut lasketaa se kesäloman tiliin, sillo ihmisil männee loppu järkiki ja pukeutuvat ko rantarosvot...risaset virttynyéet sortsit ja uuno turhapuoropaita tai ei paitaa laisinkaan....lököttävät  housut..persvako näkyvis....ai et minnuu korpee, ku ihmiset heittäytyy ku vieraan planettan asukkaiks...kyl pukeutumiseen voi panostaa, eikä tarvii ees paljo rahaa.pikkurahalla löytää kivat kesävaatteet. Ja kirpparilt löytää ihan mukavia vaatteita, jos on mahdollist niis kierrellä.

Löpinät loppu, hyviä öitä kaikille.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Syksynkukkia:)


Heipsan keskiviikkona, tännään oonkin melkosen aikasin lähteny liikkeelle.
Kävin kirurgian polilla ja lääkär sano het, että olkapää leikkaus on edessä ja näytti olkapää teko sellasen jutun kanssa, mikä siell olkapääs vaivaa, näytti kohdan josta oli kalvo tai joku revenny poikki. Tiedusteli, jos ei sitä saada korjattua, suostunko keinonivelen asettamiseen.
Mikäs siin autto, ku luvata, eihän tuo muuten korjaannu, kivut ovat taas yltyneet, mut leikkaukseen pääsee kenties vasta ensi vuoden puolella.
Sitä ennen pittää hoidattaa hampaat ja rönkenkuvata leukaluut yms, ettei oo tulehduksia, ne pittää hoitaa pois enne leikkausta.. Ajat niihin tännään jo varattiin ja kävinkin jo suuhygienistin luona. Syyskuussa on rötken ja hammaslääkäri,  joka antaa lausunnon toimenpidettä varten, suun kunnosta.
Aikasmoista pelaamist, mut kai on myös tarpeellista, kun vieras kalu tonne kroppaan laitetaan, ettei tuu komplikaatioita. Yks tuttu mies män polvileikkaukseen ja pit olla ihan kaik kunnossa, mut otti ja kuoliki ukko. Tuli niit komplikaatioita, mitä sit lieneekin pitäny sisällään se leikkaus juttu, tarkempaa tietoo miul ei oo.

Mut tulin sielt hygienistin luota ja poikkesin Tokmannille ja ostin nuo syyskukkaset, pienen syklaamin, tykkäsin tuost keltasest pallokrysanteemist ja sit viel ostin yhen hopealangan. Muutama vuos takaperin koitin oman  mielikuvituksen mukkaan koristella parvekelaatikkoa. Hain pihlajanmarja oksia, katajan oksia, männyn oksia,  sammaloituneita oksia, ja mitä muuta oksia?? jäkälää ja jottain muutaki ihan ilmaisia, luonnosta saatavia koristeita. Olivat muka kauppojen tavarat nii kalliita, etten raaskinu ostaa. Mut kyl niit konsteja löytää, ku viittii metsässä rämpiä.  Puolukan ja mustikan varpuja  nekin on ihan kivoja ja havukranssehin niitä laitoin, ku vein isän haudalle. Nykyään en enää voi lähtee mihinkään, tuo näkörajoitteisuus estää monta kivaa juttua toteutumasta, tarkoitan juur tuota luonnossa puuhailua,  etsiä ja katsella  mieleisiä asioita. Erittäin ikävää....

No mut sit mie ostin tokmannilt sellasen must/valkoraidallisen pitkähihaisen puseron, ku juur ol Preferitan  blogis juttua raitapaidoista.
Nytten sattu miun kohalle kiva,  halpis paita, mut ihanan pehmee. Olisin ottanut lyhyt hihaisen, muttei ollu miun kokoa. Siel ol montaa eri raitavärivalikoimaa, mut tää oli just paras väri, oon ain tykänny mustavalkoraita puserosta.

Lopetan löpinät tähän ja taijan männä mummokoiran viereen pötkölleen, vaikken mittää nuku, mut pidän silmiä lepuutuksessa( eli kiinni) Voi se olla ihan hyväkin, miun terveelle silmälle, et vähä huilaa silmät kiinni.

Kuullaan taas ja leppoisia puoliväli elokuun päiviä.

tiistai 19. elokuuta 2014

Kesäkukkasen kohtalo.

Tervetuloa uusi lukijani preferita, asuja ja ajatuksia

Niin kävi tälle keltaiselle söpöliinille, kun olimme pois tuvalt, hää kuivu sil aikaa ja män kukkien taivaaseen....eli siin miun myrskyssä joutui sammaan kassaan muittenkin kesäkukkien kans. Sin män viel kukkivat pelakuut ja samettikukat. On se kiukku kummallinen voima, huono voima ainakin toisinaan, mut ei ain jaksa olla lempee ja rakastava, eihän. Mie en oo muutekaan varsin lempee, mut kiltti toisinaan...

Voiha hiivatti ku meil o satanu ja ukkonen koko viime yönki mellasti ja muutenkin on ukkostamut tänä kesänä ihan hirveesti.
Mummokoira on joutunut makkaamaan sängyn alla monta kertaa ja viime yönäki siel makas,  aamulla hyppäs miun jalkopäähän vähäks aikaa, pehmeeseen paikkaan. Hää nii pelkää ukkosta ja kaikkia äkkinäisiä ääniä.
Yks ehtooki ku oltii juur pihast lähdetty, nii tuos lähellä remonttimiehet jottain tekkee ja hyö pamautti naulapyssyllä, nii koira parka seisahtu siihe paikkaa, ei kerinny ku pisun tehä. Mie hänt koitin houkutella ja vähän vedin hihnasta, nii eikös kaulapannan lukko katkennut ja rouva kääns selkänsä miul ja läht takasin kottiin. Onneks ei tullu autoo, ku ajavat täs pyörätiellä jatkuvasti. Rouva kävel kyl ihan reunas mut en nähny miten ylitti tien, rappusil odotti minnuu levottomana.
Mie juur täs yks yö näin unta et pakettiauton vasemman etupyörän alle jäi joku, oliko se koira vai laps, sitä en oikein tiijä. 
Aloin kutomaan yhtä myssyä, mut taitaa olla liian kovaa lankaa. Impivaara lankaa, miusta hirveen kovan tuntuista, en ennää ikinä osta ees sukkalangaksi. Kyl nii hiivatin kauan kestää miun tehä, oon jo mont päivää kutonu pyöröpuikoilla ja vast 13cm oon saanu aikaseksi. Kuin joku  tai jotkut tekkee muutamas päiväs tai yhes päiväs jonkun tekeleen, tuntuu iha uskomattomalta. Yhtä päätä mie en vois millään tehä, niskat ja olkapäät suuttuu ihan kokonaan.

Ostin parvekkeelle purkin, jossa ol hopealankaa ja jottain muuta, mis ol puolukan näköset lehdet, en muista mikä se ol. Sekin jo pääs kuivamaan ja lehdet lurppas multaa vasten, mie jo hiillyin, et joko taas män miun kukkaset. Vaan virkos se, ku heilautin vettä kannusta.
Ostin ne puutarhalt ois halavemmal saanu marketin myymäläst, oli kaksinkertane hinta tarhalla.
Mitenkähän ulkosyklaami kestää, ku miul ei mikkään, tekis miel sellasen ostaa. Onko lukijoil kokemuksia tästä asiasta?

No mut ny pittää lähtee rouvakoiran kans ulos, enneku alkaa jyrisemmään.
Soon taas moro.




lauantai 16. elokuuta 2014

Meitsin vaatemuotia 1988 luvulla:)

  Heippa hei, nyt lähti mummolta lapasesta, ku innostuin oikein näitä menneiden vuosien vaate muotikuvia esittelemään.!!!
Miun pit kyll laittaa vaan yks kuva esille, mut en sitä hiivatin kuvvaa löytäny.
Sit mie tuumasin, ko näit muita löysin, et laitakin heijät tähä muotiblokkiini:)))

Täs yläkuvas on miun farkkumuotia, isohko farkkupaita tais olla miesten, mut kirpparilt kait sen löysin ja lohenpunainen puuvillaneule, pitkähihanen pusero vilkkuu pikkasen paijan helmahalkiosta ja hihat  näkkyy enemmän. Olkapääl roikkuu joku musta laukku, sellanen joka on pehmeä ja muotoutuva,  pussukka.  Jalassa jotkut mustat kengät. luulen nii...Taidenäyttelyä katselin ruokailun jälkeen. Oltiin hämeessä, Menosissa ol sellainen ravinteli, johon poikettiin ruokailemaan:))  Hih huomasin kuvan vas.reunas vuosiluvun 96, tarkottaa vuotta 1996:) Muistankin, että olin pakosalla, ko mie täytin 50 v ja  mien  tykkää juhlia järjestellä. Olin lapsuuven aikaisen naapurin mummon luona kyläilemässä.

No sitten ollaan lähössä veneilyseuran talvi seilaukseen ja täs kuvas on niiku näkkyy, punasta. Pusero ol sellanen ohuehko liekö jottain nailonsekotetta tms. vyö on oikein nahkaa ja punanen laukku jottain tekosellast. Olkalaukku on ollu se miun  juttu.
Siihe aikaan ol kampauskin tuollane pörrö, liekö se afrokampauksen nimellä kulkenu, mut mie keksin etten kampaa hiuksiani vaan annan sen kuivua ittekseen noines, nii ei oo kauheen pörröne.
 Housut on mustat, kapeavakoista samettia, jota ol myös paljo liikkeellä siihe -80 luvun aikaan.


No täs kuvas on kans farkkumuotia merellä. Oltiin kesäloma reissulla ja mie kävelin kalliolla, ku mieheni huus ottavansa kuvan miusta.
Mie en kerint juuta sannoo, ko oli jo valmista.)
No täshä on tuollane  vaaleen keltane puuvilla perus pusakka, eihä tuol merel mittää hienouksia voinu pittää, venekin oli suht' koht vaatimaton, itse rakennettu, mutta merikelpoiseksi katsastettu, kaikkine tarpeellisine varusteineen.
No, jalas miul on, mikäs muu, kuin kumisaapas, tai kumia oli vain kenkäosa  ja varsi oli  vinyyliä, jonka voip taittaa kaksin kerroin. Kevyet ja kätevät.

No täs mie oon nuorena 16v, olin kansanopistossa, johon äiti miut hommas, ennen kuolemaansa. Mie en ois sin männykkään, ko äit kuol äkillisest, juur kuukautta ennen, mut isä komens miut lähtemään, ko kaik ol jo valmiiks hankittu. Varmaan hänkin sai toipumisaikaa siihen, et jäi yht' äkkii 16v nuoren tytön yksinhuoltajaks, niiko nykyään sanotaan.
No täs miul on pääl sellane ruudullinen, olisko ollu pepita ruutunen, oma ompelema hame, vaalean sininen,  puseroo en muista, mut takki tai siis jakku ol tumman ruskea, sukat olivat myös tumman ruskeat. Hiukset oli poninhännällä, niiko näkkyy.
Täs mie oon tyttöjen asuntolan pihamaalla ja talvi näkkyy olevan, ku lunta on pihalla.

Tässähä näit kuvvii olis, sen yhen kuvan lupasin laittaa esille preferita.blogspot.fi....lle, selaillessani hänen blogiaan, terkkuja sinnepäin.

Koittakaakin kestää lukijani, ehkä mieki täst taas tokkeennun, ukkoinki o jo puhetuulella:)))

Ps. Klikkaamalla kuvan päälle saat ne suuremmaksi:)  Vähän niiku editoitu ilta myöhällä.....

torstai 14. elokuuta 2014

Kelta/mustassa ladymummu 68 v:)))


  Edit otsikkoa 15.8.14

  Hyvänenki aika  ku mieki tulin kaupoilta ja aloin kuvata itteeni peilin kautta, olen olevinas nii tyylikäs sitruunan keltaisessa ohuessa puserossa, jonko ostin vuosia sitten ihan vaan topin päälle jakuksi, vaikka onkin lyhkäset hihat, ei minnuu haittaa, kuhan pääl pyssyy, näättehä, et vielä ryntäiden kohdalla on napit melkein kiinni...no ei oo tarkotuskaan napittaa kiinni, höpsön näköst sekin....
Mie oon aika tuhtissa kunnossa ruskettunutki mukavast, ko siel tuvalla ollaan istuttu terassilla.
Tuo kamera minnuu häiritsee, mut en osannu muutenkaan sitä asettaa.
Farkut on tietysti jalassa, niistä en saanu niin minkää laista otosta ja kengat ovat  MERRELIN SANDAALIT,  Ovat todella hyvät kävellä, istuvat  napakasti ja pohja joustaa askelien alla. Minulla oikeestyaan on kahdet, vain erin väriset, punaiset ja beessit.Sandaalit  ovat  matalat ja vähä sporttiset, mut soppii farkkujen kans piettäväks oikein hyvi ja etenki koiran kans ko ulkoillaan, paan ne jalkaan. Eivät hierrä paljasta jalkaa.
Hyvät kun löytää, niin kahdet pitää hankkia. Nämä ovat monen  vuoden vanhoja, mut vuoron perään pidettynä kestävät kaksin verroin:)
Musta pusero on JOCCA FASHION FINLAND MILLI TAI MILLA. Puseross on kivat nauhat koristeena kaula-aukossa.
Ukkoin ku tään kuvan näkkee, sannoo> onks siul viel noin iso nenä>...nnhhmmmhäne huumoria. Kerran ku näytin yhen yli kaks kymment vuotta vanhan kuvan, hää tokas< ons siul sillo jo ollu noin iso nenä<  ....vitsi  kai? silloin ja mie purskahdin karmivaan nauruun.

No mitäs ny kirjottasin, ainii käytin auton pesussa ja vahauksessa ja kiertelin kirpparilla valmista ootellessa, pari viime vuotist ET lehtee löysin ilmaiskorist.
Nyt peijooni on jalat kippeet, ko marssin pitkin katuja,,,no ei se matka niin pitkä ollut, muuten väsyy jalat ko on kasvanut "isoks tytöksi",

Ny mummokoira istuu  lattialla ja kuuluu tuhisevan, alaha emäntä käyvä pitkälles sänkyyn.
Soon öitä ny...

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kästöit Satakunnan keskussairaalaan.

 Hei taas, mie jouvan miltei joka päiv kirjottelleen, ku on tätä gghhrrrgrr aikaa.

Joskus tahtoo sitä ommaa aikaa ja hyvin tuntuu sopivan ukollekin!

Ni no otti ja tuota
Mie lähetin kiirussa paketin Porriin muutaman sytomyssyn, ku olin joskus kevväällä valmiiks saanu ja ny sai tuon pienen vaalean punaisesen, josta ukolle riemu ratkes...nimittäin ku kokkeilin sitä sellaisen paksutukkaisen nuken päähän (löysin sen alkukesäst ilmaskorist ja aattelin, jos ukon lapsenlapsi tykkää leikkiä sillä, ku tulloo tuvalle) Saamari ku otti miun karvoihi, hää ei ees tienny minkä tähen sitä sovitin nukelle...mie aattelin sen myssyn käyvän pienen lapsen päähän tuolla syöpätautien osastolla tai lasten osastolla...Siis mie oikeesti loukkaannuin, ukko on  ilkee ja osaa pilkata toisen hyväntekeväisyys yrityksiä. Eikä ollu ensmäine kerta...
No mitäs täs sitte, mie pakkasin myssyt ja kolme parrii sukkia muovipussiin kiireemmän kaupalla, ko hokasin et olin mänössä terveyskeskukseen ja äkkiä myssyt ja sukat pöydälle valokuvattavaksi  ( ett saa mummoille siis tänne Teille.laittaa kuvia, ukko monest sannoo..äähh) hävitön ku minnuu pilkkaa. gggrrrrhhgg
Jätin pussini sairaalan infoon josta se männöö sisäisen postin myötä oikiaan osoitteeseen.


Kohta saan yhen myssyn valmiiks, nii ja ens viikon keskiviikkona mään sinne kirurgian polille. Tää tämän päiväne lääkär usko, jotta se olkapää leikataan , on kuulema paha repeämä. joka ei korjaannu itestään, saa sit nähä ja kuulla...Voi mahoton, mite sit kästöit tehhään ja ylleensäkään mittään, sit pitää kai saaha avustaja. Ukko täs kesäl sano tuval ollessamme, ko mie puin uimapukua ja en saanu olkanauhoja millään ylös, nii pyysin hänt auttamaan minnuu, ku ollaan täs näi samas porukas, kyl hää autto, mut äsähti< mie en oo kenenkään yksityine avustaja....voi sampernaut ko ol minust tosi ilkeesti sanottu viel ku ties miun olkapään olevan todella kipeä....sillo jo aattelin ,miten täs koht käyp, mieku räjähjän tulee tupen rapinat ja .....nii'i .Mieki ossaan oll kans tosi häijy ja ny oon viel  ollu hyväs opissa. En mie tällasii oppeja kotomökis saanu, toisia pit kunnioittaa ja auttaa ja kaikkia sellasii hyviä asioita miul opetettiin.
Oonha mie iteki ollu avustajana ja oon tahtonu ol avuks ja hyödyks jos joku tarvii..

Nyt lopetan kaakatuksen ja pistän sormet virkkuu koukulle. Mukavia elokuisia päiviä lukijoille.


maanantai 11. elokuuta 2014

Lohtua kirpparin ilmaiskorista:))


Heippa. Poikkesin kirppareilla perjantaina ja lauantainakin.

Oh ,  näin ilmaiskorissa tämän iloisen naama otuksen ja se oli heti valmis tulemaan miulle. Käet ojossa siin toisten alla hää tuijotti minnuu, kaappasin hänet hetkoht ja olin niin hassusti onnellinen. Aivan kuin hää olis vartavasten siint löytyny, ku miul ol sulka maassa.
Ostin kerran samanlaisen naama mangneetin jääkaapin oveen, mut sen vein ukol jos se häntä vähän ilahduttas, ku se hänt hymyillen katselee...hhmmm enpä oo nii vakuuttunut hymyn tehosta...


 Voi sitten löysin samast kopast tuollasen yksinkertaisen kirkkaan lasipullon, siinäkin oli jotain kiehtovaa, painava se kovasti on, alaosa on paksua lasia.
Sitten löytyi kauniin värinen liekö kynttilän jalka vai mikä lie suulla on reikä, mut kovin pieni kynttilä siihen sopisi. Ei sitä tosin ole sellaiseen tarkoitukseen käytetty, koskei ole talia yhtään reunoissa.
Sit tuollainen tuohitekele, sitäkään en voinut jättää, se myöskin kehoitteli minnuu: ota miut kans...no lähti hää helpost mukkaan. Aattelin jos sen vaik pienel naulalla lyö johonki, siit tullee ihan nätti...nää näit miun aatoksii..tiijä koskaan toteutuuko, mut ihmisel pittää oll haaveita ja mielikuvituksia,  muuten elämä käy hiivatin raskaaks. Sateen jälkeen paistaa. jos paistaa....no nii
siitä tulikin mieleen. Mie tännään otin eteisestä, kutomani pienen maton ja vein pyykkitupaan. Aattelin kokkeilla, josko olkapää ja selkä kestää harjata.
Ostin aiemmin kesällä sinisarjaan sopivan matonpesuharjan ja teleskooppivarsi miull ol ennestään. Aikas hyvin sain pyyktuvan lattialla sen pestyä, en oikein keksinyt konstia, millä oisin mäntysuopapalasta siinä liikutellut, ei kärsinyt selkä kumartelua. Sit hokasin, että harjalla liikuttelin suopapalaa ( en tykkää nestesuovasta, sitä ei saa millään huuhdottua ja matosta tulee tahmea..) ja toimi sekin jollain tapaa.  Vein maton narulle ja aattelin hakea ajoissa pois, jos alkaa vettä satamaan...no kuinkas kävikään...satoi vettä ja mie hain kuitenki maton parvekkeelle muovituolin selkänojalle kuivumaan?? Kai se aikas kestää kuivua, mut tulipa yks asia tehtyä, niiko tuo matonpesu...
Mie oon virkant myssyä, yhen pienen sain valmiiks asti. Vähä tuntuu olkapäissä kipua, mut koitan vähä kestää. Keskiviikkona mään kirurgisel polille, mitä hyö siel sit tuumaavat.
Nii että sattaa ja paistaa meil jokkaisel, mukavata maanantai- iltaa lukijoille.

perjantai 8. elokuuta 2014

Niiko olis takki tyhjä:(


No heippa. Täs kevväises kuvas sentään muurahaiset touhuaa, kuten aina. Ihmettelin mitä hyö noist lepän lehdistä etsii, otin kuvanki, jotta voin myöhemminkin katsella ja kummastella.

Nii'  se ukkoin kävi reissulla ja siit asti hää on iha kummallinen ollu, puhumaton on muutenki, mut nyt vast hää heittäytyi melkein sanattomaksi. Mie kyselin tiettysti juhlista ja matkasta, niihi hää vastaili yks totiseen tapaansa, mut sit alko ihan käyvä mahottomaks.Välil sannoo miul, <etten mie tykkää, et minnuu kuulustellaan...herrajjesta sentään, mie oon luullu, ett myö ollaan sammaa porukkaa...vaan luulo ei oo j.n.e.  Häne tytärki kävi ja kysel kaikkii niiko tapana on, ukko vaan vastas kysymykseen :< en mie tiiä, taas uus kysymys:< en mie tiijä...sit alko minnuuki korpeemaan nii hiivatisti, ettei aikuinen ihminen mittään tiijä, ku hänelt kysytään. Mie olin joskus jollain kurssilla, ko siel painotettiin sitä asiaa; < ei saa sanoa: en tiedä,,,: vaan otan asiasta selvää....Tääl ei oo toivookaan sellasest.  Mie ite otan asioista selvää, enkä jää tuppisuuksi jos kysytään tai miulle joku jottain juttelee. Erilaisiaha myö ollaan, mut miun mennee hermot tuppisuun ihmisen kans., ko ei voi kysellä, se on sit mukamas  kuulustelemista, voi pieksut... Sit ko mie jottain neuvon, sit sanotaan ; älä lässytä...ggrrrhhhggg...Täs alkaa tuntee olonsa tarpeettomaksi, ei itelle mut ..
Miul käy hirveen raskaaks, jos läheiset ihmiset ovat välinpitämättömiä, tahallaan ilkeitä,  hymyttömiä niiku ei missään asiassa olis mitään hymyilemisen aihetta , miulta iteltäkin alkaa naama näyttämään " nors....vit......nyt minnuu todellakin oikeesti vituttaa...mökiltäkin lähettiin niiku tuli perseen alla, mie en puhunu, olin kerranki hiljaa....Ja taas mie annan kohdella itteäni huonosti.....

Mukavaa elokuun aikaa itse kullekin, mie jaksan kyl hymyillä, ku se kuuluu tähän karjalaisakan luonteeseen.

perjantai 1. elokuuta 2014

Jouluun on enää vähän aikaa:))

  Heippa hei.

Niinhän se kukkasien mukaan olisi,  vain vähän aikaa jouluun:))

Joulukaktukset kukkii innokkaasti parvekkeella,  muina vuosina on  hennot nuput aluillaan, kun syyskuussa vien ne sisälle ja vaihdan mullan.

Orgidea kukkii myös parhaillaan, kymmenen nuppua on avautunut, yksi nuppu on avautumatta.
Olin ihmeissäni, kun se teki sellaisen ilmajuuren näköisen varren, entisen kukintansa jälkeen ja yhden uuden lehden hää myös värkkäsi. Ihmettelyni oli valtava, kun kuvittelemaani ilmajuureen, alkoi ilmestyä sellaisia pikku nystyjä, jotka suurenivat hiljalleen. Silloin mie tajusin, että peijooni tekeekin nuppuja. No aattelin, ettei miun edellinenkään orgidea säilynyt hengissä, vaik hyväst häntä hoisin. Nyt tää viime jouluksi saamani kukkanen, ilahduttaa minnuu uudella kukinnalla. Voi hyvänenki aika, ihmeitten aika ei ole ohitse.
Ja sitte on esillä sukkapari, jonka lopultakin sain valmiiksi. Yhen puikon pudotin terassin raosta ja kärkiosa joutui puol numeroo suuremman puikon käsittelyyn ja kummasti ne kohdat näkyy.
Lanka on nallea tuollaist armeijan vihreetä:)  Piti oikeestaan tehdä oranssinen kärkiosa, mut tuli muistikatkos jossain vaiheessa. Pääsin vissiin hyvään vauhtiin, enkä enää huomannut jarruttaa.
Mut onhan miul tehtynä muitaki kästöitä, ne koivuvastatki on iha ite tehty, ja kaislan korsista väkerretty teos, mummopeitto ja vaik mitä...mut siinähä niit jo onkin.
Mie mään keittään kohveet ja pian tulloo koirani kottiin, saan sit silitellä ommaa mummokoira karvaturriani.
Vietetään mukava elokuinen ilta.