tiistai 24. toukokuuta 2016

Kukkanen, jota ei enää ole.

Heps kukkuu.
Onhan kukka vielä olemassa, muttei minulla enää, syyskukka vuodelta 2014. On tuossa vanhassa kirpparilta 50 sentillä ostetussa korissa, johon tänäkin kesänä olis tarkoitus laittaa pelakuita.
Meil on  parvekkeen puolen ikkunan ja oven vaihto. Koskas lienee,  sitten pitää parveke tyhjentää.
Avustajani kamssa pestiin ja vähän siistittiin ulkokalusteita, ovat sitten  puhtaita, kun sisälle ne siirretään, remontin ajaksi.
Kukkasia ei kovin paljon viitsi laittaa ennenkuin saavat homman tehdyksi. Orvokit on tosi komeat, laiskuuttani laitoin ne oman virityksen lailla laatikkoon ja kovasti ovat tykänneet, kajsi komeaksi kasvanutta asetin pikkuiseen pläkkipeltivannaan, purkkeines päivines.
Jaa'a mitäs täs muuta..-tapahtumia on sangen vähän. Kotona istumista ja äänikirjaa kuunnellen päivät kulkevat omissa uomissaan.
Isoäidin neliöita virkkaan toisinaan, kun muuta käsityötä en pysty tekemään.
Kirpparilla käytiin yhtenä päivänä ja ostin pienen alun vihreästä rönsyliljasta. Entinen suuttui ja käi lopahtamaan, ku kevät teki tuloaan. Rahapuu on säilynyt hengissä talven yli.

Nyt, höpinät seis, lähen ruokailemaan.
Viihtyisiä alkukesän päiviä itse kullekin kaksijalkaisille ja myös nelijalkaisille ystävillemme.




torstai 12. toukokuuta 2016

Peitto, kuin latiamatto:)


Toukokuuta hyvät ihmiset:)
Kästyö  kukkia ja sairaskertomusta, niistä  on tänään tämä sivu tehty.

Tässä se uusin tulokas makaa, aikoinaan siitä piti tulla liivin selkäosa, tuosta punaisesta neliöstä, mutta siitä tulikin tämän näköinen tekele. Taas suorakulmapeitto.

On ollut mahavaivaa jonkin aikaa, jään kuulolle, mitä lääkär siihen määrää.
 
Mut oli ilonhetkiäkin , kun poikani kävivät äitienpäivänä ja koirarouvakin pääs mammaa (se olen minä) tervehtimään. Koiran häntä vähän lurpatti, kun lähtivät kotiin.Olisko se jäänyt minun luokseni, mielelläni olisin pitänyt, mutten pysty sitä ulkoiluttamaan, nyyh.

Pakko lopettaa, maha kipuilee jälleen kovemmalla otteella.
Palaan linjoille tuonnempana.