torstai 24. marraskuuta 2016

Samoja tekeleitä:)

Marraskuun 24 päivänä 2016
No tänään on tasan kuukausi jouluaattoon..
Ukko on vieläkin sairaalassa ja kotiin pääsystä ei ole tietoa, tänään käyn hänen luonaan...

Kuvan käsitöistä julkaisin kuvan aiemmin, mutten keksinyt nyt muutakaan potrettia.
Sukankutominen on päivittäinen askare. Ruokaakin on pakko valmistaa, sormet on välillä palorakkuloilla ja kiehuvaa vettä roiskuu käsille, mut yritettävä on olla omatoiminen, mie en periksi anna....prrk.....
Avustajan kanssa aika hupenee niin sukkelaan, ettei ain ehdi näitä kotihommia tehdä, tuo hengen ravinto ( keskustelu ) on hyvin tärkeää minulle, ku ei ole  jutteluseuraa.
 Jaa'a mitähän positiivista kertoisin..no tein eilen jahelihakeittoa ja siitä valmistui oikein maittava ateria, pariksi päiväksi on ateria taattu:)


perjantai 11. marraskuuta 2016

Isot ja pienet.

 Marraskuun 11 ja perjantai päivä 2016

Kaksi paria sukkia on valmistunut sitten viime näkemän,
Uutisia potilaasta ei ole kuulunut, enkä ole itsekään kysellyt. Miulle riitti se viimeinen kiroilu, yli viikko sitten kun potilaalta itseltään kyselin eli yksitoista päivää sitten.


Minun ystäväni oli luonani ja myö tytöt puhuttiin iltamyöhään ja oli ihana saada hänet yökylään.
Hän laittoi ruokaa ja passasi minnuu tek voileivt ja kuori mandariinit, salkkareit katottiin telkust ja taas puheltiin.
Aamul sanoi et uus presidentti on valittu:Trump...ääh meni iha mönkään mein arvailut.
Nyt on miulla hiljaista ku hää läht kottiisa, mut toivottavast saahaan uusinta piakkoin.

Hiivatin huonoi kuvvii otin näist sukista, miun näkeminen on nii käynt huonoks,ku tää hämärä aika on käsillä. Kaupaskii ko käyvv'ään avustajan kans nii kaik on epäselvää ja hämärää.

Äänikirjoi kuuntelen vaik niihi ei ain pysty keskittymään sillo pittää olla tauko ja koittaa kuttoo sukkaa.Kaheksan parrii olis valmiina, pitäis saaha ne myydyks ko rahan tarveki alkaa kiusaamaan, ukko ku hoit ruokapuolen ja ny pittää issein käyvä kaupass. Enhä mie tiijä mihi näit sukkii vois kaupata. ko ovat kakkoslaatuu, tää näkövammasen tekele ei oo iha priimaa:(
Näillä mennään mitä on jälellä.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Totuuden syvissä uomissa.

Yksinäinen kuin minäkin.
Tiistaina 1 päivänä marraskuuta 2016.

Näin yksinäin ja edelleen huolissani, vaikka sainkin kylmät sanat, tiedustellessani, miksi minä en saanut tietoja sairaalan taholta, kun eilen kyselin. Ukon vastaus oli, ettei hän katsonut tarpeelliseksi antaa KAIKKIEN nimiä. Soitin ukolle tänään itselleen ja sain uutisia, vaikka kyyneleissäni vaikersin kun sentään olin hänet hoitoon saattanut ja sydän syrjällään joka aamu käydessäni katsomassa hänen vointiaan. Hän vain tokaisi puhelimeen: perkele, en ala kanssasi kinaamaan...ja sulki puhelimen.

Saamari, mie ratkesin, sulin kiukkuu ja tunteeseen etten ole mitään tässä näytelmässä jossa lopulta palkkana on kuolema, joko pian tai kärsien tukehtu,alla.
Minä nyt luovutan omalta osaltani ja jätän huolet hänen jälkeläisille, jotka eivät tehneet mitään saadakseen isänsä hoitoon, mut nyt voivat toimia oman tahtonsa mukaan. Minut on ukko heittänyt pois pelistä.

Kiitokseksi jota sanaa ei koskaan päässyt kuuluville, sain pelkän kiroomisen, vaikken ole sairauteensa syyllinen.

Miun on pakko tässä blogissani purkaa omaa pahaa mieltäni, nutta kenenkään ei ole pakko lukea vaikerruksiani.
Marraskuu ei ole minun rakkaani, kaikki syksyn kuukaudet ovat minulle murheen tuojia, helvetin raakalaisia. En rukoile, kiroan vaan. sen avulla jaksan, Jumalaa en tähän sekoita, en usko siihen enää.