lauantai 25. helmikuuta 2017

Ystävän muistolle.


Lauantaina helmikuun 25 päivänä 2017.

Pitkäaikainen ystävä, harrastustoveri
on siunattu haudan lepoon, läheistensä
läsnä ollessa.

Sumuiset, heikot silmäni, tavoittelevat ilosia silmiäsi,
 vaan ainiaaksi silmäsi ovat sulkeutuneet.

Levollista taivalta, ystäväni.


 




tiistai 21. helmikuuta 2017

Tähystys uuteen elämään:)

Tiistai-iltana helmikuun 21 päivänä vuonna 2017.

Kaukainen katse tulevaisuuteen, 1980 luvulta.

Tänään helmikuun päivänä, alkoi uusi elämä 70 vuotta vanhaa elämää takana.

Uudessa kodossa,, kaupingin ääniä ei kuulu, sinäänsä perin outoa viiden vuosikymmenen jälkeen.

Sukkakudin kuitenkin seuraa mukana uuteen elämääni, ripaus vanhaa paljon uutta, kenties myös sinisiä unelmia, niitä joissa maistuu elämä, vielä tänäkin päivänä.

torstai 9. helmikuuta 2017

Sytomyssy 2017.

Helmikuun 9päivä ja torstaina 2017.
Nonnii ensmäine sytomyssy kolmen vuoden jälkeen. Onnistuin kutomalla mut virkkuu alkaen päälaelta, ei oikein luanan   Minul on ollu kylävieras auttelemassa pakkaamises ko kuun vaihtees muutan pienempään varttuneelle väelle tarkoitettuun asuntoon iha kerrostaloon ei palvelutaloon,  Enhä mie olis pystyny mitään pakkaamaan ellei tää ystävä olis ollut laittamas kaik kuntoon oon asunnu täs samas kodos neljäkymmentä vuotta, kova onmuutos nii monella tavalla. 
Nyt pitää lopettaa alkaa kirjoittaminen tökkinään ja taisin taas painaa väätää näppäintä ku alkaa menemään iha puuroksi. muttei syötäväksi tarkennan ettei tule väätää tietoa eräille lukivirheisille.
 
Nii ja yhet sukat näitillä. Kuulolla mýöhemmin.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

EDITOINTIA 05.02.2017

Yritän selventää kirjoitustani ja omia ajatusmaailamn koukeroita
"Miul on kylävieras jonka kans MEIL o  paljon hommia täl päiväl"   lause tarkoitti että mie siis näkövammaisena suunnittelen ja vieras toteuttaa miun pyynnöt ja tekee puolestani hommat!
Eikai tätä ole ihan vaikea ymmärtää, ainakin jos olet aikaisemmin lukenut omalaatuisia kirjoituksiani? Mie oon nyt vähä tuohtunu kun en käytä selko/kanslia/kirjakieltävaan karjalais/hämälä/länssuomalaist kiält.

 Aamua ihmiset ja tervetulemas uusi lukija, huomasin ihan äskettäin hänen ilmestyneen lukijaksi.

Niin se on keskiviikko HELMIKUUN ensmäine päev 2017.
näytillä jo käytössä olevat sukat, ehjät vielä.
Miul on kylävieras hää viel koisaa tuol olkkarissa, mie oon kukkunu jo viiestä asti, heitti miul yskän eikä voi olla pitkällään, rupiaa nii kovast  ryityttämmään ja kurkku on jo arka yskimisestä.

Ukko sai ekan sytohoidon viime perjantaina ja kolmen viikon välein sitä annetaan, ääni oli taas selkeän kuuloinen ku soitin,hänelle nyr en voi mennä vierailulle ku oon köhässä:(

Taijan lähtee keitteleen aamukohvit, kuulolla taas. Taitaa tulla kaunis päivä, meil o vieraan kans paljon hommia tälle päivälle, mut niistä myöhemmin.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Sukissa kivijalkalankaa.

Lauantaina tammikuun 21 päivänä 2017.

Niin kudoin ekakerran  tuosta tummasta (vaalea on Vilma) kivijalkalangasta, joka on valmistettu Turkissa, ihan mukava kutoa, kulutus kestävyydestä ei ole tietoa.

Aurinkoinen päivä tänään on niin hämärää ollut muutenkin  miul on ainainen hämätryys.Avustajan kams ollaan käyty kaupassa muuten elämä on soljahtanut yksinäisyyden uomiin.

Ukko sairaalas makkaa mut vähän sytostaattihoidoista oli kuulema puhuttu, tiijä koska aloitetaan.

Mie sukkii väsäilen yökauvet, uni ko ei käy tulemaan. Siin yötyössä on se vika. et saa purkaa melkein kaiken kudotun, sillee sitä hommaa riittää.Näis näytillä olevist sukistki huomasin kärkikavennuksessa silmiä karanneen..mut mikäs auttoi ku koittaa neulal ja langalla parsii karkulaiset kottiin.

Jaa'a palaan asialle myöhemmin aurinkoo jokkaiselle:)

lauantai 7. tammikuuta 2017

Sukat su ja kynnet ky

 Vuoden 2017 ensimmäiset sukat ja uuden värin kynnet:)

Aikas mukavasti tää sukkapari onnistui, mut toinen tekeillä oleva haraa vastaa koko ajan, no toinen on valmis, mut toista oon aloittanut jo kolme kertaa eikä vieläkään onnistunut neljäs aloitus

Avustajani on edelleen flunssan jälkioireissa, eikä paljon olla oltu tekemisissä. sitkee on tauti, mie oon välttynyt otin rokotuksen ennen joulua, lieneekö se vähän antanut.
Ukko on sairaalassa, kävin häntä tervehtimässä, ei oikein huonokuntoiselta vaikuta, mut tilanne vaihtelee ihan päivittäin.

No käihän avustaja että lakkasi kynnet ja kaupas oltiin ja hammashoitolassa käytiin. Siinhä sitä jo olikin.
Täs mie istun pers puuduksis ja välil sentään kävelen huoneest toiseen, telkkua kuuntelemaan tai äänikirjaa selaamaan.

Ps. Korjailin vähä painovirhepaholaisen tekemisiiTäshä nää tärkeimmät täl kertaa, asiaa ens kerralla;)

perjantai 30. joulukuuta 2016

No ei kynnet jäässä:)

Perjantaina joulukuun 30 päivänä 2016.
Kuluvan vuoden viimeisiä kirjoituksia ja kuvia.

Uusi väri kynsissä, avustaja toi miulle uuden kynslakan, pitihä sitä heti kokeilla.
Sit on uus sukkaki aluillaan ja on kyl toinenkin, mut mie oon kyllästynyt kutomaan joustin neuletta 2o 2n se käyp kaiken lisäks kippeest hartioihin, tuo ain oikee neule, jota on tuos kuvassa, kutominen tuntuu mukavammalta.

Ukko on edelleen sairaalassa ja nestettä keuhkopussista otettiin viikolla reilut 2dl, erittyminen on tuntuvasti vähentynyt, muttei kokonaan loppunut, vois olla toiveita päästä kotihoitoonkin....

Mie oon nii yksin, ko avustaja ressuki on kovas flunssas, eikä hänest oo ny seuralaiseks, poikani minnuu käytti kaupas ja postis ko sain lankatilaukseni...voi minnuu höperöö, lissää vaa haalin lankoloit;(
Mie täs taas pärräsin ko kirjotus männe hus hiivartiin, mut onneks löysin sen takaisin, huh hellettä sano jänis pakkasta.
 Luannikasr vuoden vaihdetta lukijoille;)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Punalakki harmaa takki

Miun ukkoin 2016.
Joulukuun 16 päivänä 2016

Tää punapipo onkin miun joulu-ukko, ihmisukko on edelleen sairaalassa ja keuhkopussin nesteentyhjennys alkoi taas  ja hänet vietiin keskussairaalaan. Asbestiin altistumisesta johtuva keuhkosyöpä on tosiasia. näin meitä ihmisiä koetellaan.
Kirjoitin kovia sanoja tuolla aiemmin, mutta tunnen joskus niin voimakasta vihaa ja voimatonta raivoa.... voin miltei kuvitella kuinka vihan tunteisia ovat ihmiset, jotka yrittävät aiheuttaa toisten ihmisten tuhoa Mie en sellaista tuhoa mieti, vaan kun en voi itseäni enkä läheistäni auttaa ja oma itsesääli välillä valtaa  ajatukset. . Etenkin tässä kun yksin mietin ja samaa rataa ajatukset pyörii. onneksi on tuo sukankudin käden ulottuvilla, siihen koitan keskittyä, jotta palaisin taas normaaliin olotilaan.
Anteeksi pyyntö teille joiden usko ja turva on meitä ylempänä, mie kapinoin toisinaan niin lujasti,mutta.....
Öitä

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuu, ukon kuu.

Joulukuun 1 päivänä 2016 ja torstai on toivoa täynnä.

Ukon kuu, 70:s syntymäpäivä on muutaman päivän päästä.
On todennäköistä, että sitä voidaan ansaitusti viettää, nimittäin hänen kuntonsa on kohonnut  ja hengitys kulkee melko vaivattomasti, eikä tukahduttavaa hengästymistä enää ole.
Kenties hän pääsee piankin kotiin, ehkäpä jouluksi.

Uudet sukatkin valmistuivat, lanka on Villeä, joka ei ole kovin mukavan tuntuista, mutta lämmittää varmaan 44 numeroisia jalkoja:)
Kunhan jostain sellaiset löytyy, siis sukan käyttäjät. On tosi vaikeaa olla myymässä sukkia, niitä on tarjolla pilvin pimein ja laadukkaita laatukutojilta.

Sanoja ei tällä kertaa löydy enempää.
Mukavia joulun odotuksia kaikille.


















torstai 24. marraskuuta 2016

Samoja tekeleitä:)

Marraskuun 24 päivänä 2016
No tänään on tasan kuukausi jouluaattoon..
Ukko on vieläkin sairaalassa ja kotiin pääsystä ei ole tietoa, tänään käyn hänen luonaan...

Kuvan käsitöistä julkaisin kuvan aiemmin, mutten keksinyt nyt muutakaan potrettia.
Sukankutominen on päivittäinen askare. Ruokaakin on pakko valmistaa, sormet on välillä palorakkuloilla ja kiehuvaa vettä roiskuu käsille, mut yritettävä on olla omatoiminen, mie en periksi anna....prrk.....
Avustajan kanssa aika hupenee niin sukkelaan, ettei ain ehdi näitä kotihommia tehdä, tuo hengen ravinto ( keskustelu ) on hyvin tärkeää minulle, ku ei ole  jutteluseuraa.
 Jaa'a mitähän positiivista kertoisin..no tein eilen jahelihakeittoa ja siitä valmistui oikein maittava ateria, pariksi päiväksi on ateria taattu:)


perjantai 11. marraskuuta 2016

Isot ja pienet.

 Marraskuun 11 ja perjantai päivä 2016

Kaksi paria sukkia on valmistunut sitten viime näkemän,
Uutisia potilaasta ei ole kuulunut, enkä ole itsekään kysellyt. Miulle riitti se viimeinen kiroilu, yli viikko sitten kun potilaalta itseltään kyselin eli yksitoista päivää sitten.


Minun ystäväni oli luonani ja myö tytöt puhuttiin iltamyöhään ja oli ihana saada hänet yökylään.
Hän laittoi ruokaa ja passasi minnuu tek voileivt ja kuori mandariinit, salkkareit katottiin telkust ja taas puheltiin.
Aamul sanoi et uus presidentti on valittu:Trump...ääh meni iha mönkään mein arvailut.
Nyt on miulla hiljaista ku hää läht kottiisa, mut toivottavast saahaan uusinta piakkoin.

Hiivatin huonoi kuvvii otin näist sukista, miun näkeminen on nii käynt huonoks,ku tää hämärä aika on käsillä. Kaupaskii ko käyvv'ään avustajan kans nii kaik on epäselvää ja hämärää.

Äänikirjoi kuuntelen vaik niihi ei ain pysty keskittymään sillo pittää olla tauko ja koittaa kuttoo sukkaa.Kaheksan parrii olis valmiina, pitäis saaha ne myydyks ko rahan tarveki alkaa kiusaamaan, ukko ku hoit ruokapuolen ja ny pittää issein käyvä kaupass. Enhä mie tiijä mihi näit sukkii vois kaupata. ko ovat kakkoslaatuu, tää näkövammasen tekele ei oo iha priimaa:(
Näillä mennään mitä on jälellä.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Totuuden syvissä uomissa.

Yksinäinen kuin minäkin.
Tiistaina 1 päivänä marraskuuta 2016.

Näin yksinäin ja edelleen huolissani, vaikka sainkin kylmät sanat, tiedustellessani, miksi minä en saanut tietoja sairaalan taholta, kun eilen kyselin. Ukon vastaus oli, ettei hän katsonut tarpeelliseksi antaa KAIKKIEN nimiä. Soitin ukolle tänään itselleen ja sain uutisia, vaikka kyyneleissäni vaikersin kun sentään olin hänet hoitoon saattanut ja sydän syrjällään joka aamu käydessäni katsomassa hänen vointiaan. Hän vain tokaisi puhelimeen: perkele, en ala kanssasi kinaamaan...ja sulki puhelimen.

Saamari, mie ratkesin, sulin kiukkuu ja tunteeseen etten ole mitään tässä näytelmässä jossa lopulta palkkana on kuolema, joko pian tai kärsien tukehtu,alla.
Minä nyt luovutan omalta osaltani ja jätän huolet hänen jälkeläisille, jotka eivät tehneet mitään saadakseen isänsä hoitoon, mut nyt voivat toimia oman tahtonsa mukaan. Minut on ukko heittänyt pois pelistä.

Kiitokseksi jota sanaa ei koskaan päässyt kuuluville, sain pelkän kiroomisen, vaikken ole sairauteensa syyllinen.

Miun on pakko tässä blogissani purkaa omaa pahaa mieltäni, nutta kenenkään ei ole pakko lukea vaikerruksiani.
Marraskuu ei ole minun rakkaani, kaikki syksyn kuukaudet ovat minulle murheen tuojia, helvetin raakalaisia. En rukoile, kiroan vaan. sen avulla jaksan, Jumalaa en tähän sekoita, en usko siihen enää.





lauantai 29. lokakuuta 2016

Elämän laineilla.

Silloin kun aaltojen hyväily oli ihanaa.
Lauantaina lokakuun 29 päivä 2016

Niin se on, elämän laineet käyvät ylitsemme, tyyni aika on takana ja nousevat aallot ovat synkkänä  varjona vierellämme.

Maanantai- päivänä on aallokko korkeana, meidän läheisten mielissä, on leikkauspäivä, jolloin selviää minkälaisesta muutoksesta keuhkoissa on kyse. Lyövätkö tiedon aallot sydämeemme tuskan vai helpotuksen.
 


torstai 20. lokakuuta 2016

Elämän mittanauha.

Torstaina lokakuun 20 päivänä 2016
Kuvaton sepustus.
Huoli kaihertaa minnuu, ukon tila tuntuu menevän huononpaan suuntaan, tännän ei syöntkään ku omenakiisselin ja puol lassii maitojuomaa ja vatsa tul kuulema ihan täyteen, kunhan ei ois nuuta täytettä mahassa ja keukoissa.
Minnuu pelottaa ihan hirveesti, ko vaistoan  hänen kipunsa ja ko olkapää alkoi kans kovast kipuilemaan, sai siihen kortisonia maanantaina, mut ei oo viel autant ei voi olla ko kylellään makkaamas siin olkapäänsä päällä.
Sairalast ei saant mittää lääkettä, ko pois päästivät ja Porriin keuhkopolille oottaa aikaa, vaan kestääkö ukon kunto siihe asti.Ihan kamalaa miten hää romahti par päivää lääkär käynnin jälkeen, mie ain oon luullu, et lääkäsilt apu lähtee täs käi ihan päinvastoin. Terveen olosena sin män ja ihan karmeessa kunnossa ol muutaman päivän päästä.
Nyt tullee kovast virheit, ko ite sain lääkärolt silmätulehdukseen tippoja jotka sumentaa näön iha vissisti .
Voi sentään ko miul on raskas olo, syvänki tuntuu painavan ku lyijylasti.
ny en jaksa alkaa korjailemmaan tekstiä, arvaa jos et saa selvää.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Sinisenpunasenkukertava:)

Lokakuussa Aleksin päivänä.
Lapsenlapsen nimpparit, sinne armeijan harmaisiin pukeutuneelle murulle.
Puuhelmiä vanhoista kuvista, violetti on nyt mielialan väri, suru ja paha mieli päällä, ukon vointi ei ole kohentunut, tällä viikolla saa kokeiden tulokset, ankealta näyttää tänäpäivänäkin. Kymmenen kiloa vähemmän ja ruokahalu on häneltä tipotiessään.

Noista helmistä tuli mieleeni, unennäkyjäni helmistä, joiden tiedän entuudestaan merkitsevän murheitä ja kyyneleitä. Ja niin on taas tapahtunut.

Sukan silmukat on putoilleet, huomenna tulee silmän poimija, luojan kiitos että saan siihen apuja.
Mitä tekisinkään ellei olisi tuosta sukankutomisesta suruisen olon purkajaksi, vaikken aina jaksa siihenkään keskittyä.
Minun pitää olla vointini mukaan ukon auttajana, vastavuoroisesti, kun hän on auttanut minuu tässä näköni heikennyttyä. Voi sentään, mikä paha meijät periikään. Mie miltei sokea ja hää hapen haukkoja.
Vaan lopuksi hyviäkin uutisia, sain kivan avustajan ihan omani oloisen, ristin käteni ja kiitän.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Uusia ja vanhoja juttuja.

 Edit 01.10.2016
 Harmittelin ukon käyttäytymistä tässä luvussa, hää soitti minul, uutta tietoa sain, jonka mukaan hän on sairaalassa ainakin ens viikon puolelle.

Syyskuuta 30 päivänä 2016.
Valmiina olis raitasukat ja näytille tietysti laitoin, eipä juuri muita olekaan esille pantavia.
Hiuksissa on taas punaisen sävyinen otsasuortuva, mut se onkin muutaman viikon vanha juttu.

Avustajaehdokkaita tuli ihan liiankin kanssa, vaikea valita monen mukavan joukosta.

Viimein ukko läks vissiin ite sairaalaan, eilen soitin hänelle ja sanoi olevansa sairaalaan sisään menossa, tämän hetkistä tilannetta en tiijä, liekö ees hengissä. Ei ole kukaan ilmoitellut minulle.
Viikon mie hänt patistelin hoitoon, ku ei henki meinennu ollenkaan kulkea, mutten mie voi aikuist ihmist enempää, ko miulle suuttu joka kert ja melkein haistatteli.

Täs mie oottelen uutisii, hyvvi tai huonoi, ´mie päätin etten ennää perrään kysele, oon mie oman osani tehny. enkä asian tiimoilta ansaitse noi ilkeetä suun pieksentää. Hää ei oo niiku suht fiksut ihmiset jotka ossaa pyytää anteeks joskuski pahoja sanoja, hänelt ne perussanat<. kiitos, anteeksi ja tervehtiminen, ei taivu häne suussaan.
Mut hittojako mie sille mahdan. Olis pitäny aikoinaan ymmärtää....


maanantai 19. syyskuuta 2016

Eräänä kesäpäivänä.

Syyskuun 19 päivänä  2016

Olimme pari kesää takaperin, koiran ulkoilulenkillä ja nappasin muutaman ajatuskuvan. Vanhanmallinen auto ajoi ohi rappeutuneella kadun pätkällä ja paloautokin osui paikalle, kun tähtäilin kännyllä maisemia, kuvaukseen joutui myös vesilätäkkö ja rappeutuneen kadun reuna, niiko Tampereella sanottiin: rotvallin reuna.

Remonttimiehet sai vihdoin parvekelasin ja oven paikoilleen, viikko siin odoteltiin, sairastuneen työmiehen hommiin paluuta. Ikkunat on matalammat kuin entinen ja niitä ei kai ollenkaan avatakaan, pesu vain puoli ja toicin.
Ukko sairastaa, kunto lienee huono, ku ei maistu ruokakaan, mie olen ihan huolissain, ei oo hänen tapaistaan ja tiijänhän mie vähän, mut aika näyttää.

Mie tuos taannoin kirjotin, et mie pelkään ain syksyn tuloo, ko nii paljon ikävii asioit on menneinä syksyinä tapahtunut ja eikös tää ukko nyt ala  kipuilemmaan..
Koht mie alan panikoimaan, niiku eile illalla istuin vähä tuolin ohi ja kaaduin tähä kippeelle perspuolikkaalle, en onnekseni iha suoraan lonkalle, mut sattuu nii saamarist pakaraan kait siihe iso mustelma nousee...

Juu tälläst tää o, äänikirjoja kuuntelen ja sukkaa värkkään, onneks on käet kunnossa, paitsi peukalo jossa vaa pakohaava kiusaa, ei auta ku pittää laastaria, villalanka pahentaa ja ihotikkuja nousee haavan reunoille, kippeet perkules.

Mie mää kudintani käpelöimään, heissuli hei:)



tiistai 13. syyskuuta 2016

Kivat punareunuksiset:)


Heippa sinulle lukija ja viivästynyt tervetuloa toivotus uusille lukijoille.
Tänään syyskuun 13 päivänä 2016, on lapsenlapseni 17 vuotispäivä, paljon onnea kullanmurulle:)
Toivottavasti sinulta on liiennyt aikaa miun koirani hoitoon. Sen synttärit ovat 22 päivä jolloin koiralle täyttyy 13 vuotta ikää.


Yhet sukat on valmiina 38 kokoiset. Tuo punainen tehostelanka on Maijaa, josta aikoinaan tein parit sukkaparit, tummanharmaan kanssa ja lahjoitin ne sytomyssyjen kans Satakunnan keskussairaalan syöpätautien osastolle. Toivottavasti pystyn vielä myssyjäkin virkkaamaan, sitä hyväntekeväisyyttä pitää harrastaa vaikk huonommalla näöllä. Saan siitä itselle hyvää mieltä ja tunteen tarpeellisuudesta. Se asia on erittäin tärkeä tässä elämän tilanteessa kun ei muulla tavoinvoi olla avuksi.

Talossa on parvekeremontti aluillaan, vaihdetaan ikkuna ja ovi. Kukkaset saivat lähdön roskikseen ja korit heitin myös energiajätteisiin,  polttoon päätyvät aikanaan.

Syksy on ollut kauniin aurinkoinen  ja lämmin, ei  syysmasennu ole vaivannut, ohittaisiko se minut tällä kertaa, kun näitä käsitöitäkin on luvassa. Koreissani on varattuna  runsaasti sukkalankoja) Hih niistä puikoille silmukoimaan.....

Kaikille  kultaisia syksyn päiviä :)
OOOH kirjoitusvirheen korjaus:(



torstai 25. elokuuta 2016

Sukkia ja peitto on valmiina:)

 Heippa elokuun 25 päivänä 2016.

Olis näytillä isoäidinneliöpeitto, jonka paloja oli muutama aiemmin  valmiiha ja sukat kokoo 37 ja 42.
Nuo pikkusukat oli mukavat tehdä, työ sujui kohtalaisen kivasti, mut nuo isommat tuli purkuu pari kertaa, joten kolmas kerta toden sanoi.  Peitosta viel puuttuu reunavirkkaus, on mietintä myssy päässä, jotta minkähän värisen siihen virkkaan.

Viimeiset viikot on ollut rasittavia psyykisesti: Avustajani lähti sukset ristissä ja minnuu ihmetytti ja suututti. Sit tul kova stressi uuden  avustajan valinnassa, oli useampi hakija. monet tipat silmistä sirisi ja jopa ukko vähä myötä eli. mikä on tosi yllättävää. Ehkä hän huomasi minun ahdistuksen, ku sopeutuminen tähän näkökyvyn heikkenemiseen ei ota helpottuakseen, tuskin koskaan; kapinointi jatkuu katkerast loppuun saakka.

Kästöit koitan tuhertaa vaihtelevalla menestyksellä, äsken taas purkasin yhen sukanvarren kun silmukka putosi ja toinenkin enkä pystynyt  korjaamaan. Tummanharmaa nallelankani on kovan onnen kokema, neljä kertaa olen sitä purkanut, mutta uudelleen alaoitan siitä kutomaan.

Kuulemisiin...hhmm kärpänen pörrää täs huoneessa 
Ilta-aurinko  paistaa huoneeseen ja mie menen tekemään sukkapuikoille uudet silmukat




torstai 11. elokuuta 2016

Ja sukkaa pukkaa:)

 Hei elokuun 11 päivänä 2016.

Jaa'a ystävät ja kylänmiehet, sanotaan, jes leidis and sentleman'it:)

Niiko otsikko kertaa sukkaa pukkaa, jollen oo purkuhommissa ja sitä sattuu useimmin kuin valmista tulee. Mut hyvä näinki, tää lanka on aikaisemmin jostain arvonnasta voitettua Regia tai jotain...

Uusia tekeleitä on alulla, kunhan taas tuosta alkukankeudesta selviän, se on joka aloitus vasta kolmannella yrittämällä...että se siitä työn sujuvuudesta.
Nuo tekeleet on miun koipeen sopivat ja tein mie ukollekin, ko niistä ei meinannu silmukat milläämn loppua, vaikkui kavensin ja eka sukasta tuli iso jättiläinen ja tokasta sellane sukseen verrattava, ei nii liukas, mut kapea ja pitkä, että heh heh.Niitä en ees kuvannut.

Lähen täst lääkäriin, tuo lomkka pahalainen ei meinaa ollenkaan tokkeentua, saas nähä...

torstai 28. heinäkuuta 2016

Kirpparikukka.

Taas täällä torstaina heinäkuun 28 päivänä 2016.

Ostin kukkasen jota myyjä nimitti anopinjakkara nimikkeellä, mutta se kukka on oikeesti hirveä. pyöreä keltainen kaktus, vähän niiko jakkaran näköinen:) Mut tää, mikä lie ei oo anopinhammas eikä kieli, mikäköhän.

Kettumainen olotila, siivoilin ku avustaja ei ole pitkään aikaan edes ehdottanut siivoamista:( Selkäkipuja on siis odotettavissa.


maanantai 25. heinäkuuta 2016

Punaista kukkasissa ja turhamaisuutta:)



Maanantaiaamuna heinäkuun 25päivänä 2016-
Yö menikin tässä unta ootellessa, ehkä vähän käyn pötkölleen lakanoiden väliin.




Annansilmät kukkii kauniisti vaikka olivat aika raakkuja ostohetkellä euron kpl. Ne viihtyvät tässä kuumalla parvekeella aikas hyvin,mökilläkin minulla niitä oli ja kauniisti kukoistivat.Ja lopulta pelakuutkin jaksoivat availla nuppujaan.
Sitten vielä, vähän turhamaisuutta, avustaaja lakkasi kynsilakalla




kynteni ja korjaili kesävarpaiden lakkausta. Olen monena vuonna lakannut varpaankynnet, näyttävät kivalta pilkoittaessa sandaaleissa, eikä ole varpaat niin kalvakkaan näköiset kun on väriä kynsissä. Pienillä piristyksillä saa itselleen hyvää mieltä.



Näin Prismassa eräällä naisella musta-valkoraita pureron, vaakaraidoin kuten ajanhenki sanelee.
Hänen olallaan oli myös musta-valkoraitalaukku, mutta pystyraidoin, Minusta oli todella hauskannäköinen yhdistelmä, jos olisin ollut lähenoänä häntä, olisin tiedustellut laukun alkuperää ja antanut tietysti positiivista palautetta sievästä raitaasujen yhteen sovittelusta.


Aah minusta on kehkeytynyt oikein päiväkirjan kirjoittaja( yöllä )ja miltei joka päivä laitan päivityksiä.
Nyt sänkyyn kellalleen,aamulla tulee avustaja ja lähdemme asioille. Paikkakunnalla käynnistyy PITSIVIIKKO, TERVETULOA vierailulle kaupunkiimme meren äärelle:)
Olis kiva tavata teitä bloggarit:) Menestyksellistä kesäiloa kaikille.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Ja hulluna raitoihin:)


Maanantaina 18 heinäkuuta 2016.

Tänään kävin ostoksilla ja tietysti mukaani tarttui ale-hintaiset raitatopit 4€/kpl. Kokojakin oli vielä runsaasti jäljellä. Tykkään pitää  toppeja kesällä pitkähihaisen pusakan tai jakun alla, kun ei hiha takerru päällisjakkuun,talvella pidän toisen vaikka läpikuultavan, puseron alla, kuin aluspaitana, värikkäänä sellaisena:)
Trikoopuserot ja topit menevät huonoiksi monien pesukertojen myötä ja kangas kovettuu, silloin on aika uusia puserovarastot.

Voi hyvänen aika kun mie olen taas hulluna, tälläkertaa raitoihin. Oikeestaan sitä on jatkunut pitkään, ihailen aina blogeissa näytillä olevia raitasukkia, siis sellaisia, joiden raidoituksen on kutoja itse tehnyt. oikeesti inhoan valmiita raitalankoja, niissä ei ole persoonallisuutta. Toki ne sujahtavat yxväristen neuleiden joukkoon, mutta niistä tehdyt neuleet ovat suoraan sanottuna, rumia,  mutta itsekin olen sortunut niitä ostamaan.

No nii sitten vaan kaikille mukavia Raidallisia Terveisiä:)


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Pähkähullu:(

No nii, mitäs sitä mummo muute, ihan on pähkähullu, puikkoines ja sukkakutineissaan, ko tällasena vaivasena ylleesä alkaa kutomaan.

Mie pudotin yhen puikon, jotka hulluuskohtauksen sattuessa, tilasin Lankamaailmasta sukkalankojen kanssa.
Istuksin ukon luona sukkaa kutoen, kieli keskellä suuta, ko silmukka ol pudonnu ja mie sitä aloin metsästämään, no eikös puikko joku knit..ja  jottain...luikahti polvellein ja siitä hevon persiiseen. Mistään emme sitä löytäneet ja mie kirroilin sivistyneesti ja pakkasin kamppeeni ja livahdin kotiin. Voi ku minnuu suututti, jospa ukko sais loihdituksi puikon esiin, totisest toivon sitä.Onha miul vissiin viel  kolmosen alumiinipuikot ja bambuuki, mut nää uuvet ol nii tärkeät.
Ukko uhkali, jotta kohta lähtee kutimukset...jonneki en taija täs sannoo, mitä hää tokaisi.
No, elämä on....
Muuten, tuo avausskuva on pihapihlajasta, hokasin täs yks päivä ja tähtäsin kameraa sitä kohti ja kappas vaan, siin se seisoo riippakoivun eessä ,täydessä tällingissään:)Kauempana siintää kaupungin koivikkoa.

Jaahas, lähen ottamaan iltalääkkeet, jospas ei hulluuskohtaukset painasi päälle;)