lauantai 29. huhtikuuta 2017

Jäähyväiset

Lauantaina 29 huhtikuuta 2017

Muistot vain jäljellä,
lyhyestä rakkaudestamme.

 Siunaus-ja muistotilaisuus
oli koruton ja vaatimaton,
kuin poisnukkuneen elämäkin oli.

Kiittäen muistelen loppuelämäni rakkautta.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Yksin, yksinäinen

Sunnuntaina 16 päivänä huhtikuuta 2017.

Niin, ukko nukkui
ikiuneen kaksi viikkoa sitten.
Yksinäisyys ja ikävä on päivieni seutalainen.

Vaan ystävättären murhe satuttaa hän ,
kadotti käsilaukkunsa ja siinä
olevat tärkeät asiapaperit puhelin yms
sydän on minullakin niin huolesta raskas
tuntuu kohtuuttomalta
 näin paljon murheita peräkkäin.

Tämä vuosi on ollut raskas, kaksi vuotta tuli kuluneeksi
toisenkin silmän näön menetyksestä.

Muutama ilon pisarakin
olisi toivottavaa. Nyt alkaa
minunkin varastoni tyhjentymään.


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ei tuule nyt


 Ei tuule nyt
on tyyni nyt
on tuulikin jo tyyntynyt.

Rakkaani, 
levon hetki nyt lyö
on saapunut yö.


Rauhaisaa matkaa
 kauas rajan taa.
 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Taivaan pumpulia

Torstai-iltana maaliskuun 30 päivänä 2017

Olin entisen kotini jäähyväiskahvilla, jonka isännöitsijä minulle tarjosi. kun luovutin viimeisenkin avaimen hänelle, oli myös eräs naapurin rouva, joka on nyt talon pitkäaikaisin asukas, kun mie muutin pois.
Oli myös ukon läheisiä, jotka olivat tyhjentämässä isänsä asuntoa.
Tullessani uuteen kotiini, itkin ihan solkenaan,
itkin meidän, minun ja ukon kohtaloa, ensin minä sairastuin
sittem muutam vuoden kuluttua oli hänen vuoronsa,
ei ollut meillä montaakaan onnenhetkeä yhdessä

Ukulla on kipupumppu vas, puolella ja oik..puolella keuhkopussin nesteentyhjennyslaite, nestettä kertyy koko ajan jota poistetaan säännöllisesti.
Voi sentään, kipulääkitys vie hänen mielensä pois tästä olotilasta, jossa me vähän terveemmät vaellamme, selkeitä aikoja hänellä on enää kovin vähän.

Nukumme kaikki saman taivaan ja  pumpulipilvien alla.
Hyvää yötä rakkaani...


maanantai 27. maaliskuuta 2017

Auringon laskeutuu



Maanantaina maaliskuun 27 päivänä 2017

On matkamies väsynyt
silmissään harhaileva
poissa oleva katse
tänään,
huomennako,
laskeutuu
matkamiehen
aurinko...

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Ei jätä murhe minua.

Tiistai-iltana 2017

Kylmäsi minua, kun sain ukon puhelun
vahingossa kai, poikaansa tavoitteli
mutta jutteli miulle kuitenkin
sanoi saaneensa tänään tiedon, että hoidot lopetetaan.
Voi olin kuitenkin toiveessa että sytohoitoa jatketaan,
mutta

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Sinivalkoista uudessa kodissa:)

 Sunnuntaina maaliskuussa 2017

Pari sukkia joiden kutominen alkoi entisessä kodissa ja valmistui uudessa kodissa

Voi sentään ku on vaikeaa nähdä millaista tekstiä tulee illalla on vaikeuksia kirjoittaa ja vaikuttaa muutenkin että näkö on hu onontunut'koitan saada uudet lasit, jos lääkäri on sitä mieltä, voidaanko laseilla yhtään selventää lähinäköä.

Kävin ukkoa katsomassa terv.kesk vuodeos. hän on suht pysynyt kunnossa, luuli minun saaneen viestin häneltä, että vois tulla kaymäänkin siellä, ei hällä ollut hajuakaan, että viineksi käydessäni kielsi minua tulemasta vierailulle.
 Voi sentään, avustajan kanssa olin menossa lääkäriin ja olimme toista tuntia etuajassa ja siinä päätin mennä ukon luokse, oli hyvä kun menin.
Uusi koti on saanut tauluja seinille, poikani vaimonsa kanssa oli laittamassa ja miun pikku nunnokoira oli heidän mukana, hän oli hämillään, missä tää mamma nyt oikein oleskelee, kun ihan on vieras paikka. Aistit on jo käyneet heikoiksi, kuten 13v koiralla, ihmisen iässä hän on jo 91v.

Nyt minuu kutsuu sänky ja äänikirja, kuuntelen LENNOX JUDITHIN:Kaikki sisareni joka kestää 21tuntia.
Öitä...

torstai 2. maaliskuuta 2017

Uudessa kodissa. vanhasta lautasesta


Maaliskuun toisena päivänä 2017.

Päivä on jo iltaan kääntymässä.
Laitoin vanhan lautaseni kuvan, josta olen jo useasti syönyt, mikrossa lämmittämääni ateriaa.

Sisustus on ihan keskeneräistä, odotan poikasieni saapuvaksi porakoneen ja vasaroiden kanssa, jotta saamme taulut,oma kutomani raanu ja ryijy valkoisille seinille.

Maasäteily kiusasi minnuu, mutta sain avu etä loihtijalta!?
 Tänä aamuna selkäkipu oli poissa. Toivottavasti auttoi piittkäksi aikaa.

Ukko on nyt ollut terv.kesk. vuodeosastolla jo neljä kuukautta, viimeksi käydessäni, hän ei halunnut enää tavata minuu, ehkä sitten hoitojen jälkeen, niin ymmärsin.
Siihen siis päättyi minun vierailut hänen luokseen, soitin jälkeen ja hänen kuulo oli niin huono, ettei saanut puheestani mitään selvää, ehkäpä ei sitäkään halunnut, että soitankaan hänelle. Lääkitys on vahva enkä tiedä mikä on oikeesti hänen tilansa, ei ole halunnut niistä puhua.Verhoutuu vain tietämättömyyden kääröihin.

Nuorempi poikani, hankki sähkömiehen ja tänään sain valaisimet kattoon paikoilleen, vammaispalvelu on hidastellut tässäkin asiassa ja mie oon oottanut vaik kuin kauan, mutta nyt saan kunnon valoa ja löydän komerosta sukat ja pikkarit, sekoittamatta koko komeron sisältöä.

Hiljalleen pyrin kotiutumaan, välillä tuntuu vaikealta, on niin paljon vakavia ja vaikeita asioita tapahtunut tämän muutto päätöksen ja toteuttamisen aikana,

Palaillaan kanavalle

lauantai 25. helmikuuta 2017

Ystävän muistolle.


Lauantaina helmikuun 25 päivänä 2017.

Pitkäaikainen ystävä, harrastustoveri
on siunattu haudan lepoon, läheistensä
läsnä ollessa.

Sumuiset, heikot silmäni, tavoittelevat iloisia silmiäsi,
 vaan ainiaaksi silmäsi ovat sulkeutuneet.

Levollista taivalta, ystäväni.


 




tiistai 21. helmikuuta 2017

Tähystys uuteen elämään:)

Tiistai-iltana helmikuun 21 päivänä vuonna 2017.

Kaukainen katse tulevaisuuteen, 1980 luvulta.

Tänään helmikuun päivänä, alkoi uusi elämä 70 vuotta vanhaa elämää takana.

Uudessa kodossa,, kaupingin ääniä ei kuulu, sinäänsä perin outoa viiden vuosikymmenen jälkeen.

Sukkakudin kuitenkin seuraa mukana uuteen elämääni, ripaus vanhaa paljon uutta, kenties myös sinisiä unelmia, niitä joissa maistuu elämä, vielä tänäkin päivänä.

torstai 9. helmikuuta 2017

Sytomyssy 2017.

Helmikuun 9päivä ja torstaina 2017.
Nonnii ensmäine sytomyssy kolmen vuoden jälkeen. Onnistuin kutomalla mut virkkuu alkaen päälaelta, ei oikein luanan   Minul on ollu kylävieras auttelemassa pakkaamises ko kuun vaihtees muutan pienempään varttuneelle väelle tarkoitettuun asuntoon iha kerrostaloon ei palvelutaloon,  Enhä mie olis pystyny mitään pakkaamaan ellei tää ystävä olis ollut laittamas kaik kuntoon oon asunnu täs samas kodos neljäkymmentä vuotta, kova onmuutos nii monella tavalla. 
Nyt pitää lopettaa alkaa kirjoittaminen tökkinään ja taisin taas painaa väätää näppäintä ku alkaa menemään iha puuroksi. muttei syötäväksi tarkennan ettei tule väätää tietoa eräille lukivirheisille.
 
Nii ja yhet sukat näitillä. Kuulolla mýöhemmin.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

EDITOINTIA 05.02.2017

Yritän selventää kirjoitustani ja omia ajatusmaailamn koukeroita
"Miul on kylävieras jonka kans MEIL o  paljon hommia täl päiväl"   lause tarkoitti että mie siis näkövammaisena suunnittelen ja vieras toteuttaa miun pyynnöt ja tekee puolestani hommat!
Eikai tätä ole ihan vaikea ymmärtää, ainakin jos olet aikaisemmin lukenut omalaatuisia kirjoituksiani? Mie oon nyt vähä tuohtunu kun en käytä selko/kanslia/kirjakieltävaan karjalais/hämälä/länssuomalaist kiält.

 Aamua ihmiset ja tervetulemas uusi lukija, huomasin ihan äskettäin hänen ilmestyneen lukijaksi.

Niin se on keskiviikko HELMIKUUN ensmäine päev 2017.
näytillä jo käytössä olevat sukat, ehjät vielä.
Miul on kylävieras hää viel koisaa tuol olkkarissa, mie oon kukkunu jo viiestä asti, heitti miul yskän eikä voi olla pitkällään, rupiaa nii kovast  ryityttämmään ja kurkku on jo arka yskimisestä.

Ukko sai ekan sytohoidon viime perjantaina ja kolmen viikon välein sitä annetaan, ääni oli taas selkeän kuuloinen ku soitin,hänelle nyr en voi mennä vierailulle ku oon köhässä:(

Taijan lähtee keitteleen aamukohvit, kuulolla taas. Taitaa tulla kaunis päivä, meil o vieraan kans paljon hommia tälle päivälle, mut niistä myöhemmin.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Sukissa kivijalkalankaa.

Lauantaina tammikuun 21 päivänä 2017.

Niin kudoin ekakerran  tuosta tummasta (vaalea on Vilma) kivijalkalangasta, joka on valmistettu Turkissa, ihan mukava kutoa, kulutus kestävyydestä ei ole tietoa.

Aurinkoinen päivä tänään on niin hämärää ollut muutenkin  miul on ainainen hämätryys.Avustajan kams ollaan käyty kaupassa muuten elämä on soljahtanut yksinäisyyden uomiin.

Ukko sairaalas makkaa mut vähän sytostaattihoidoista oli kuulema puhuttu, tiijä koska aloitetaan.

Mie sukkii väsäilen yökauvet, uni ko ei käy tulemaan. Siin yötyössä on se vika. et saa purkaa melkein kaiken kudotun, sillee sitä hommaa riittää.Näis näytillä olevist sukistki huomasin kärkikavennuksessa silmiä karanneen..mut mikäs auttoi ku koittaa neulal ja langalla parsii karkulaiset kottiin.

Jaa'a palaan asialle myöhemmin aurinkoo jokkaiselle:)

lauantai 7. tammikuuta 2017

Sukat su ja kynnet ky

 Vuoden 2017 ensimmäiset sukat ja uuden värin kynnet:)

Aikas mukavasti tää sukkapari onnistui, mut toinen tekeillä oleva haraa vastaa koko ajan, no toinen on valmis, mut toista oon aloittanut jo kolme kertaa eikä vieläkään onnistunut neljäs aloitus

Avustajani on edelleen flunssan jälkioireissa, eikä paljon olla oltu tekemisissä. sitkee on tauti, mie oon välttynyt otin rokotuksen ennen joulua, lieneekö se vähän antanut.
Ukko on sairaalassa, kävin häntä tervehtimässä, ei oikein huonokuntoiselta vaikuta, mut tilanne vaihtelee ihan päivittäin.

No käihän avustaja että lakkasi kynnet ja kaupas oltiin ja hammashoitolassa käytiin. Siinhä sitä jo olikin.
Täs mie istun pers puuduksis ja välil sentään kävelen huoneest toiseen, telkkua kuuntelemaan tai äänikirjaa selaamaan.

Ps. Korjailin vähä painovirhepaholaisen tekemisiiTäshä nää tärkeimmät täl kertaa, asiaa ens kerralla;)

perjantai 30. joulukuuta 2016

No ei kynnet jäässä:)

Perjantaina joulukuun 30 päivänä 2016.
Kuluvan vuoden viimeisiä kirjoituksia ja kuvia.

Uusi väri kynsissä, avustaja toi miulle uuden kynslakan, pitihä sitä heti kokeilla.
Sit on uus sukkaki aluillaan ja on kyl toinenkin, mut mie oon kyllästynyt kutomaan joustin neuletta 2o 2n se käyp kaiken lisäks kippeest hartioihin, tuo ain oikee neule, jota on tuos kuvassa, kutominen tuntuu mukavammalta.

Ukko on edelleen sairaalassa ja nestettä keuhkopussista otettiin viikolla reilut 2dl, erittyminen on tuntuvasti vähentynyt, muttei kokonaan loppunut, vois olla toiveita päästä kotihoitoonkin....

Mie oon nii yksin, ko avustaja ressuki on kovas flunssas, eikä hänest oo ny seuralaiseks, poikani minnuu käytti kaupas ja postis ko sain lankatilaukseni...voi minnuu höperöö, lissää vaa haalin lankoloit;(
Mie täs taas pärräsin ko kirjotus männe hus hiivartiin, mut onneks löysin sen takaisin, huh hellettä sano jänis pakkasta.
 Luannikasr vuoden vaihdetta lukijoille;)

perjantai 16. joulukuuta 2016

Punalakki harmaa takki

Miun ukkoin 2016.
Joulukuun 16 päivänä 2016

Tää punapipo onkin miun joulu-ukko, ihmisukko on edelleen sairaalassa ja keuhkopussin nesteentyhjennys alkoi taas  ja hänet vietiin keskussairaalaan. Asbestiin altistumisesta johtuva keuhkosyöpä on tosiasia. näin meitä ihmisiä koetellaan.
Kirjoitin kovia sanoja tuolla aiemmin, mutta tunnen joskus niin voimakasta vihaa ja voimatonta raivoa.... voin miltei kuvitella kuinka vihan tunteisia ovat ihmiset, jotka yrittävät aiheuttaa toisten ihmisten tuhoa Mie en sellaista tuhoa mieti, vaan kun en voi itseäni enkä läheistäni auttaa ja oma itsesääli välillä valtaa  ajatukset. . Etenkin tässä kun yksin mietin ja samaa rataa ajatukset pyörii. onneksi on tuo sukankudin käden ulottuvilla, siihen koitan keskittyä, jotta palaisin taas normaaliin olotilaan.
Anteeksi pyyntö teille joiden usko ja turva on meitä ylempänä, mie kapinoin toisinaan niin lujasti,mutta.....
Öitä

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuu, ukon kuu.

Joulukuun 1 päivänä 2016 ja torstai on toivoa täynnä.

Ukon kuu, 70:s syntymäpäivä on muutaman päivän päästä.
On todennäköistä, että sitä voidaan ansaitusti viettää, nimittäin hänen kuntonsa on kohonnut  ja hengitys kulkee melko vaivattomasti, eikä tukahduttavaa hengästymistä enää ole.
Kenties hän pääsee piankin kotiin, ehkäpä jouluksi.

Uudet sukatkin valmistuivat, lanka on Villeä, joka ei ole kovin mukavan tuntuista, mutta lämmittää varmaan 44 numeroisia jalkoja:)
Kunhan jostain sellaiset löytyy, siis sukan käyttäjät. On tosi vaikeaa olla myymässä sukkia, niitä on tarjolla pilvin pimein ja laadukkaita laatukutojilta.

Sanoja ei tällä kertaa löydy enempää.
Mukavia joulun odotuksia kaikille.


















torstai 24. marraskuuta 2016

Samoja tekeleitä:)

Marraskuun 24 päivänä 2016
No tänään on tasan kuukausi jouluaattoon..
Ukko on vieläkin sairaalassa ja kotiin pääsystä ei ole tietoa, tänään käyn hänen luonaan...

Kuvan käsitöistä julkaisin kuvan aiemmin, mutten keksinyt nyt muutakaan potrettia.
Sukankutominen on päivittäinen askare. Ruokaakin on pakko valmistaa, sormet on välillä palorakkuloilla ja kiehuvaa vettä roiskuu käsille, mut yritettävä on olla omatoiminen, mie en periksi anna....prrk.....
Avustajan kanssa aika hupenee niin sukkelaan, ettei ain ehdi näitä kotihommia tehdä, tuo hengen ravinto ( keskustelu ) on hyvin tärkeää minulle, ku ei ole  jutteluseuraa.
 Jaa'a mitähän positiivista kertoisin..no tein eilen jahelihakeittoa ja siitä valmistui oikein maittava ateria, pariksi päiväksi on ateria taattu:)


perjantai 11. marraskuuta 2016

Isot ja pienet.

 Marraskuun 11 ja perjantai päivä 2016

Kaksi paria sukkia on valmistunut sitten viime näkemän,
Uutisia potilaasta ei ole kuulunut, enkä ole itsekään kysellyt. Miulle riitti se viimeinen kiroilu, yli viikko sitten kun potilaalta itseltään kyselin eli yksitoista päivää sitten.


Minun ystäväni oli luonani ja myö tytöt puhuttiin iltamyöhään ja oli ihana saada hänet yökylään.
Hän laittoi ruokaa ja passasi minnuu tek voileivt ja kuori mandariinit, salkkareit katottiin telkust ja taas puheltiin.
Aamul sanoi et uus presidentti on valittu:Trump...ääh meni iha mönkään mein arvailut.
Nyt on miulla hiljaista ku hää läht kottiisa, mut toivottavast saahaan uusinta piakkoin.

Hiivatin huonoi kuvvii otin näist sukista, miun näkeminen on nii käynt huonoks,ku tää hämärä aika on käsillä. Kaupaskii ko käyvv'ään avustajan kans nii kaik on epäselvää ja hämärää.

Äänikirjoi kuuntelen vaik niihi ei ain pysty keskittymään sillo pittää olla tauko ja koittaa kuttoo sukkaa.Kaheksan parrii olis valmiina, pitäis saaha ne myydyks ko rahan tarveki alkaa kiusaamaan, ukko ku hoit ruokapuolen ja ny pittää issein käyvä kaupass. Enhä mie tiijä mihi näit sukkii vois kaupata. ko ovat kakkoslaatuu, tää näkövammasen tekele ei oo iha priimaa:(
Näillä mennään mitä on jälellä.

tiistai 1. marraskuuta 2016

Totuuden syvissä uomissa.

Yksinäinen kuin minäkin.
Tiistaina 1 päivänä marraskuuta 2016.

Näin yksinäin ja edelleen huolissani, vaikka sainkin kylmät sanat, tiedustellessani, miksi minä en saanut tietoja sairaalan taholta, kun eilen kyselin. Ukon vastaus oli, ettei hän katsonut tarpeelliseksi antaa KAIKKIEN nimiä. Soitin ukolle tänään itselleen ja sain uutisia, vaikka kyyneleissäni vaikersin kun sentään olin hänet hoitoon saattanut ja sydän syrjällään joka aamu käydessäni katsomassa hänen vointiaan. Hän vain tokaisi puhelimeen: perkele, en ala kanssasi kinaamaan...ja sulki puhelimen.

Saamari, mie ratkesin, sulin kiukkuu ja tunteeseen etten ole mitään tässä näytelmässä jossa lopulta palkkana on kuolema, joko pian tai kärsien tukehtu,alla.
Minä nyt luovutan omalta osaltani ja jätän huolet hänen jälkeläisille, jotka eivät tehneet mitään saadakseen isänsä hoitoon, mut nyt voivat toimia oman tahtonsa mukaan. Minut on ukko heittänyt pois pelistä.

Kiitokseksi jota sanaa ei koskaan päässyt kuuluville, sain pelkän kiroomisen, vaikken ole sairauteensa syyllinen.

Miun on pakko tässä blogissani purkaa omaa pahaa mieltäni, nutta kenenkään ei ole pakko lukea vaikerruksiani.
Marraskuu ei ole minun rakkaani, kaikki syksyn kuukaudet ovat minulle murheen tuojia, helvetin raakalaisia. En rukoile, kiroan vaan. sen avulla jaksan, Jumalaa en tähän sekoita, en usko siihen enää.





lauantai 29. lokakuuta 2016

Elämän laineilla.

Silloin kun aaltojen hyväily oli ihanaa.
Lauantaina lokakuun 29 päivä 2016

Niin se on, elämän laineet käyvät ylitsemme, tyyni aika on takana ja nousevat aallot ovat synkkänä  varjona vierellämme.

Maanantai- päivänä on aallokko korkeana, meidän läheisten mielissä, on leikkauspäivä, jolloin selviää minkälaisesta muutoksesta keuhkoissa on kyse. Lyövätkö tiedon aallot sydämeemme tuskan vai helpotuksen.
 


torstai 20. lokakuuta 2016

Elämän mittanauha.

Torstaina lokakuun 20 päivänä 2016
Kuvaton sepustus.
Huoli kaihertaa minnuu, ukon tila tuntuu menevän huononpaan suuntaan, tännän ei syöntkään ku omenakiisselin ja puol lassii maitojuomaa ja vatsa tul kuulema ihan täyteen, kunhan ei ois nuuta täytettä mahassa ja keukoissa.
Minnuu pelottaa ihan hirveesti, ko vaistoan  hänen kipunsa ja ko olkapää alkoi kans kovast kipuilemaan, sai siihen kortisonia maanantaina, mut ei oo viel autant ei voi olla ko kylellään makkaamas siin olkapäänsä päällä.
Sairalast ei saant mittää lääkettä, ko pois päästivät ja Porriin keuhkopolille oottaa aikaa, vaan kestääkö ukon kunto siihe asti.Ihan kamalaa miten hää romahti par päivää lääkär käynnin jälkeen, mie ain oon luullu, et lääkäsilt apu lähtee täs käi ihan päinvastoin. Terveen olosena sin män ja ihan karmeessa kunnossa ol muutaman päivän päästä.
Nyt tullee kovast virheit, ko ite sain lääkärolt silmätulehdukseen tippoja jotka sumentaa näön iha vissisti .
Voi sentään ko miul on raskas olo, syvänki tuntuu painavan ku lyijylasti.
ny en jaksa alkaa korjailemmaan tekstiä, arvaa jos et saa selvää.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Sinisenpunasenkukertava:)

Lokakuussa Aleksin päivänä.
Lapsenlapsen nimpparit, sinne armeijan harmaisiin pukeutuneelle murulle.
Puuhelmiä vanhoista kuvista, violetti on nyt mielialan väri, suru ja paha mieli päällä, ukon vointi ei ole kohentunut, tällä viikolla saa kokeiden tulokset, ankealta näyttää tänäpäivänäkin. Kymmenen kiloa vähemmän ja ruokahalu on häneltä tipotiessään.

Noista helmistä tuli mieleeni, unennäkyjäni helmistä, joiden tiedän entuudestaan merkitsevän murheitä ja kyyneleitä. Ja niin on taas tapahtunut.

Sukan silmukat on putoilleet, huomenna tulee silmän poimija, luojan kiitos että saan siihen apuja.
Mitä tekisinkään ellei olisi tuosta sukankutomisesta suruisen olon purkajaksi, vaikken aina jaksa siihenkään keskittyä.
Minun pitää olla vointini mukaan ukon auttajana, vastavuoroisesti, kun hän on auttanut minuu tässä näköni heikennyttyä. Voi sentään, mikä paha meijät periikään. Mie miltei sokea ja hää hapen haukkoja.
Vaan lopuksi hyviäkin uutisia, sain kivan avustajan ihan omani oloisen, ristin käteni ja kiitän.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Uusia ja vanhoja juttuja.

 Edit 01.10.2016
 Harmittelin ukon käyttäytymistä tässä luvussa, hää soitti minul, uutta tietoa sain, jonka mukaan hän on sairaalassa ainakin ens viikon puolelle.

Syyskuuta 30 päivänä 2016.
Valmiina olis raitasukat ja näytille tietysti laitoin, eipä juuri muita olekaan esille pantavia.
Hiuksissa on taas punaisen sävyinen otsasuortuva, mut se onkin muutaman viikon vanha juttu.

Avustajaehdokkaita tuli ihan liiankin kanssa, vaikea valita monen mukavan joukosta.

Viimein ukko läks vissiin ite sairaalaan, eilen soitin hänelle ja sanoi olevansa sairaalaan sisään menossa, tämän hetkistä tilannetta en tiijä, liekö ees hengissä. Ei ole kukaan ilmoitellut minulle.
Viikon mie hänt patistelin hoitoon, ku ei henki meinennu ollenkaan kulkea, mutten mie voi aikuist ihmist enempää, ko miulle suuttu joka kert ja melkein haistatteli.

Täs mie oottelen uutisii, hyvvi tai huonoi, ´mie päätin etten ennää perrään kysele, oon mie oman osani tehny. enkä asian tiimoilta ansaitse noi ilkeetä suun pieksentää. Hää ei oo niiku suht fiksut ihmiset jotka ossaa pyytää anteeks joskuski pahoja sanoja, hänelt ne perussanat<. kiitos, anteeksi ja tervehtiminen, ei taivu häne suussaan.
Mut hittojako mie sille mahdan. Olis pitäny aikoinaan ymmärtää....