Outo ilmestys.

Keskiviikkoa ja utuisen tuhruista keliä, pakkasta oli muutama aste, niin, illalla olikin tähtitaivas, pakkasta se enteili.

Kuvat ei ole käsitöitä, tiettävästi ei ainakaan ihmisen tekemiä.

Kuvasin joskus 1980 luvulla Turun saaristossa näitä hiiden kirnuja. Omituisen näköisiä tekeleitä, kun otin vanhoista valokuvista kännyllä kuvan ja toinen on pöydän päällä ja toinen pitsiliinan päällä.Oikeessa tilanteessa mie seisoin tuon kirnun reunalla ja kuvasin, vähän kehno on saada käsitys tuosta otoksesta, mut laitoinpa sen mukaan.

Olin maanantaina infulenssa rokotuksella ukkoin kanssa.  Mie sain kauheen pelon siitä taudin kuvauksesta et lähin terveyskeskukseen hoitajan luokse. Hää kehotti ottamaan rokotteen syksyllä, mut mie sanoin että tahon nyt saaha sen pistoksen. No maanantai- iltana juur nukkumaan mennessä iski hirvee vilutus, aivan niinko kuumeen noustessa, kaik vaatteet tuntu käsittämättömän viileilta ja vilun tärinä puistatti minnuu ihan mielettömästi, sanoin ukollein, jotta käy ihan miun selkään kiinni ja lämmitä minnuu omal kropallas. Hää ol kummissaan, mikä minnuu vaivaa, mut ei vängänny vastaan enempiä, vaan hetken pääst hää jo kuorsas siin miun selän takana. Kyl jollain on pikaiset unimatin töytäsyt...

No eilen mie huomasin puolen kämmenen kokosen kuumottavan läiskän käsvarres, jestas siitäkös mie yötä vasten kuumenin, äkkii tutkin ukkoin käsvarren, siin ei mittään ja hää ihmeissään taas: et mitä sie nyt touhuut, selitin katkonaisen kiivaasti poikkeavaa käytöstäni (normaalia) sitä. Hää vaan tuumas, sie vähä allergisoit siihe rokotteeseen, hoitsu ei miult ees kysyny, oonko allerginen millekkään ja hänelt ol kysyny...nhyh..ei mie ala...noo tänä aamun ol pienentyny läiskä käsvarressa, mut nyt hää vähä kutisee...

Hyvvää iltapäivää keskiviikkona, palaillaan asioille myöhemmin....

Olipa kova koitos, mutta...

Tupu tervetuloa uusi lukijani

No hei hei kaikille lukijoille

Nyt pittää ensteks sannoo, ette vainenkaa usko, mitä mummo nyt on
oppinu tekemään?????

No näkkyyhä se kuvissa, ku mie oon laittanu koko rykelmän uusia tuotoksia!!
No...miltä näyttää....oon mie nii ylpee, nii ylpee tuotoksistani, nokka nous, toivottavast ei pyrstö laske....hah ..vanhoi sanan parsei.
Mut asiaan...oikeell o mummoruutuja odottamassa lissää, jotta olis mitä ommella yhteen, onha niit jo 32 kpl niiku aiemmin mainitsin: tällä miun etanan vauhilla. Ikävä juttu, ku alakaa olkapäissä tuntumaan, kippeeks meinaavat ruveta ja sit pittää vauhtia? hiljentää...

No mut tässäpä varsinainen aihe, miun Eka onnistunut ruusu ainakin  omasta mielestä. Hänt mie kuvasin eestä ja takkaa, siin istuu ja siin makkaa...
 Voi taivahan talikynttilät ko mie olin tyytyväine, uskokaa vaa ny ees tää asia..
Häne mie kastelin liima-vesiseoksessa ja pahus kerkes kuivuu, enneku mie havahuin hänt käsittelemään. Onneks oli aikas laimee seokseni, ettei ihan sementti tönköksi menny, vaan kauniisti taipui miun herkissä sormiloissa, oikeestaan kippeissä...
Täs hää nätist istuu melkein seinällä, taustal ko on tuollanen papernarust värkätty mikä lie, ostin joskus kolme kpl Tokmannilt ja tälläsin sinitarralla seinäkoristeeksi, ku halavalla sai...



Täs toises kuvas hää herkistelee satiininauhan kans, laskeutumispaikka on vähä ruma, ko hää makkaa miun leikkuu lauvalla, jossa leikkelen tilkkuja, ja muita tekeleitä, syvämiin ja silleen.

Ja tää kolmas ruusu on punastunut pelkäst harmist ko häne osuus on olla eestä kuvattavana , satiininauhan kanssa ja lähikuvaa...noo..kynslakalla mie hänt sutikoin vähäse, no punasel sutikoin, ku ei löytyny mittää kimeltävää lakkaa.
Harvemmin niit meikäläiselt löytyy, jollen oo ostant just tällasiin askartelutarpeisiin.
Nii et näi meil, mites muualla.

Sit tein taas löytöjä kirppiksel,  villakangas palttoo maksoi n. 0.34 € ???
Eurolla sai ostaa kolme tavaraa ja nythä mie oikein aarteen löysin.
Muutaki mukavaa käi tarttummaan hyppysiin ja ne oottaa pesukonneeseen menoa.
Sil viisii, kyl on kiva olla; edullisii ostoksii ja onnistuneit kästöit...
Mikäs siin on ollessa:)

Löytöjä:)

  
Heippa lukijoille ja mukavaa hiitolomaa, vaikkei tääl lunta olekaan, kait sitä jossain löytyy.

En löytäny sopivaa kuvaa, ku ain täytyy kännystä ladata tähän koneelle ja eipä niit otoksia liiemmälti
ole,  mut :   kirppiksellä kävin tänään ja tein kaikenlaisia kivoja ostoksia ja halavalla.

Löysin upeen puoli nahkatakin, sellasen ku -80 luvulla tehtiin, reilun kokosia, jotka soppii viel tännäänki miun päällein. Hällä on vanu, vuorin välis jotta tälläki kelil voi hyvin pittää, vaik nahka on vähän kalsee matsku kylmäl ajall, mut eipä mää tuuli läpi... ja sit paras uutinen: hää makso 5€ ! Enhä mie voint jättää hänt kirppikselle.
Sit ol oikein nätti punane, ihan miun uuven kassin värine, mut pahus ol kutistunu kirpparilla, eikä mänt vetskari kii.!!
Sit toinen takki, pitkä sellane makso kans 5€, kangaspalttoo. Mie oon surenu, ku ne nuorimmaisen juhlat on ja miun kaapis on vaa yks kutistunu pitkä palttoo eihä sellast kehtaa kirkon mäelle mentäessä pukkee päällensä. Johan  ne sannoo sukuki, jot on se vaa  mummo ahtautunu kuoreensa.....ku sellanen riuku viel ol muutama vuos takasin. Hhmmm....totta..
Juu ja löys ukkoinki jottain mukavii värkkei ja vempeleit, et meil ol kaikin puolin onnistunu  kirpparikierros. Jalkapohjat ol ihan mäsänä ku kottiin päästiin, ei tahtont kestää kävellä, koitin iha jalan syrjälläki kulkee,  mut se ol  hiivatin hankalaa...

No nii, ruusuja oon yrittäny värkätä, paperista, kankaasta pitsistä ja kattoonu ohjeita millon mistäki, mut ei taija miust olla ruusujen kans kulkemaan, siks toiseks mie en tykkää ees oikeista ruusuista, valitsen mieluummin jonkun muun kukkasen.
Nyt mie lähen ihasteleen ostoksiani ja kerron lissää kuulumisia, ku inspiraatio iskee.
Kuulemisiin

UUDet lukijat

 Tervetuloa   kuunliljapihani.blogspot.fi   ja
 kotomaista.blogspot.fi

Poikaset:)

Mukavata sunnuntaki päivää lukijoilleni.

 Tervetuloa Tuija  ja siskohanne uudet lukijani.

Ystävänpäivä meni ja juhlintaa ei ollut, meijän iässä ystävät ovat hyvin vähissä ja niiltä kemuilta säästyttiin.

Laitoin pienten poikasten kuvan, kun kästöitä ei ole näytille asti, on vähän hiljaisaikaa, niikuin olis aika pysähdyksissä. Ilma on sumuisen harmaa, illalla oli lumipeitto ja aamulla paljas musta maa ja sumuinen hämärä.

Tuossa kuvassa, vanhempi poikanen on kolme v ja nuorempi kuin nukke muutaman kuukauden ikäinen. 

Kirpputori kierroksia ollaan kuleksittu eipä niistä suurempia löytöjä ole tehty, ai nii mie löysin sellasen pyöreän nahkapallin ja maksoin siit 5€ , todella hyväkuntoinen ja jämäkkä.
Olen yrittänyt vääntää niitä pitsiruusuja, mutten mie saa onnistumaan, käi samalla tavalla, että niist tuli sellasii tötteröit, ku miun vaahteraruusuistakin. Ostin kirpulta 0,50€ pitsiliinan harjoituskappaleeksi, leikkelin sen suikaleiksi kun arvelin ettei se purkaannu, ku ol tehdas tuotantoo.en oo viel kovettanut ja taitaa jäädä tähän malliin, ku ei ruusuksi muotoonnu....gggrrr

Nyt mie lähen mummoruutuja värkkäämään, minnuu ottaa pattiin, ko ne käpertyy kupiksi ja viel enemmän, ku reunuksen virkkaa. Keksin mie virkata sen nurjalle puolelle, nii ei ennää käperry, mut tiijä hänt....

Hyvvää jatkoa kaikille lukijoille ja tulloohan ne aurinkoisekki päivät ja onha se aurinko siel.. mut pilvet o väliss..

Hui hai lankakerät

Edit 02.03.2014


No niin, täällä ollaan, keskiviikkona kevyesti:)

TERVETULOA UUSI LUKIJANI:)

Juuh, miun piti laittaa kuva näistä langoist sillo jo, ku sitä mummoneliöö
esittelin, mut enhä mie muistant ja ny
laitan, ku voin muutaman lauseenki kirjottaa samal kertaa.

Nii näist langoist aattelin virkata niijen jokkaisen mummoruudun ympär, jotta olis samanvärinen yhdistäjä.
Sain nää kerät ilmaseks ja niist ei oikein voi mittään muuta tehä, ovat nii kutittavaa lankaa, tiijä mitä lienevät, yhteensä par sataa grammaa hyö painavat, joten ihan mukavasti kait riittää mummojen ympäri virkkaukseen.....

Monta ruutuu mie oon jo virkant, vissii par kymmentä ja se o paljo miun etanan vauhdilla. Ehkä mie jo tiijänki, mitä niist tulloo, mutten kerro, ettei mee lupauksen rikkomiseksi, jos alkaa käymään toisel viissii.

Meil ukon kans on uus rojekti käynnis ja sehä meijät pittää kii toisissamme ja sil viisii, mut mummoja syntyy pikku hiljaa ja  virkkuu koukku "punasena"  paan mänemään.

Pahus ku o harmaata keliä, aurinkoo ei oo näkynyt moneen päivään.

Tuli vastaus sielt silmäpolilt,  sattuma löydöksenä todettu vasemmassa  sp:ssa  ylätemporaalisesti neevus,  ,joka ei ole suurentunut.

Vuoden päästä sitte taas neevuskuvakontrolli, vaik mikskä se siit tullee, kontrollist, ku ei sille voi tehä mittään, vaik hää kasvaiski, leikata ei voi eikä sädehoitooka anneta. Koha taas ajetaan runsas sata kilsaa puolen tunnin takia hhmmm....mut ens vuuesta  ei tiijä viel , onko mummosta ennää mittää kuvattavaa...

No hyvvää jatkoo kaikille ja kuunnellaan ja kattellaan

Iloinen onnistuja:))

 Hyvää torstaipäivää hyvät lukijat.

Täällä on ihan onnellinen mummo tai ainakin jonkin verran onnellinen,
sen verran kun aina ennenkin, mut uudesta hhmm...jutusta...nimittäin
tämä isoäidinneliö on miun uusin oppimis juttu.
En ole koskaan tykännyt tästä neliöstä, siksipä ei liene kiinnostusta sen virkkaamisesta.

Koitin monestakin ohjeesta sitä värkätä, mut ymmärrys oli tipo tiessään.
Hiivatti, lopulta hokasin katsoa ohjetta You tube sivulta videon ,isoäidinneliö.

Kyl miull oli hoopo olo, ku ei millään tahtont männä ohje lanttuuni. Onneks sitä videoo sai otettuu takasin päin ja kerrata ain ja ain uuvelleen. Lopult se rupes lyömään miun päähäni ohjetta. Mite voi olla joku juttu näin hirmusen vaikee.  Mut nyt mie onnittelen itteeni, hyvä mie!!

Mie oon kattellu toisten blogeista näit tekeleen kuvia ja jossain miun harmaassa aivonystyrässä jäi muhimaan, jot miekin koitan tehä näit neliöitä.
Hah, sopii vaan yrittää, kova jobi oli, mut ehkä mie täst yhest neliöstä saan tolkkua vastakin. Pittää vaan tehä samaan syssyyn muutama, ku viel on ohje muistis.

No sit tää toinen juttu, nää pitkän työn ja monen yön nähneet sukat.
Siin hyö nyt ovat valmiina ja toista sukkaa jäi vaivaamaan yhen raidan puute.
Mie en löytäny sitä lankakerää mistään ja lopulta annoin periks ja jatkoin ilman raitaa, mänkööt tuollasenaan, pahustako hyö yhtä raitaa kaipaavat. Sukat on kokoa 41 tai sinne päin, sukan saajaa ,ei taija ol olemassakaan. Niin tai jos vien Pelastusarmeijan kirpparille myyntiin. Vaan voi ol jotta heil on yli tarjontaa sukista. Lissää kuitenkin aion tehä, kuhan täst taas tokenen, täst neliön opettelun kaaoksesta!

Viel pittää kertoo siit koltun etsimisestä. Kävin samas liikkeessä ku aiemmin ja sovittelin mahottoman määrän kolttuja, ei sopivaa eikä mieleistä. Oli heilläkin kutistava vaaterekki, koska niin moni kolttu oli kireen sorttinen tai muuten eeii eeeiii sopiva. Myyjä jo melkein repi hiuksiaan: onpas tää taas se vaikee asiakas, mut lupas perjantaiksi etsiä varastostaan kesäisempiä kolttuja, jos niistä löytyis päälle pantavaa.
Oli näissäkin yksi suht'koht  mieluinen, tumman sininen kotelomekko ja bolero, ne sai vaik ostaa erikseen. Olisha niit enemmän vaihtoehtoja, jos olis rahaa käytettävissä, mut täs tapauksessa on tyytyminen vähempään.
Hohhoijaa, nyt mie taijan pistää pisteen ja jatkan toisella kertaa.

Hyvvää helmikuun jatkoa kaikille. ( meil pakkasta -6.5 astetta)

Nuorimmainen:)

Hei tänään tiistaina.
Porin reissu silmäpolille, on lusittu ja valokuvattu vasen silmä, onko silmässä oleva luomi suurentunut.
Minusta se näytti isommalta, kun viime keväänä, ihan selvästi näky tumma kohta silmän pinnalla, jossain tuolla näkymättömissä. n.  kuukauden päästä tulee lääkärin lausunto minulle kotiin. Jaa'a mites nyt suu pannaan:(
Aihe pitää taas unohtaa ja elää näissä päivissä.

Nuorimmainen lapsenlapsi (kuvassa) pääsee ripille pika puoliin. Vaatekomeroni on kutistanut juhlamekkoni, jossa juhlin monet rippiäiset, kastajaiset ja muut tärkeät ja vähemmänkin tärkeät juhlat.

Pahus, kävin jo tiirailemassa uutta kaapua juhliin, kun kirpparilta tuskin löydän ja siks toiseks; en kehtaa mennä sukujuhliin kierrätysvaate päällä, kun minulla ei ole vaatteiden uudistamistaitoja, eikä niin kovaa haluakaan. Se mitä aikoinaan olen ommellut  vaatteita, ovat varsin usein olleet lapsille,  jotain housuja,
paitapuseroita, puolihameita ja hihattomia mekkoja ,itselleni. Ihan kauniita ompeluksia , mutta nyt ei pokka pidä alkaa ompelemaan, kun viimeisimmistä ompeluksista on tovin verran aikaa....

Aattelin mie, jotta tään neljännen kullanmurun juhliin pääsen viel entises mekossa...hah... aina ei käy niinkuin haaveillaan.

Näillä jutuilla mie taas pistin varsinaisen asiani tuonne selvittämättömien juttujen sekaan, aikanaan ne sieltä selviää.

Hyvvää tiistai- illan jatkoo sinulle vierailija ja pistetään juttu tuokio pystyyn, myöhemmin:

Asiasta kolmanteen.

Hei taas kaikille, on sunnuntaipäivä ja pilvinen taivas.

Pakkanen on laskenut - 3 asteeseen ja uutta lunta on satanut pari kolme senttiä.
Kivaa uutta lunta, joka tarttuu koiran tassukarvoihin oikein lujasti ja niitä paakkuja pittää pysähtyä pureskelemaan vähän väliä, näin ei ulkoilukaan suju meillä oikein joustavasti. Eikä tietysti muillakaan karvaisilla nelijalkaisilla, ku sama vika Rahikaisella!

No mut asiaa tästä valokuvamallista.
Mie sain häne lahjaksi ystävättäreltä, yli kakskymmentä vuotta sitten. Olin sairaalassa operoitavana naistentautien osastolla ja sinne tämä minulle tuotiin. Aikas hämmästys meil oli, kun ystävä saapui tää otus kainalossa. Kuten kuva näkkyy, hää istuu tuolil, et on aika iso lemmikki.
No sairaalas mie häne (nallen) istutin sivupöyväl, ko siin ol tillaa. (mie oon täst jutust kirjottanut aiemminkin) ja siin hää istuksi ihan hiljaa, muttei huomaamattomana. Joulu oli tulossa ja meijät kaik potilaat siirrettiin synnytysosastolle. 
Siel myö oltiin sikin sokin, meijän kolmen hengen huonees ol, yks iäkkäämpi potilas, nuor nainen ja mie nelikymppine ja sit tää nallukka.
Iltavuoron hoitajat tulivat sissään huoneeseen ja naureskellen kysyivät: mitäs nää synnyttäjät? Mie siihen keksin ja viittasin kädellä nallen suuntaan ja sanoin: no tälläne on tulos ku vanhana synnyttää. Hoitajat män ihan hiljaseks ja poistuivat niine hyvineen; ett menipä jauhot suuhun, ku vähä meit irvailivat...meit naistentautien osaston naisia, jotka synnytysosastolle siirrettiin joulun ajaksi
.
No sitte mie pääsin jouluaatonaattona pois, nuorin poika tul minnuu hakemaan, hoitajat siin käytäväl toivottivat jouluja ja muutaki hyvää, mie sanoin siin, että tasan yhdeksäntoista  vuotta sitten ,lähdin tältä osastolta, tämä käärö, viittasin kädelläni poikani suuntaan, kainalossa ja nyt tämä käärö hakee äidin pois sairaalasta ja mukana onkin tuollainen keltainen karvainen otus!
Siinä myö vähän hymyiltiin ja lähettiin pois kotia kohti.

No nalle asusti meillä n. kakskymmentä vuotta, kerran tul mieleen, jotta soitan sairaalaan lastenosastolle ja kysyn, josko sinne vois lahjoittaa tälläisen nallen. Mielihyvin lupasivat ottaa lahjoituksen vastaan, mie kaappasin nallen kainaloon ja kiikutin häne sairaalaan osastolle. Hoitajat oli tyytyväisen näköisiä ja tarjosivat miulle pullakahvit ja juttelimme siinä kahvia ryystäessä.

Juu, tällaisia tarinoita pyhäpäivän ratoksi. Mukavaa pyhäpäivää sinulle täällä vieraillut lukija.
Kuullaan taas, tiistaina on miun silmäpoliklinikan reissu Poriin....