keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kuva. silloin kun oli talvi...


Vuosi 2015, elelee viimeisiä aikoja.
Vanhaksi tuleva vuosi on minulle ollut surkea, täynnä menetyksiä,  ja alakuloisuutta, toivottomuuttakin.
Tunnen tulleeni vanhaksi, ressukaksi yht äkkiä,mummoksi joka kulkee horjahdellen ja kumaraisena koko ajan jalkoihinsa silmäten säälin itseäni:miksi minä sairastuin. Ajatus joka on varmasti jokaisen sairastuneen kohdalla: miksi..Minusta on tullut pahantuulinen ja teräväkielinen akka, jonka ukkokin kyllästyi moiseen menoon....nyt on kahvittelupaikat vähissä....niiku nollissa...Vaan kukapa vapaaehtoisesti alkaa vetämään vammaista perässään, jos ei oo pakko, sen ristin moni jättää jälkeensä poistuen taka vasemmalle, kuten sanonta kuuluu.
Mut näillä se on mentävä vanha vuosi, uudesta ei voi sanoa mitään.

Toivotan kaikille mukavia ja rikkaita vanhoja sekä uusia päiviä.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulukuu, juhlakuu

Heippa.''

Onpa vaikeaa nähdä kirjoittaa, kun niin on pimeää.
Käsityökin olis valmiina, mutten taaskaan löytänyt sen kuvaa...
Tein niitä isoäidin neliöitä puuvillalangasta aikomuksena yhdistää ne tuolinpeitoksi, mutta teinkin niistä liivin..oikein riemun kirjava tekele.

Sain uudet valot huusholliini, sellaiset esim.  näkövammaisille tarkoitetut valaisimet. Täälläkin seudulla laitetaan runsaasri tälläisiä valaisimia, jos asukas muuttaa, valaisimet siirretään sinne uuteen kotiin asukkaan mukana.

Huomenna on näkövammaisten pikkujoulu, saadaan jouluruokaa ja pukin paketti-

Elintarvuketuholaiset ovat vihdoinkin nujerrettu, melkein kolme viikkoa jouduttiin myrkyttämään . Kyllä minä romahdin, en vieläkään ole valmis asettamaan keittiötä normaali kuntoon, avustajani jo ehdotti, mutten vielä kykene, oli se sellainen shokki minulle, nyt kun en kyennyt niitä aikaisemmin havaitsemaan ja torjunta olis voitu aloittaa ajoissa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, mie otan joulukiireet ihan rauhassa, on tästä näkövammaisuudesta hivenen hyötyäkin; voi jättää kaiken järjettömän kiireen unholaan.