Nuorena rouvana hän tässä poseeraa
vaikkei koskaan mikään linssilude ole ollutkaan.
Tuolla aikaisemmin kirjoittelin koiran talvinutusta.
Palaan uudelleen aiheeseen, tärkeään ensi tapahtumaan, muutaman vuoden takaa.
Hän oli tavannut ihanan sulhasen ja jälkikasvua
oli odotettavissa helmikuussa. Rouvalla (minä nimitän häntä rouvaksi) ei ollut silloin oikeaa talvinuttua. Ulkoilimme melko vähän pentuodotuksen loppuaikaan.
Hän oli kovin iso vatsainen, enkä keksinyt muuta vaatetta
koiran ylle laittaa, kuin oman ison neliön mallisen hartiahuivini. Taitoin sen kolmioksi ja kiedoin rouvan vatsapuolelle ja solmu selkäpuolelle. Näin me taaperrettiin sen pienen ulkoilun verran, jota voin odottavalle äidille suoda, kovalla pakkasilmalla. Silloinkin oli helmikuussa kovin kylmää ja lunta ihan riittävästi.
Koira on matala ja iso vatsa miltei viisti maata, eihän toki pienokaisia voinut altistaa pakkaselle.
Synnytys käynnistyi Matinpäivänä ja eka poika oli sitten nimeltään Matti! Sitten tuli peräkkäin kaksi poikaa, ja neljä tyttöä ja pitihän yhden tytön nimeksi laittaa Maija! Nimet sointuivat niin kauniisti toistensa kanssa. Lapsuudestani tutut nimet, serkkuni Matti ja Maija.
Mukavat nimet tosiaan, toteaa; Maija -serkku Tampereelta ja toivottelee iloista pääsiästä.
VastaaPoistaKiitos Maija viestistä, kyllä täällä Tampereen likka muistetaan ja poikakin.
PoistaMukavaa pääsiäisen aikaa manseen:)