maanantai 17. elokuuta 2015

Äitin kullanmuru

maman kumppani 10 vuotta
Heips rallaa. Rakas täyttää pian 13v ja pirtee mummokoira vielä onkin., kyl mie hänt nii rakastan, et vallan vallan...nyyhh. Siel hää poijan perheen luona asustaa ja pojantytär täyttää ens kuussa 16v ja koiruli 13v, hää on jo vanha tyttösen ikään verrattuna.
Miun parvekekukat virkistyi, kun otin ne pois parvekelaatikosta ja laitoin ukolta saamani, pöydän päälle, nyt eivät oo kauheessa helteessä koko aamupäivää. Laitoin vettä ämpäriin ja vähän lannoitetta ja upotin kukkaset siihen, pelakuut tykkäs ainakin kylvystä.

Virkkuu hommia oon väkertänyt, niitä mummoneliöitä, niitä on jo helppo tehdä.
Olis villalankaakin, mitähän siitä tekis, nuo neliöt on nii helppoja, en tiijä uskallanko liiviä alkaa tekemään, on kovin isotöinen. Miulla vaan vaanii se tarpeettoman tunne. Enhän mie ennää kaikenlaista tarvii kun koiran ulkoilukin jäi pois. Tuntuu välillä ihan toivottomalta ja ukko ei yhtään lohduta eikä oo mukana miun surussani. Ite pittää taistellä, ukolt ei heru mitään myötätontos, saatika olalle taputusta, halaamisesta puhumattakaan. Kyll mie kaipaan fyysistä kosketusra kun miul on vaikeaa.koiramummokaan ei oo enää luonani paijattavana. No jos saan kiinni jonkun halinallen niin......kuka lopun arvaa...

Olis paljo muutaki höpinää, ku unimatti on taas eksyny eikä löyvä miun luokse.
Mie mään sänkyyn oottamaan....ukkoo ei tarvii oottaa hää on kuorsannu jo mont tuntii...

VOIKAATTE  ELOISASTI.
Ps- korjaan virheet toisella kertaa...

6 kommenttia:

  1. Iso hali siulle vaikka näin virtuaalisesti. Tee vaan itsellesi liivi se lämmittää mukavasti.
    Toivottavasti pääset välillä mummokoiraa halimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti siul ko muistat minnuuki. Pojan piti tuoda koiruli visiitille, mut ei oo kuulunu ei näkyny...ne kiireet ne kiireet.
      Mie kyl voisin koittaa tehä siit neliöst liivin, mutten ihan tykkää mallista, pitäs vähä eestäkin lämmittää, mut malli muuten sopis miun tehdä, ku ossaan niksin...

      Poista
  2. Ihana on tuo mummukoira. Mukavia virkkaushetkiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti siul ko kehaisit mummokoiraa, oma lemmikki on ain se parhain ja rakkain.
      Nyt alan päätellä langan päitä, muutaman kaksvärisenkin virkkasin.

      Poista
  3. miun mielest ja tie vaan liivi itselleis se lämmittää mukavast ja näijen sairauksien mukan meijen vaa on koitettava männä.eihä se ain helppoo ole mut päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti siulkii, on tää meijän loppu elämä sellast taisteluu.
      Nuorena taisteltiin erilaisist asioist, nii ne ajat muuttuu..
      Mut mukavaa tää loppujen lopuksi ollu hyvvii hetkii on mukkaan mahtunu paljonkin niitä vaan ei aina huomaa.

      Poista