maanantai 10. lokakuuta 2016

Sinisenpunasenkukertava:)

Lokakuussa Aleksin päivänä.
Lapsenlapsen nimpparit, sinne armeijan harmaisiin pukeutuneelle murulle.
Puuhelmiä vanhoista kuvista, violetti on nyt mielialan väri, suru ja paha mieli päällä, ukon vointi ei ole kohentunut, tällä viikolla saa kokeiden tulokset, ankealta näyttää tänäpäivänäkin. Kymmenen kiloa vähemmän ja ruokahalu on häneltä tipotiessään.

Noista helmistä tuli mieleeni, unennäkyjäni helmistä, joiden tiedän entuudestaan merkitsevän murheitä ja kyyneleitä. Ja niin on taas tapahtunut.

Sukan silmukat on putoilleet, huomenna tulee silmän poimija, luojan kiitos että saan siihen apuja.
Mitä tekisinkään ellei olisi tuosta sukankutomisesta suruisen olon purkajaksi, vaikken aina jaksa siihenkään keskittyä.
Minun pitää olla vointini mukaan ukon auttajana, vastavuoroisesti, kun hän on auttanut minuu tässä näköni heikennyttyä. Voi sentään, mikä paha meijät periikään. Mie miltei sokea ja hää hapen haukkoja.
Vaan lopuksi hyviäkin uutisia, sain kivan avustajan ihan omani oloisen, ristin käteni ja kiitän.

4 kommenttia:

  1. Sellaista se elämä on väliin hyvää ja väliin huonoa. Pidä itsestäsi huoli , syö hyvin, että jaksat.Hyvä avustaja on kultaakin kalliimpi, se on ilonaihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti viestistäsi, olet oikeassa kultaakin kalliimpi ovat monet asiat, joita ei arjen joutavuuksilta huomaa.

      Poista
  2. Onpa kiva kuulla, että uusi avsutaja on mieleinen ja mukava! Hänkö se poimii ne pudonneet silmukat?
    Mutta on harmi, kun ukkosi ei ala tokenemaan. Mutta semmostahan se elämä on, että joskus on vastastakin. Ja sekin sitten aikanaan helpottaa. Kudohan sukkia ja nauti kaikesta mahdollisesta, että jaksat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Matleena.Aikas rankkaa minulla,ko auttelen ukkoo pesen saunas jms,ko ei hää jaksa,pittä välillä ottaa henkoset lääkeputkesta,jott henki kulkee.On hää melko avuton,mut antaa nyt auttaa ku sanoin et mie oon oikeesti samal puolel häne kanssaan ja mikäs siin auttaa ko hää ei ite jaksa.Mut nyt on miun vuoro olla apuna siin ko pystyn eikä se oo kovin paljon,heikko näkö asettaa rajat,mut yritän vastapalvelusta ko hänkin minnuu auttoi ja kuskasi sairaalaan monta reissua ko silmistä näkö alkoi huveta.
      Nii avustaja on mukava,muttei viel ossaa silmii poimia, naapurin rouva poimi silmät puikolle:)

      Poista