torstai 11. toukokuuta 2017

Mäntymetsän kyyneleitä.

Torstaina toukokuun 11 päivänä 2017

Niin kyynelöi ikkunani takana metsäkin, itki kanssani 
nukkui kanssani uneen,
lumityyny rosoisen kaarnan pumpulipeittona,
kietoi itsensä valkoisin, suurin kyynelein, minutkin ja
kanssani itki, lohtua kun kaipasin.


Tänään laulaa mustarastas, peippo ja iloinen lintuni,
västäräkki, vipelsi penkin vierestä jolla istuin
terveisiä toi poisnukkuneelta
elämä jatkuu, rakkaani.




2 kommenttia:

  1. Ihana, kun lintuset tuovat iloa surusi keskelle! :)

    VastaaPoista
  2. Kitos Matleena, kuulen lintujen konsertin vaikken niitä näe, västäräkki on niin upea, utelias ja rohkea lintu, jonka nopean liikunnan havaitsen, ja sen pienet mustat uteliaat silmät killittävät minua ihan lähietäisyydeltä olen aina siitä pitänyt, olen varmaan itsekin västäräkin oloinen eläjä.

    VastaaPoista