Kirjoja kuunnellen.....

Vähän editointia 29,8.2015

Heippati kaverit,
Lopulta mie löysin tuon kuvan pinkkihupparistain niiko ihan vahingos vaik tännään o nii pimmeetä ts. hämärää, miun maailmassain. Joskin ei auringon paiste oo yhtään parempi....

Tää toinen kuva on vissiin parvekekukkasest hopealangast, oon nii läheltä kuvannu, etten itekä saa kuvast mittää selvää...

Mie oon kuunnellut niit äänikirjoja joita tilasin.
> Kangastus 38 > Unennäkijän muistelmat > Saaren hiljaisuudessa >Kun isoisä Suomeen hiihti > Kasvot betonissa, jota parhaillaan kuuntelen. Oikein mieluisia kirja äänitteitä. Mie olin haalinut näitä kirjoja jostain kirpparilta, halavalla, enkä ehtinyt niitä lukea, niinpä kirjoitin tussilla isoilla kirjaimilla nimet paperille ja tilasin äänikirjat  CELIA äänikirjastosta.
Minun on mahdotonta seurata telkusta tekstitettyjä sarjoja, kun en näe lukea niitä, kotimaisia ohjelmia voin seutata kiikarilaseillani, jotka ovat apuvälinelainaamosta kuten muitakin vähäiseenkin näkemiseen auttavia välineitä.
Menen taas perjantaina silmäpolille lääkärille, kait mie nyt saa b- lausunnon Kelaa varten, näkövammaisuuteni todisteeksi.


Ps. Parii kirjaa lisään tähän samaan luetteloon...>Kabulin tyttöjen salaisuus ja> Kuolema Ehtoolehdossa...Minna Lindgren < >Kasvot betonissa Tapani Bagge ( rikosnovelleja)
Kyllä mie taas noitusin, ko vahingossa kirjauduin poikkeen, ko tään kirjoiin, enkä  millään osannu kirjautua,salasanakin oli hukassa j.n.e. huh miun tohelointia...Oon pysyny kirjautuneena siit asti ko näkö meni, enhä ,mie niit lyijykynäl kirjotettuja tunnuksia  löyvä vihostain, siin män kaik kirjotukset hevon persiiseen...

Elokuu on aikas vähissä, jaksellaan leppoisasti.

Äitin kullanmuru

maman kumppani 10 vuotta

Heips rallaa. Rakas täyttää pian 13v ja pirtee mummokoira vielä onkin., kyl mie hänt nii rakastan, et vallan vallan...nyyhh. Siel hää poijan perheen luona asustaa ja pojantytär täyttää ens kuussa 16v ja koiruli 13v, hää on jo vanha tyttösen ikään verrattuna.
Miun parvekekukat virkistyi, kun otin ne pois parvekelaatikosta ja laitoin ukolta saamani, pöydän päälle, nyt eivät oo kauheessa helteessä koko aamupäivää. Laitoin vettä ämpäriin ja vähän lannoitetta ja upotin kukkaset siihen, pelakuut tykkäs ainakin kylvystä.

Virkkuu hommia oon väkertänyt, niitä mummoneliöitä, niitä on jo helppo tehdä.
Olis villalankaakin, mitähän siitä tekis, nuo neliöt on nii helppoja, en tiijä uskallanko liiviä alkaa tekemään, on kovin isotöinen. Miulla vaan vaanii se tarpeettoman tunne. Enhän mie ennää kaikenlaista tarvii kun koiran ulkoilukin jäi pois. Tuntuu välillä ihan toivottomalta ja ukko ei yhtään lohduta eikä oo mukana miun surussani. Ite pittää taistellä, ukolt ei heru mitään myötätontos, saatika olalle taputusta, halaamisesta puhumattakaan. Kyll mie kaipaan fyysistä kosketusra kun miul on vaikeaa.koiramummokaan ei oo enää luonani paijattavana. No jos saan kiinni jonkun halinallen niin......kuka lopun arvaa...

Olis paljo muutaki höpinää, ku unimatti on taas eksyny eikä löyvä miun luokse.
Mie mään sänkyyn oottamaan....ukkoo ei tarvii oottaa hää on kuorsannu jo mont tuntii...

VOIKAATTE  ELOISASTI.
Ps- korjaan virheet toisella kertaa...

Ruusukkeita.

Helloo kansalaiset .
Tässäpä kuvassa koreilee minun koiran muutama palkinto ruusuke.
Koira sai niillä tervetulleen paperit, jotta on hyvää sukua tehdä ihania pentuja. Yhdet pennut, antoi lääkäri luvan tehda. Yhden nisän joutui poistamaan, kasvain epäilyn vuoksi, joka kuitenkaan ei ollut sellainen jotain muuta, ei paha.
Leikkauksen jälkeen. sain koiran omakseni, kun sillä ei ollut kasvattajalleen enää rahallista hyötyä. Sain ihanan terhakkaan kumppanin kymmeneksi vuodeksi, se on pikku vahtija, äänekäs ovikello, iloinen tervehtijä ja kaikkea mukavaa puuhattiin yhdessä. Nyt mummokoirani on poikani perheen ovikellona yms. välillä käy minnuukin tervehtimässä, kun kiireinen poikani löytää sopivan ajan, poiketa  luokseni.

Miksikohän minun kukkaset parvekkeella ovat aina surkean näkäisiä. kesäneilikat on ihan ränsistyneen näköiset, onneks pelakuut ovat suht nätit, liikaa lehtiä, kenties.
Ihailen aina toisten kukkasia, ovat reheviä ja kukkaisia, mie en ikinä onnistu, hoidanko niitä liikaa rakkaudella, että siihen nääntyvät. Täs elokuussa niiden jo viimeisrään pitäisi osoittaa kukkeutensa...vielä mitä,

Nii, se on elokuu ja täyskuukin oli ja meni, kohta on aika laittaa kynttilät lyhtyihin ja koristaa pimeitä iltoja. Valitettavasti mie en näe kynttilän liekkiä, enkä enää voi ihailla ja tunnelmoida kynttilän tuikkiessa parvekkeella.

Virkkuu sujuu ja isoäidin neliöitä valmistuu, täl kertaa puuvillalangoista, joita on jäänyt tähteeksi sytomyssy tekeleistä
Heippa hei, eläkää ihmisiksi.....