lauantai 23. joulukuuta 2017

..on niin hiljainen

koti yksinäisen
on kuin puuttuisi siunaus sen
älä huoliisi jää 
nosta pystyyn taas pää
joka hetki sun kanssasi käyn.

Hyvää Joulua.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Jännityksiä.

Lauantaina 16 joulukuuta 2017.

Olen viimeksi kuunnellut äänikirjaa:
James Peter; Kirottu talo. Oli se aikamoinen kauhukirja, jota illan viimeksi yötä vasten, tapahtumia ilmestyy öisiin uniinkin.

 Muistelin saunareissullani, lapsuuden aikaista yöllistä jännittys juttua.
Olin koulukaverin mummolassa, saunoimme, uimme ja jäimme yöksikin vanhaan taloon.Lukitsin oven "reikelii"vanha lukko jossa oli pikkuinen vipu jolla sai oven lukittua. Tyttökaveri nauroi minun varovaisuudelle, mutta yöllä havahduin laahaaviin askeliin, jotka päätyivät ovemme taakse ja oven vanhaa avainta yritettiin kiertää. Tönin Siniä: joku on oven takana, hän vain mumisi ja sain yksin kauhuissani tuijottaa ovea.
Lopulta hitaat askeleet poistuivat, enkä kuullut edes muiden ovien avautumista tai sulkeutumista.
Öinen vierailu ei selvinnyt ja myöhemmin kesällä Sini pyysi, mentäisiinkö mummulaan, mutta minä kieltäydyin, uimassa käytiin siellä siihen ne vierailut jäivät.

Tänään saunan pukuhuonessa ollessani, pesuhuoneen puolelta kuului aikas kolina...hmm....tiesin että lattiakuivausmela oli kaatunut, nostin sen takaisin seinää vasten. Ikäänkuin "kummitus" olisi hypännyt äänikirjasta, mutta minä itsekseni vaan hymyilin..muistolle, kesäseikkailustani.
No tämä juttu on vain yksi monista seikkailuistani joista tarinoita kyllä riitäisi.

Illan rauhaa, hyvät ihmiset

tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulu-ukko JO KOLMEN vuoden vanhana:)

Joulukuun 12 päivänä 2017.
Edit.
Sainkin lopulta selvän joulu-ukon iästä kun sain kuvan niii'in suureksi, jotta pystyin tulkitsemaan vuosiluvun, joka on 18.12.2014, näinkö:)

Niin on ikääntynyt joulu-ukkokin.

 Olin yksin viime joulun ajankin, kun ukko oli sairaalassa.Tänäpäivänä on tähtena taivaalla, uskon näin, sytytän kynttilän, lähetän liekin tuikkeessa hiljaisen huokauksen.

Vieläkään en ole uusia sukkakuviani löytänyt, kameran muistikortti on rikkoutunut, poikani lupasi tuoda uuden kortin,milloinka hän ehtii, on niin kiireistä näillä nykyihmisillä.

Miulla on aikaa ihan haitaksi asti, ei tarvitse kiirehtiä minnekään, aamulla lojuu sängyssä pitkään, kun ei ole paljonkaan tekemistä. Oikeastaan on aika kurjaa, kun näkö on niin huono.
Kuitenkin yritän ahertaa ruokapuuhissa, tiskaan, laitan ruokaa, tällaisia arkisia askareita joiden tekeminen vaatii minulta voimia ja varovaisuutta. Aiemmin tällaiset homman olivat itsestään selviä ja niistä selviytyi nopeasti ja vaivatta. Nyt on toisin. valitettavasti en ole sopeutunut näihin muutoksiin ja tunnen välillä suurta katkeruutta, en vaan pääse yli näistä koetteluksista.
Koetan ajatella lapsiani ja heidän lapsiaan, kaikki he ovat elämäni parhaita asioita, muut asiat menevät siinä sivussa elämän läpi kahlatessa.

Valoisampaa aikaa odotellessa, lumisia joulun ajan odotuksia kaikille.


sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kaunista, värikästä.

Joulukuun kolmas 2017

Oijoi, pihlajanmarjakuva kun ei onnistunut sukkakuvien tallennus tietsikalle.

Joulu on jo ovella, niin tää aika hupenee tosi nopeasti. Uudessa kodissa olen asunut jo yli yhdeksän kuukautta, kotiutuminen vaan on hidasta, asuinhan entisessä kodissa 40v. Jaa'a kyllä vaan pitää yrittää sopeutua, kun mikään ei ole ennallaan ja elämän tilanne on vaatinut aloittamaan uudelta pohjalta.
Tosiasia se, ettei elämässä mikään voi säilyä samanlaisena vuosikausia vaan uusia tilanteita tulee ja muistot jää taakse eikä niihin saa jäädä murehtimaan.
Täältä nukkui pois, syöpäsairas nainen. Hän oli jo neljäs asukas 9:kk aikana. Melkoisen vauhdikasta, täällä asukkaiden vaihtuvuus, kaksi asukasta on saanut paikan hoitokodeista ja uusia asukkaita on tullut taajaa tahtia.

No mikäs tässä auttaa.
Joulukuusi on porrasaulassa ja luonnon kuusíssa pihalla on myös kynttilät tuikkimassa.
Ensi tiistaina vietämme itsenaisyyspäivän aattoa, kakkukahveilla ja pientä ohjelmaa on luvassa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.