Taivaan pumpulia

Torstai-iltana maaliskuun 30 päivänä 2017

Olin entisen kotini jäähyväiskahvilla, jonka isännöitsijä minulle tarjosi. kun luovutin viimeisenkin avaimen hänelle, oli myös eräs naapurin rouva, joka on nyt talon pitkäaikaisin asukas, kun mie muutin pois.
Oli myös ukon läheisiä, jotka olivat tyhjentämässä isänsä asuntoa.
Tullessani uuteen kotiini, itkin ihan solkenaan,
itkin meidän, minun ja ukon kohtaloa, ensin minä sairastuin
sittem muutam vuoden kuluttua oli hänen vuoronsa,
ei ollut meillä montaakaan onnenhetkeä yhdessä

Ukulla on kipupumppu vas, puolella ja oik..puolella keuhkopussin nesteentyhjennyslaite, nestettä kertyy koko ajan jota poistetaan säännöllisesti.
Voi sentään, kipulääkitys vie hänen mielensä pois tästä olotilasta, jossa me vähän terveemmät vaellamme, selkeitä aikoja hänellä on enää kovin vähän.

Nukumme kaikki saman taivaan ja  pumpulipilvien alla.
Hyvää yötä rakkaani...

Auringon laskeutuu

Maanantaina maaliskuun 27 päivänä 2017

On matkamies väsynyt
silmissään harhaileva
poissa oleva katse
tänään,
huomennako,
laskeutuu
matkamiehen
aurinko...

Ei jätä murhe minua.

Tiistai-iltana 2017

Kylmäsi minua, kun sain ukon puhelun
vahingossa kai, poikaansa tavoitteli
mutta jutteli miulle kuitenkin
sanoi saaneensa tänään tiedon, että hoidot lopetetaan.
Voi olin kuitenkin toiveessa että sytohoitoa jatketaan,
mutta

Sinivalkoista uudessa kodissa:)

 Sunnuntaina maaliskuussa 2017

Pari sukkia joiden kutominen alkoi entisessä kodissa ja valmistui uudessa kodissa

Voi sentään ku on vaikeaa nähdä millaista tekstiä tulee illalla on vaikeuksia kirjoittaa ja vaikuttaa muutenkin että näkö on hu onontunut'koitan saada uudet lasit, jos lääkäri on sitä mieltä, voidaanko laseilla yhtään selventää lähinäköä.

Kävin ukkoa katsomassa terv.kesk vuodeos. hän on suht pysynyt kunnossa, luuli minun saaneen viestin häneltä, että vois tulla kaymäänkin siellä, ei hällä ollut hajuakaan, että viineksi käydessäni kielsi minua tulemasta vierailulle.
 Voi sentään, avustajan kanssa olin menossa lääkäriin ja olimme toista tuntia etuajassa ja siinä päätin mennä ukon luokse, oli hyvä kun menin.
Uusi koti on saanut tauluja seinille, poikani vaimonsa kanssa oli laittamassa ja miun pikku nunnokoira oli heidän mukana, hän oli hämillään, missä tää mamma nyt oikein oleskelee, kun ihan on vieras paikka. Aistit on jo käyneet heikoiksi, kuten 13v koiralla, ihmisen iässä hän on jo 91v.

Nyt minuu kutsuu sänky ja äänikirja, kuuntelen LENNOX JUDITHIN:Kaikki sisareni joka kestää 21tuntia.
Öitä...

Uudessa kodissa. vanhasta lautasesta

Maaliskuun toisena päivänä 2017.

Päivä on jo iltaan kääntymässä.
Laitoin vanhan lautaseni kuvan, josta olen jo useasti syönyt, mikrossa lämmittämääni ateriaa.

Sisustus on ihan keskeneräistä, odotan poikasieni saapuvaksi porakoneen ja vasaroiden kanssa, jotta saamme taulut,oma kutomani raanu ja ryijy valkoisille seinille.

Maasäteily kiusasi minnuu, mutta sain avu etä loihtijalta!?
 Tänä aamuna selkäkipu oli poissa. Toivottavasti auttoi piittkäksi aikaa.

Ukko on nyt ollut terv.kesk. vuodeosastolla jo neljä kuukautta, viimeksi käydessäni, hän ei halunnut enää tavata minuu, ehkä sitten hoitojen jälkeen, niin ymmärsin.
Siihen siis päättyi minun vierailut hänen luokseen, soitin jälkeen ja hänen kuulo oli niin huono, ettei saanut puheestani mitään selvää, ehkäpä ei sitäkään halunnut, että soitankaan hänelle. Lääkitys on vahva enkä tiedä mikä on oikeesti hänen tilansa, ei ole halunnut niistä puhua.Verhoutuu vain tietämättömyyden kääröihin.

Nuorempi poikani, hankki sähkömiehen ja tänään sain valaisimet kattoon paikoilleen, vammaispalvelu on hidastellut tässäkin asiassa ja mie oon oottanut vaik kuin kauan, mutta nyt saan kunnon valoa ja löydän komerosta sukat ja pikkarit, sekoittamatta koko komeron sisältöä.

Hiljalleen pyrin kotiutumaan, välillä tuntuu vaikealta, on niin paljon vakavia ja vaikeita asioita tapahtunut tämän muutto päätöksen ja toteuttamisen aikana,

Palaillaan kanavalle