pahuksen sukantekeleet

Heips
 No niiku mie oon  yrittänyt jatkaa sitä sukantekelettä, joka jäi kesken ku näkö meni.
Ny oon taistellu sen kans, paha paikka ja mie sotken koko ajam lisää, pitäis vetää puikot pois ja tehä parin purkukerrolsen jälkeem uus ytitys
Ukkoinki koitti minnuu autaa, ---ei hää saant silmiä kiinni......
Pittää löytää näkevä' ja osaava ihminen tähä rojektiin....että mie voisin jatkaa yrittämistä...
Löysin kirpulta tään ihanan rahapuun paril eurolla.
Nythä miul on jo kaks kukkaa,rönsylilja ja rahapuu...

Sataa ku ellin böksista.......


c

Juhannusstaikoja. luonnon ihmeitä.

Hyvää juhannusta  ja syökäätten hyvää ruokaa vatsan täydeltä.

 Valitsin sinulle juhannuskukkaseksi,  ptenen parvekeneilikan, neilikan, josta suuresti pidän.,
Ensimmäisen kerran hankin niitä parvekkeelle

Kesätyttöjä

Heips, tässä myö ollaan 1950 luvulla kotpihass.  mie 13v ja koirani  Sami-Liisa 12v
Miul oli vaaleanpunainen. valkopilkullinen nailonkankainen mekko, joka siihen aikaan oli useamman tyttösen yllä'. kangasta oli myös vaaleansinisenä.
Tuos kuvassa myö ollaan viel iloisa ja kesämielellä, kuten lapset ja eläimet kun nauttivat kesälomastaan...

Miul koirani ol ystävänä ja turvana ei tarvinnut pelätä poikien kiusaamista kun olin koiran kanssa kylällä.
<sitten tuli syksy ja Sami alkoi sairastaa. Olin aamulla aikeissa matkustaaTampereelle. kun isä tuli kertomaan koitani menehtyneen yön aikana. Voi mikä suuri suru minulle. itkien aioin peruttaa matkani, mutta isä kehoitti minua matkustamaan.

Tullessani matkalta. Sami oli jo haudattu. eikä minulle paikkaa kerrotu
Tämä oli elämäni ensimmäinen surullinen tapaus, enkä silloin aavistanut niitä suuria suruja oli tuleva  useita. liian useita.

Nykyisestä ihanasta terrieristä luovuin, koska en pyty  pikkurouvaa enää hoitamaan.
Poikani perhe pitää huolta vanhasta koirarouvastani. Oikein
 hyvä asia. tapaan pikkú lemmikkiäni silloin tällöin, kun poikani käy pikimmiten poikkeemassa.


Nyt hoi nukkumatti, täällä ollaan valmiita unen maailmaan...

Pyhä ja päivä

Meil päi tuulee oon seurannu parvekkella piipahtaessa, kuinka pihan isojen koivujem latvat taipuvat tuulen voimasta- Luonnon voima on armoton,
Komeat puut ovat kasvaneet jo niin pitkiksi, että  havaitsen nojatuolissani istuessa, niiden taipuisat latvat.
Havaitsen liikkeet, tunnistan tutun henkilön hahmon, profiilin ja liikkeet, muistikuvia, joita aivot ovat   tallentanee.t näkökyvyn toimiessa.

 Päiväni ovat tasaisen hämäriä, oikeestaan ruskean sävyisiä, vasra illalla alkaa enemmän  pimetä ja pimeys on kenties samanlainen kuin muillakin ihmisillä.
 Aurikoinen päivä on yhtä hämärää, aurinko yrittää nyt hieman häikäistä minua, kun pilviverhosta pilkahtelee .

Bloggailen omaksi voimakseni, ja ajankuluksi, muistot näkökyvyn lahjasta, ovat kovin tuskalliset.

kirjoitampas kuitenkin---

Heippa kesäkuun ekana.

Harjoittelen pikku hiljaa käyttämään tätä näkövammais ohjelmaa tietokoneellani-

Viine kesäisen luonrokuvan laitoin näytille

Aikas suureksi pitää teksti laittaa, että saan selvän.
Olen onnisrunut virkkaamaan ja kohta voin postittaa virkkuunu, peiton kokoajalle.


Monta käyntiä on ollut silmäpolilla ja neuropolilla yksi käynti. Anoin luvan, käyttää Kela-taksia, näillä Porin reissuilla maksu 16 euroa x2, siis eestaas 32 euroa..

Nyt hyytyy 15% näkökykyni.
Heippa..