No ei kynnet jäässä:)

Perjantaina joulukuun 30 päivänä 2016.
Kuluvan vuoden viimeisiä kirjoituksia ja kuvia.

Uusi väri kynsissä, avustaja toi miulle uuden kynslakan, pitihä sitä heti kokeilla.
Sit on uus sukkaki aluillaan ja on kyl toinenkin, mut mie oon kyllästynyt kutomaan joustin neuletta 2o 2n se käyp kaiken lisäks kippeest hartioihin, tuo ain oikee neule, jota on tuos kuvassa, kutominen tuntuu mukavammalta.

Ukko on edelleen sairaalassa ja nestettä keuhkopussista otettiin viikolla reilut 2dl, erittyminen on tuntuvasti vähentynyt, muttei kokonaan loppunut, vois olla toiveita päästä kotihoitoonkin....

Mie oon nii yksin, ko avustaja ressuki on kovas flunssas, eikä hänest oo ny seuralaiseks, poikani minnuu käytti kaupas ja postis ko sain lankatilaukseni...voi minnuu höperöö, lissää vaa haalin lankoloit;(
Mie täs taas pärräsin ko kirjotus männe hus hiivartiin, mut onneks löysin sen takaisin, huh hellettä sano jänis pakkasta.
 Luannikasr vuoden vaihdetta lukijoille;)

Joulun aikaa 2016

HYVÄÄ JOULUA JA RAUHALLISTA VUOTTA 2017

Punalakki harmaa takki

Miun ukkoin 2016.

Joulukuun 16 päivänä 2016

Tää punapipo onkin miun joulu-ukko, ihmisukko on edelleen sairaalassa ja keuhkopussin nesteentyhjennys alkoi taas  ja hänet vietiin keskussairaalaan. Asbestiin altistumisesta johtuva keuhkosyöpä on tosiasia. näin meitä ihmisiä koetellaan.
Kirjoitin kovia sanoja tuolla aiemmin, mutta tunnen joskus niin voimakasta vihaa ja voimatonta raivoa.... voin miltei kuvitella kuinka vihan tunteisia ovat ihmiset, jotka yrittävät aiheuttaa toisten ihmisten tuhoa Mie en sellaista tuhoa mieti, vaan kun en voi itseäni enkä läheistäni auttaa ja oma itsesääli välillä valtaa  ajatukset. . Etenkin tässä kun yksin mietin ja samaa rataa ajatukset pyörii. onneksi on tuo sukankudin käden ulottuvilla, siihen koitan keskittyä, jotta palaisin taas normaaliin olotilaan.
Anteeksi pyyntö teille joiden usko ja turva on meitä ylempänä, mie kapinoin toisinaan niin lujasti,mutta.....
Öitä

Joulukuu, ukon kuu.

Joulukuun 1 päivänä 2016 ja torstai on toivoa täynnä.

Ukon kuu, 70:s syntymäpäivä on muutaman päivän päästä.
On todennäköistä, että sitä voidaan ansaitusti viettää, nimittäin hänen kuntonsa on kohonnut  ja hengitys kulkee melko vaivattomasti, eikä tukahduttavaa hengästymistä enää ole.
Kenties hän pääsee piankin kotiin, ehkäpä jouluksi.

Uudet sukatkin valmistuivat, lanka on Villeä, joka ei ole kovin mukavan tuntuista, mutta lämmittää varmaan 44 numeroisia jalkoja:)
Kunhan jostain sellaiset löytyy, siis sukan käyttäjät. On tosi vaikeaa olla myymässä sukkia, niitä on tarjolla pilvin pimein ja laadukkaita laatukutojilta.

Sanoja ei tällä kertaa löydy enempää.
Mukavia joulun odotuksia kaikille.

Samoja tekeleitä:)

Marraskuun 24 päivänä 2016
No tänään on tasan kuukausi jouluaattoon..
Ukko on vieläkin sairaalassa ja kotiin pääsystä ei ole tietoa, tänään käyn hänen luonaan...

Kuvan käsitöistä julkaisin kuvan aiemmin, mutten keksinyt nyt muutakaan potrettia.
Sukankutominen on päivittäinen askare. Ruokaakin on pakko valmistaa, sormet on välillä palorakkuloilla ja kiehuvaa vettä roiskuu käsille, mut yritettävä on olla omatoiminen, mie en periksi anna....prrk.....
Avustajan kanssa aika hupenee niin sukkelaan, ettei ain ehdi näitä kotihommia tehdä, tuo hengen ravinto ( keskustelu ) on hyvin tärkeää minulle, ku ei ole  jutteluseuraa.
 Jaa'a mitähän positiivista kertoisin..no tein eilen jahelihakeittoa ja siitä valmistui oikein maittava ateria, pariksi päiväksi on ateria taattu:)

Isot ja pienet.

 Marraskuun 11 ja perjantai päivä 2016

Kaksi paria sukkia on valmistunut sitten viime näkemän,
Uutisia potilaasta ei ole kuulunut, enkä ole itsekään kysellyt. Miulle riitti se viimeinen kiroilu, yli viikko sitten kun potilaalta itseltään kyselin eli yksitoista päivää sitten.


Minun ystäväni oli luonani ja myö tytöt puhuttiin iltamyöhään ja oli ihana saada hänet yökylään.
Hän laittoi ruokaa ja passasi minnuu tek voileivt ja kuori mandariinit, salkkareit katottiin telkust ja taas puheltiin.
Aamul sanoi et uus presidentti on valittu:Trump...ääh meni iha mönkään mein arvailut.
Nyt on miulla hiljaista ku hää läht kottiisa, mut toivottavast saahaan uusinta piakkoin.

Hiivatin huonoi kuvvii otin näist sukista, miun näkeminen on nii käynt huonoks,ku tää hämärä aika on käsillä. Kaupaskii ko käyvv'ään avustajan kans nii kaik on epäselvää ja hämärää.

Äänikirjoi kuuntelen vaik niihi ei ain pysty keskittymään sillo pittää olla tauko ja koittaa kuttoo sukkaa.Kaheksan parrii olis valmiina, pitäis saaha ne myydyks ko rahan tarveki alkaa kiusaamaan, ukko ku hoit ruokapuolen ja ny pittää issein käyvä kaupass. Enhä mie tiijä mihi näit sukkii vois kaupata. ko ovat kakkoslaatuu, tää näkövammasen tekele ei oo iha priimaa:(
Näillä mennään mitä on jälellä.

Totuuden syvissä uomissa.

Yksinäinen kuin minäkin.

Tiistaina 1 päivänä marraskuuta 2016.

Näin yksinäin ja edelleen huolissani, vaikka sainkin kylmät sanat, tiedustellessani, miksi minä en saanut tietoja sairaalan taholta, kun eilen kyselin. Ukon vastaus oli, ettei hän katsonut tarpeelliseksi antaa KAIKKIEN nimiä. Soitin ukolle tänään itselleen ja sain uutisia, vaikka kyyneleissäni vaikersin kun sentään olin hänet hoitoon saattanut ja sydän syrjällään joka aamu käydessäni katsomassa hänen vointiaan. Hän vain tokaisi puhelimeen: perkele, en ala kanssasi kinaamaan...ja sulki puhelimen.

Saamari, mie ratkesin, sulin kiukkuu ja tunteeseen etten ole mitään tässä näytelmässä jossa lopulta palkkana on kuolema, joko pian tai kärsien tukehtu,alla.
Minä nyt luovutan omalta osaltani ja jätän huolet hänen jälkeläisille, jotka eivät tehneet mitään saadakseen isänsä hoitoon, mut nyt voivat toimia oman tahtonsa mukaan. Minut on ukko heittänyt pois pelistä.

Kiitokseksi jota sanaa ei koskaan päässyt kuuluville, sain pelkän kiroomisen, vaikken ole sairauteensa syyllinen.

Miun on pakko tässä blogissani purkaa omaa pahaa mieltäni, nutta kenenkään ei ole pakko lukea vaikerruksiani.
Marraskuu ei ole minun rakkaani, kaikki syksyn kuukaudet ovat minulle murheen tuojia, helvetin raakalaisia. En rukoile, kiroan vaan. sen avulla jaksan, Jumalaa en tähän sekoita, en usko siihen enää.

Elämän laineilla.

Silloin kun aaltojen hyväily oli ihanaa.

Lauantaina lokakuun 29 päivä 2016

Niin se on, elämän laineet käyvät ylitsemme, tyyni aika on takana ja nousevat aallot ovat synkkänä  varjona vierellämme.

Maanantai- päivänä on aallokko korkeana, meidän läheisten mielissä, on leikkauspäivä, jolloin selviää minkälaisesta muutoksesta keuhkoissa on kyse. Lyövätkö tiedon aallot sydämeemme tuskan vai helpotuksen.
 

Elämän mittanauha.

Torstaina lokakuun 20 päivänä 2016
Kuvaton sepustus.
Huoli kaihertaa minnuu, ukon tila tuntuu menevän huononpaan suuntaan, tännän ei syöntkään ku omenakiisselin ja puol lassii maitojuomaa ja vatsa tul kuulema ihan täyteen, kunhan ei ois nuuta täytettä mahassa ja keukoissa.
Minnuu pelottaa ihan hirveesti, ko vaistoan  hänen kipunsa ja ko olkapää alkoi kans kovast kipuilemaan, sai siihen kortisonia maanantaina, mut ei oo viel autant ei voi olla ko kylellään makkaamas siin olkapäänsä päällä.
Sairalast ei saant mittää lääkettä, ko pois päästivät ja Porriin keuhkopolille oottaa aikaa, vaan kestääkö ukon kunto siihe asti.Ihan kamalaa miten hää romahti par päivää lääkär käynnin jälkeen, mie ain oon luullu, et lääkäsilt apu lähtee täs käi ihan päinvastoin. Terveen olosena sin män ja ihan karmeessa kunnossa ol muutaman päivän päästä.
Nyt tullee kovast virheit, ko ite sain lääkärolt silmätulehdukseen tippoja jotka sumentaa näön iha vissisti .
Voi sentään ko miul on raskas olo, syvänki tuntuu painavan ku lyijylasti.
ny en jaksa alkaa korjailemmaan tekstiä, arvaa jos et saa selvää.

Sinisenpunasenkukertava:)

Lokakuussa Aleksin päivänä.
Lapsenlapsen nimpparit, sinne armeijan harmaisiin pukeutuneelle murulle.
Puuhelmiä vanhoista kuvista, violetti on nyt mielialan väri, suru ja paha mieli päällä, ukon vointi ei ole kohentunut, tällä viikolla saa kokeiden tulokset, ankealta näyttää tänäpäivänäkin. Kymmenen kiloa vähemmän ja ruokahalu on häneltä tipotiessään.

Noista helmistä tuli mieleeni, unennäkyjäni helmistä, joiden tiedän entuudestaan merkitsevän murheitä ja kyyneleitä. Ja niin on taas tapahtunut.

Sukan silmukat on putoilleet, huomenna tulee silmän poimija, luojan kiitos että saan siihen apuja.
Mitä tekisinkään ellei olisi tuosta sukankutomisesta suruisen olon purkajaksi, vaikken aina jaksa siihenkään keskittyä.
Minun pitää olla vointini mukaan ukon auttajana, vastavuoroisesti, kun hän on auttanut minuu tässä näköni heikennyttyä. Voi sentään, mikä paha meijät periikään. Mie miltei sokea ja hää hapen haukkoja.
Vaan lopuksi hyviäkin uutisia, sain kivan avustajan ihan omani oloisen, ristin käteni ja kiitän.

Uusia ja vanhoja juttuja.

 Edit 01.10.2016
 Harmittelin ukon käyttäytymistä tässä luvussa, hää soitti minul, uutta tietoa sain, jonka mukaan hän on sairaalassa ainakin ens viikon puolelle.

Syyskuuta 30 päivänä 2016.
Valmiina olis raitasukat ja näytille tietysti laitoin, eipä juuri muita olekaan esille pantavia.
Hiuksissa on taas punaisen sävyinen otsasuortuva, mut se onkin muutaman viikon vanha juttu.

Avustajaehdokkaita tuli ihan liiankin kanssa, vaikea valita monen mukavan joukosta.

Viimein ukko läks vissiin ite sairaalaan, eilen soitin hänelle ja sanoi olevansa sairaalaan sisään menossa, tämän hetkistä tilannetta en tiijä, liekö ees hengissä. Ei ole kukaan ilmoitellut minulle.
Viikon mie hänt patistelin hoitoon, ku ei henki meinennu ollenkaan kulkea, mutten mie voi aikuist ihmist enempää, ko miulle suuttu joka kert ja melkein haistatteli.

Täs mie oottelen uutisii, hyvvi tai huonoi, ´mie päätin etten ennää perrään kysele, oon mie oman osani tehny. enkä asian tiimoilta ansaitse noi ilkeetä suun pieksentää. Hää ei oo niiku suht fiksut ihmiset jotka ossaa pyytää anteeks joskuski pahoja sanoja, hänelt ne perussanat<. kiitos, anteeksi ja tervehtiminen, ei taivu häne suussaan.
Mut hittojako mie sille mahdan. Olis pitäny aikoinaan ymmärtää....

Eräänä kesäpäivänä.

Syyskuun 19 päivänä  2016

Olimme pari kesää takaperin, koiran ulkoilulenkillä ja nappasin muutaman ajatuskuvan. Vanhanmallinen auto ajoi ohi rappeutuneella kadun pätkällä ja paloautokin osui paikalle, kun tähtäilin kännyllä maisemia, kuvaukseen joutui myös vesilätäkkö ja rappeutuneen kadun reuna, niiko Tampereella sanottiin: rotvallin reuna.

Remonttimiehet sai vihdoin parvekelasin ja oven paikoilleen, viikko siin odoteltiin, sairastuneen työmiehen hommiin paluuta. Ikkunat on matalammat kuin entinen ja niitä ei kai ollenkaan avatakaan, pesu vain puoli ja toicin.
Ukko sairastaa, kunto lienee huono, ku ei maistu ruokakaan, mie olen ihan huolissain, ei oo hänen tapaistaan ja tiijänhän mie vähän, mut aika näyttää.

Mie tuos taannoin kirjotin, et mie pelkään ain syksyn tuloo, ko nii paljon ikävii asioit on menneinä syksyinä tapahtunut ja eikös tää ukko nyt ala  kipuilemmaan..
Koht mie alan panikoimaan, niiku eile illalla istuin vähä tuolin ohi ja kaaduin tähä kippeelle perspuolikkaalle, en onnekseni iha suoraan lonkalle, mut sattuu nii saamarist pakaraan kait siihe iso mustelma nousee...

Juu tälläst tää o, äänikirjoja kuuntelen ja sukkaa värkkään, onneks on käet kunnossa, paitsi peukalo jossa vaa pakohaava kiusaa, ei auta ku pittää laastaria, villalanka pahentaa ja ihotikkuja nousee haavan reunoille, kippeet perkules.

Mie mää kudintani käpelöimään, heissuli hei:)

Kivat punareunuksiset:)

Heippa sinulle lukija ja viivästynyt tervetuloa toivotus uusille lukijoille.
Tänään syyskuun 13 päivänä 2016, on lapsenlapseni 17 vuotispäivä, paljon onnea kullanmurulle:)
Toivottavasti sinulta on liiennyt aikaa miun koirani hoitoon. Sen synttärit ovat 22 päivä jolloin koiralle täyttyy 13 vuotta ikää.


Yhet sukat on valmiina 38 kokoiset. Tuo punainen tehostelanka on Maijaa, josta aikoinaan tein parit sukkaparit, tummanharmaan kanssa ja lahjoitin ne sytomyssyjen kans Satakunnan keskussairaalan syöpätautien osastolle. Toivottavasti pystyn vielä myssyjäkin virkkaamaan, sitä hyväntekeväisyyttä pitää harrastaa vaikk huonommalla näöllä. Saan siitä itselle hyvää mieltä ja tunteen tarpeellisuudesta. Se asia on erittäin tärkeä tässä elämän tilanteessa kun ei muulla tavoinvoi olla avuksi.

Talossa on parvekeremontti aluillaan, vaihdetaan ikkuna ja ovi. Kukkaset saivat lähdön roskikseen ja korit heitin myös energiajätteisiin,  polttoon päätyvät aikanaan.

Syksy on ollut kauniin aurinkoinen  ja lämmin, ei  syysmasennu ole vaivannut, ohittaisiko se minut tällä kertaa, kun näitä käsitöitäkin on luvassa. Koreissani on varattuna  runsaasti sukkalankoja) Hih niistä puikoille silmukoimaan.....

Kaikille  kultaisia syksyn päiviä :)
OOOH kirjoitusvirheen korjaus:(

Sukkia ja peitto on valmiina:)

 Heippa elokuun 25 päivänä 2016.

Olis näytillä isoäidinneliöpeitto, jonka paloja oli muutama aiemmin  valmiiha ja sukat kokoo 37 ja 42.
Nuo pikkusukat oli mukavat tehdä, työ sujui kohtalaisen kivasti, mut nuo isommat tuli purkuu pari kertaa, joten kolmas kerta toden sanoi.  Peitosta viel puuttuu reunavirkkaus, on mietintä myssy päässä, jotta minkähän värisen siihen virkkaan.

Viimeiset viikot on ollut rasittavia psyykisesti: Avustajani lähti sukset ristissä ja minnuu ihmetytti ja suututti. Sit tul kova stressi uuden  avustajan valinnassa, oli useampi hakija. monet tipat silmistä sirisi ja jopa ukko vähä myötä eli. mikä on tosi yllättävää. Ehkä hän huomasi minun ahdistuksen, ku sopeutuminen tähän näkökyvyn heikkenemiseen ei ota helpottuakseen, tuskin koskaan; kapinointi jatkuu katkerast loppuun saakka.

Kästöit koitan tuhertaa vaihtelevalla menestyksellä, äsken taas purkasin yhen sukanvarren kun silmukka putosi ja toinenkin enkä pystynyt  korjaamaan. Tummanharmaa nallelankani on kovan onnen kokema, neljä kertaa olen sitä purkanut, mutta uudelleen alaoitan siitä kutomaan.

Kuulemisiin...hhmm kärpänen pörrää täs huoneessa 
Ilta-aurinko  paistaa huoneeseen ja mie menen tekemään sukkapuikoille uudet silmukat

Ja sukkaa pukkaa:)

 Hei elokuun 11 päivänä 2016.

Jaa'a ystävät ja kylänmiehet, sanotaan, jes leidis and sentleman'it:)

Niiko otsikko kertaa sukkaa pukkaa, jollen oo purkuhommissa ja sitä sattuu useimmin kuin valmista tulee. Mut hyvä näinki, tää lanka on aikaisemmin jostain arvonnasta voitettua Regia tai jotain...

Uusia tekeleitä on alulla, kunhan taas tuosta alkukankeudesta selviän, se on joka aloitus vasta kolmannella yrittämällä...että se siitä työn sujuvuudesta.
Nuo tekeleet on miun koipeen sopivat ja tein mie ukollekin, ko niistä ei meinannu silmukat milläämn loppua, vaikkui kavensin ja eka sukasta tuli iso jättiläinen ja tokasta sellane sukseen verrattava, ei nii liukas, mut kapea ja pitkä, että heh heh.Niitä en ees kuvannut.

Lähen täst lääkäriin, tuo lomkka pahalainen ei meinaa ollenkaan tokkeentua, saas nähä...

Kirpparikukka.

Taas täällä torstaina heinäkuun 28 päivänä 2016.

Ostin kukkasen jota myyjä nimitti anopinjakkara nimikkeellä, mutta se kukka on oikeesti hirveä. pyöreä keltainen kaktus, vähän niiko jakkaran näköinen:) Mut tää, mikä lie ei oo anopinhammas eikä kieli, mikäköhän.

Kettumainen olotila, siivoilin ku avustaja ei ole pitkään aikaan edes ehdottanut siivoamista:( Selkäkipuja on siis odotettavissa.

Punaista kukkasissa ja turhamaisuutta:)

Maanantaiaamuna heinäkuun 25päivänä 2016-
Yö menikin tässä unta ootellessa, ehkä vähän käyn pötkölleen lakanoiden väliin.




Annansilmät kukkii kauniisti vaikka olivat aika raakkuja ostohetkellä euron kpl. Ne viihtyvät tässä kuumalla parvekeella aikas hyvin,mökilläkin minulla niitä oli ja kauniisti kukoistivat.Ja lopulta pelakuutkin jaksoivat availla nuppujaan.
Sitten vielä, vähän turhamaisuutta, avustaaja lakkasi kynsilakalla

kynteni ja korjaili kesävarpaiden lakkausta. Olen monena vuonna lakannut varpaankynnet, näyttävät kivalta pilkoittaessa sandaaleissa, eikä ole varpaat niin kalvakkaan näköiset kun on väriä kynsissä. Pienillä piristyksillä saa itselleen hyvää mieltä.



Näin Prismassa eräällä naisella musta-valkoraita pureron, vaakaraidoin kuten ajanhenki sanelee.
Hänen olallaan oli myös musta-valkoraitalaukku, mutta pystyraidoin, Minusta oli todella hauskannäköinen yhdistelmä, jos olisin ollut lähenoänä häntä, olisin tiedustellut laukun alkuperää ja antanut tietysti positiivista palautetta sievästä raitaasujen yhteen sovittelusta.


Aah minusta on kehkeytynyt oikein päiväkirjan kirjoittaja( yöllä )ja miltei joka päivä laitan päivityksiä.
Nyt sänkyyn kellalleen,aamulla tulee avustaja ja lähdemme asioille. Paikkakunnalla käynnistyy PITSIVIIKKO, TERVETULOA vierailulle kaupunkiimme meren äärelle:)
Olis kiva tavata teitä bloggarit:) Menestyksellistä kesäiloa kaikille.

Ja hulluna raitoihin:)

Maanantaina 18 heinäkuuta 2016.

Tänään kävin ostoksilla ja tietysti mukaani tarttui ale-hintaiset raitatopit 4€/kpl. Kokojakin oli vielä runsaasti jäljellä. Tykkään pitää  toppeja kesällä pitkähihaisen pusakan tai jakun alla, kun ei hiha takerru päällisjakkuun,talvella pidän toisen vaikka läpikuultavan, puseron alla, kuin aluspaitana, värikkäänä sellaisena:)
Trikoopuserot ja topit menevät huonoiksi monien pesukertojen myötä ja kangas kovettuu, silloin on aika uusia puserovarastot.

Voi hyvänen aika kun mie olen taas hulluna, tälläkertaa raitoihin. Oikeestaan sitä on jatkunut pitkään, ihailen aina blogeissa näytillä olevia raitasukkia, siis sellaisia, joiden raidoituksen on kutoja itse tehnyt. oikeesti inhoan valmiita raitalankoja, niissä ei ole persoonallisuutta. Toki ne sujahtavat yxväristen neuleiden joukkoon, mutta niistä tehdyt neuleet ovat suoraan sanottuna, rumia,  mutta itsekin olen sortunut niitä ostamaan.

No nii sitten vaan kaikille mukavia Raidallisia Terveisiä:)

Pähkähullu:(

No nii, mitäs sitä mummo muute, ihan on pähkähullu, puikkoines ja sukkakutineissaan, ko tällasena vaivasena ylleesä alkaa kutomaan.

Mie pudotin yhen puikon, jotka hulluuskohtauksen sattuessa, tilasin Lankamaailmasta sukkalankojen kanssa.
Istuksin ukon luona sukkaa kutoen, kieli keskellä suuta, ko silmukka ol pudonnu ja mie sitä aloin metsästämään, no eikös puikko joku knit..ja  jottain...luikahti polvellein ja siitä hevon persiiseen. Mistään emme sitä löytäneet ja mie kirroilin sivistyneesti ja pakkasin kamppeeni ja livahdin kotiin. Voi ku minnuu suututti, jospa ukko sais loihdituksi puikon esiin, totisest toivon sitä.Onha miul vissiin viel  kolmosen alumiinipuikot ja bambuuki, mut nää uuvet ol nii tärkeät.
Ukko uhkali, jotta kohta lähtee kutimukset...jonneki en taija täs sannoo, mitä hää tokaisi.
No, elämä on....
Muuten, tuo avausskuva on pihapihlajasta, hokasin täs yks päivä ja tähtäsin kameraa sitä kohti ja kappas vaan, siin se seisoo riippakoivun eessä ,täydessä tällingissään:)Kauempana siintää kaupungin koivikkoa.

Jaahas, lähen ottamaan iltalääkkeet, jospas ei hulluuskohtaukset painasi päälle;)

Äänikirjojen kuunteluun.

Torstaina heinäkuuta ja 14 päivänä vuonna 2016.

Sukkakutomuksien lomassa näytille äänikirjan kuuntelulaitteeni, joka on näkövammaliitolta saatu lainaksi, monenlaista nappulaa on, mutten osaa niitä hyödyntää, kun ohjekirjan lukeminen ei onnistu, ees lukulaitteella, koska tekstiä on paljon enkä pysty lukemaa runsasta teksti määrää

Ukkoki laittoi miulle ommaan pöydän kulmaansa vanhan suurennuslasilampun, joka toimii oikein mukavasti ja voin ahkeroida kyläillessäkin:)

Hmm puolipilvistä täällä, mutta lämmintä. parvekkeen kukkaset on nii ja näi, pelakuut on tehnyt nuppuja, ootan vaan koska aukeavat.

Avustajani kanssa kävin lankakaupassa ostamassa yxväristä tummaa lankaa, kirjavien seuraksi, tumma väri on helpompi nähdä vaaleita puikkoja vasten. Bambupuikot ei luista hyvin, mut ei silmukat putoile karkuun. Tällaiset järjestelyt ei olisi tullut mieleenkään ,ollessani  näkevä silmäinen.

Äänikirjaa lähden kuuntelemaan: TAPANI BAGGE. KASVOT KATUOJASSA. Mustan huumorin sävyttämät kirjat ovat mielenkiintoista kuunneltavaa, kirjailijalla on sana hallussaan.

 Hups lisäsin toisenkin kuvan laitteesta:) Kuuntelin eilen kakden kirjan alkua,hhmm lukija sopotti kuin sairaalle lapselle...eeeiii ja toinen lukija oli paatoksellinen ja painava ja teksti oli yhtäkaikki: Hän hän hän teki sitä, hän ja hän...mie en jaksa kuunnella pelkästään nänt sanaa joka lauseen alussa ja keskellä, kirjan suomentaja on RUTI PIRJO jomka suomennoksia en enää ota lainaksi. en yhtään tykännyt,kovin ykstotinen, eikä osaa käyttää muuta sanaa.
Ajattelin mielessäni, kuinka olisin suhtautunut jos olisin lukenut kirjaa kuten silmillä luetaan, olisko tullut samantapainen tympeys tekstiä kohtaan:( Nyt ymmärrän hakea kirjastosta: mieluisan lukijan, ja toisen suomentajan. Onneksi tällä suomentajalla on vain 16 äänikirjaa kontollaan, ne on helppo sivuuttaa.

Näkövammaisena tehty eka sukkapari:)

Sateinen torstai heinäkuun 7 päivänä  2016.

JIPPII:)  
  Ja kiitos Irmalle avusta.

Ei niin nätit, mutta ihan itse värkätyt sukat. Hammasta purren ne on tehty, suurennuslasilampun alla, Kävin psyykkisen taistelun ja selvisin siitä voittajana ja sain kuin sainkin oman käden tuottaman käsityön.
Ei sitä näkevänä osannut kuvitellakaan, miten vaikea on kutoa ohuilla puikoilla ja ohuella langalla, ihan järjettömän vaikeaa, joten heitin koko ajatuksen romukoppaan ja vasta nyt runsaan vuoden päästä, olin valmis yrittämään uudelleen sukkapuikkojen käsittelyä. Taistelin ja voitin ja olen tosi tyytyväinen, onnellinen ja vaikka mitä...positiivinen tällä kertaa, toisella kertaa jotain muuta. Paitsi..

Sään muutos on iskenyt lonkka/selkä/jalkakipuna.Viime yönä heräsin tuskalliseen lonkkakipuun ja oikean jalan puutumistuntemukseen, näin niistä jopa unta ja heräsin ankaraan kipuun, laahauduin keittiöön ottamaan kipulääkettä, mut uni oli tipotiessään kun en saanut sängyssä sopivaa asentoa.
Olin vähän peloissani, kun puutumistunne jalassa ei ole hyvä merkki. Aiai nyt pitää lopettaa, selkä alkaa taas kipuilla.
Sateista iltaa meijän tienoilta, meren ääreltä. Sataman nosturit näkyy taivasta vasten, vaikken enää niitä näekään, mutta tiedän niiden siellä olevan.

Uudet kukat:)

Voe voe mitä hiivatin punaisiaviivoja tul kirjoitukseeni, vaikkei ne näy tässä tekstissä, sit ko painan: julkase ne tullee esiin..ttrrrh

 Helteistä heinäkuuta  2 päivänä 2016.

Tuulee niin vimmatusti, miun uudet pelakuut senko heiluu parvekkeella, toivottavasti eivät katkea.
Ostin ne 1 euro/kpl honkkarista, olivat aikas rähjäisen näköisiä, mut muutamassa tunnissa jo piristyivät. Tuos on mukana tuo yx punainen pelakuu, joka viel kukkii, on kyl iso nuppuki vähä jo punertaa.
Käin tokmannilla tänään, raitapuseroita syynäänässä, mut kaik isot koot ol mänt ja S kokoa oli ihan mielettömästi, jokaises raitavärissä.

Sain mie  sukan, yhen sellasen, valmiiks, siin oliki aikas homma, iha kärkikavennusta aloittaessani, putos yx silmukka ja mie en sitä saant kiinni. Voi paholaisen painolasti, minnuu iha itketti, ku koitin sitä silmukkaa haroa puikolle, eihä siit mittää tullu. Mietin pää punasena kuka minnuu vois auttaa ja .keksin ditten yhen naapurin rouvan täs iha likella. Mie oitis kysymään häne apuaan ja hää lupautu heti tulemaan miun avuksi ja kokeneella otteelle korjas minun onnettoman, jälkiä. Olin kyl purkanu jonkin matkaa, jotta hää joutus kerräämään kaik silmät puikoille. Mut hyvä tul ja mie olin erittäin kiitollinen hänelle. Ja vielkii:
KIITOS IRMA
Olen viikon tauon jälkeen kuunnellut äänikirjaa: KUISKAUSTEN KUJA, 
Viimeksi kuuntelema kirja oli pitkä 27h etten jaksanut aiemmin alkaa uutta kirjaa, Taisin mainitakin sen kirjan nimen; VALKOISEN PILVEN MAA, kirjoittanut SARAH LARK.. Mielemkiintoinen kirja ja olen monesti maininnut, kuinka suuri on LUKIJAN osuus näissä äänitteissä. Hänen äänensä pitää olla vaihteleva ja mukaella kirjan eri  vaiheita, aivan kuin näyttelijä, joka  suorittaa onan roolinsa.

No mut, tulipas taas pikku romaani, mut huikean ihanaa heinäkuuta, arvoisat kanssa kulkijat. 
Hymyillään kun tavataan:)

Ruusuja 7 ja nolla perään:)

Hih, tulipa yks virstanpylväs täyteen, Onpa outoa kun ikä alkaa seiskalla, oon nukkunut jo kaksi yötä entistä vanhempana
Vitsi sentään kun kameran säätö on taas pielessä, mie ku sitä vahingossa painelen, mut sain mie jonkinlaisen kuvan ruusuista.
Kukkia tuli myös pojalta vaikka heidän kans kaytiin vähän ajelulla. Pikku koirarouvakin pääsi mukaan. Siitä mie olin niin onnellinen, että sain rakkaan koiran mukaamme. Kaikki tietysti rakkaita ,mut koiran kanssa elimme kymmenen vuotta yhteiselämää.
Pittää mainita, että sukkatekeleeni on kohta kantalappu valmiudessa, saas nähdä, haaste käyp ain vaikeammaksi. Jos silmukka putoo, son selvä peli ja purku edessä._:(
Hiivatin pelakuut, ku eivät tahdo ees nuppuja?(en kyllä näekään vaik olisikin)  kaks kukkii kaks ei. miun pittää ostaa vaan uudet kukat, jos ostais ne vaaleanpunaiset. Oon sitä jo kovin harkinnut.

Ko vain muistais ostaa:)
Iloista juhannusta kaikille, muistakaa nauttia runsaasti grillimakkaroita, son terveellistä ja täynnä hyviä rasvahappoja ja vitamiineja:) Hihhih, uskotkos näit juhannusjuttuloit:)

Voiko parvekkeella talvehtia kukka,puu tms?

Kaljasjärven ilta hetkinä 2014

Lauantaita 18 kesäkuuta.

Heitinkin jo kysymyksen otsikossa.
Kon vein isän haudalle kirjavalehtisen kuunliljan, voisko sellanen talvehtia avoparvekkeella ja millaisessaruukussa.
Luin jostain aiemmin, että jottain puitaki voi parvekkeelle laittaa ja hyö siel talvehtii.
No en oo enne mittään laittanu, ehkä en nytkään, kohan kyselen.
Minnuu nii ottaa pattiin ko mittään ei itellä oo jotta vois vähä puuhailla kasvien kans. Tuolloin ko oltiin vuokramolil ol kiva laitella kukkasii ja mönkiä pienessä pihapiirissä, nyt ei oo mittään. ja mie en taho sopeutua ku muutoksia on tapahtunu, mut kielteiseen suuntaan.
Ku tulsivat noi parvekkeen remontoijatki, et sais rauhas laitella sitä mielensä mukaan, parveketta, mut ei oo mittään kuulunu, mennee koko kesä taas ootellessa ja ku niit kesiä ei liene ennää nii paljo edessä tääl kotona, silt miust tuntuu ja ainaski voimat ja into hiipuu vuosien kuluessa. Mittään ei kyl tiijä etukäteen, et siin mielessä on turha panikoida.
Mut niihä tuo näköki män ihan kelvottomaksi parissa päivässä, kaik käi niin noppeesti ja pysyvästi mie jäin pimentoon.
Mut onha jottain saattumuksia olt; oltiin marketis ja koitin löytää paprikan vaakanumeron, ukko sen sit miul sano ja mie pyörähin vaakalle, tuijotin aikani numeroit ja löysin mielestäin oikean. Käännähdin siit ja melkein tartuin miestä käsvarrest,tokaisin kato onks tää nyt oikein, hää vastas, oikein on ja sillo mie havaitsin vieraan miehen, pyysin kauheest anteeks mut hää sanos, että kyllä se on sittenkin oikea lappu. Mie mutisin jottain hänel, et samanvärine takki..ja liukenin ukon viereen. Hää ol kaikes rauhas kerräämäs perunoit pussiin.
Kyl minnuu nolotti, taisin ihan punastuakin, ko silviisiin käin vieraan miehen hihas roikkuman.
Tää on kyl ensimmäisii kertoi ko miul on käynt tään näkövamman aikana, Mut tuskin jäänee viimeiseksi.
No nii taas tul pitkä kirjotus, miul ko sanoja puhaltaa yleaikaa, tälviisiin ei tarvii korviaan tukkia,niiku ukko joskus tekkee ei mukamas kuule mittään.
Mitenkähä mie oon tuommosen huonokuulosden ukon löytänny, mie sokkee hää kuuro;(

Soon moro.

Viikoa vailla.

Hei kaikille.
Laitankin tällä kertaa kesätukka potretin
Kyllästyin niin  poskilla roikkuviin hiuksiin päätin kohentaa ilmettäni hiusten leikkuulla ja väriraidoilla. Viikon pääsrä on minulla täydet kympit vuorossa. En juhli, inhoan juhlimmista. en koskaan ole pitänyt omista juhlistani, toisten juhliin kyllä menen, joskus ihan mielelläni.

Niin, jotkut juhlii, toiset ei.
Elämässäni on ollut paljon asioita, joita ei juhlimisella paikata. Se on turhaa teeskentelyä, jopa hautajaiset ovat kylmä tilaisuus kaukaisine tuntemattomine (sukulaisineen)vieraineen. Vain aivan läheiset kenties tuntevat aitoa surua tai juhlissa aitoa iloa.Tämä on minun mielipiteeni, monet suuret ja kalliit juhlat, ovat vain ruoka-ja ryyppyjuhlat monille tutun tutuille,tunteettomille ihmisille,
vaivautuneena hymyilevälle joukolle yhdentekeviä ihmisiä.

Jaa'a mikäs meidän on ollessa. kesä alkaa olla kauneimmillaan, enkä minä pysty nauttimaan kaikesta kauniista jota kesä tarjoaa.
Voi tätä katkeruutta, joka mieleni täyttää. Phyi phyi pois se minusta.

Minun näkemislaite pääsee julkuksi:)

 Heippa hei kesäkuus 2016.
Voi ku on taas vaikeeta saada sivun kirjoittelu toimimaan.
Sain kuvat hyvin siirrettyy, mut sit teksti meni johonkin hukkaan..kkkkrrrr. Sainpas taas valitella:(

No täs on miun lukulaite jolla pystyn vähän lukemaan, esim. lääkepaketin ohjeen yms pientä lyhkäistä tekstiä. On tää tarpeellinen laite, vaikka lukeminen on joka tapauksessa vaikeaa enkä jaksa pitkiä kirjoituksia lukea. Kyl lehdistäkin voin pikkasia pätkiä lukee, kun tuntuu siltä että jaksaa keskittyä tekstiin ja kuviinkin.


 Laite on aikas iso, vie tilan puolen ruokapöydästä, mutta muuta pöytää ei miulla ole, enkä halua sijoittaa laitetta vasten valoa, esim.ikkunan eteen siten että itse olen kasvot ikkunaan päin.


Tässä on kuva suurennos n, muutaman napauksen verran

ja tässä isompi suurennos, kuten näät, toinen tyttö ei mahtunut enää  kuvaan. Tässä laitteessa suurennos pysyy melko selvänä, mut suurentaessani tietokoneen näytön ohjelmaa, se menee erittäin epäselväksi, etenkin kuvat häviävät sotkuiseksi väreiksi.


Parvekkeeni pelakuut ei tykänneet tulla meille. pari kukkasta on jäljellä, enkä pysty näkemään, onko ees nuppuja. Avustajani vois katsoa, mut hän arastelee kovin tätä korkeutta 6:s krs.
No pittää ostaa uudet pelargoniat tai muita kukkasia... ai niin ostin samalla kertaa kaksi punaista petuniaa, jospa ne toisivat kukinnallaan miul iloa.

Ja takaisin kotiin, kuullaan:)
On muuten auringon paistetta, myrskystä ei ole vielä merkkejä, vaik tuuleekin puuskittain.

Kukkanen, jota ei enää ole.

Heps kukkuu.
Onhan kukka vielä olemassa, muttei minulla enää, syyskukka vuodelta 2014. On tuossa vanhassa kirpparilta 50 sentillä ostetussa korissa, johon tänäkin kesänä olis tarkoitus laittaa pelakuita.
Meil on  parvekkeen puolen ikkunan ja oven vaihto. Koskas lienee,  sitten pitää parveke tyhjentää.
Avustajani kamssa pestiin ja vähän siistittiin ulkokalusteita, ovat sitten  puhtaita, kun sisälle ne siirretään, remontin ajaksi.
Kukkasia ei kovin paljon viitsi laittaa ennenkuin saavat homman tehdyksi. Orvokit on tosi komeat, laiskuuttani laitoin ne oman virityksen lailla laatikkoon ja kovasti ovat tykänneet, kajsi komeaksi kasvanutta asetin pikkuiseen pläkkipeltivannaan, purkkeines päivines.
Jaa'a mitäs täs muuta..-tapahtumia on sangen vähän. Kotona istumista ja äänikirjaa kuunnellen päivät kulkevat omissa uomissaan.
Isoäidin neliöita virkkaan toisinaan, kun muuta käsityötä en pysty tekemään.
Kirpparilla käytiin yhtenä päivänä ja ostin pienen alun vihreästä rönsyliljasta. Entinen suuttui ja käi lopahtamaan, ku kevät teki tuloaan. Rahapuu on säilynyt hengissä talven yli.

Nyt, höpinät seis, lähen ruokailemaan.
Viihtyisiä alkukesän päiviä itse kullekin kaksijalkaisille ja myös nelijalkaisille ystävillemme.

Peitto, kuin latiamatto:)

Toukokuuta hyvät ihmiset:)
Kästyö  kukkia ja sairaskertomusta, niistä  on tänään tämä sivu tehty.

Tässä se uusin tulokas makaa, aikoinaan siitä piti tulla liivin selkäosa, tuosta punaisesta neliöstä, mutta siitä tulikin tämän näköinen tekele. Taas suorakulmapeitto.

On ollut mahavaivaa jonkin aikaa, jään kuulolle, mitä lääkär siihen määrää.
 
Mut oli ilonhetkiäkin , kun poikani kävivät äitienpäivänä ja koirarouvakin pääs mammaa (se olen minä) tervehtimään. Koiran häntä vähän lurpatti, kun lähtivät kotiin.Olisko se jäänyt minun luokseni, mielelläni olisin pitänyt, mutten pysty sitä ulkoiluttamaan, nyyh.

Pakko lopettaa, maha kipuilee jälleen kovemmalla otteella.
Palaan linjoille tuonnempana.

Kotikadulla

 Parin kesän takainen kuva, olin koiran kanssa lenkillä ja etsin jotain kuvattavaa hhmmei hääppöinen, mut herättää mukavia muistoja koirani ulkoilureissuista. Kaipaan kovasti niitä yhteisiä hetkiämme.
Olin parturissa ja iso kasa hiuksia jäi parturin lattialle,  hiuksia lakaistessaan, hän sanoi niistä tulevan kätevän neulatyyny:neulat teroittuu samalla ja hiustuppo on tarpeeksi pehmeä, jotta neula sujahtaa mukavasti tyynyyn.
Sain valmiiksi  neliöpeiton,mutten viel kuvannu sitä. Vähän olen saamaton. olen vaan kuunnellut äänikirjoja. Olen kuunnellut kolme äänikirjaa, raumalaisen kirjailijan,Tapio Koivukarin  romaania, olivat kovasti mielenkiintoisia, olemme joskus veneilleet samoilla seuduilla ja romaaneissa on paljon tuttuja saaria ja luotoja. Äänikirjan lukija: Heikki Packalen on mielestäni oiva lukija, etenkin tällaiseen meriaiheita kuvaamaan.  Myöskin Juhani Merilahden romaani:Luotolaisen lokikirja, on Packaleenin lukema
.
Kohta juhlitaan vappua, miun esikoinen syntyi vapunpäivänä 46vuitta sitten, voi sentään.Vapun aattona ajelimme mieheni kanssa ensimmäisellä autolla,skoda oktaavialla ( jota kohta syntyvä poikamme nimitti isin rottoseksi)  ja juttelimme jonkun toisen syntymästä, aavistamatta, että miekin lähen seuraavana aamuna vauvaamme synnyttämään. Niin, siinä puuhassa meni 12 tuntia ennenkuin poikalapsi näki päivän valon. vajaat kolme viikkoa etuajassa, mut 9 pistettä sai poikamme.,Oma pikkuinen vauva, joka saapui neljän avioliitto vuoden jälkeen, nautimme kaksin olostamme tarpeeksi kauan, joten lapsen aika oli juuri sopiva. Olimme valmiita vanhemmuuteen.

Iloista vappujuhlaa ja oikein riemukasta kevättä kaikille .

Löysin peiton trallallaa..

Heippati, täällä ollaan, kyynelten jälkeen on taas ihan mukava mieli...ja peiton kuvakin löytyi arkistostani. Eikös siinäkin ole jo pienen ilon aihe. Kirjoitan hiukan ko näkö tuntuu selvemmältä, vaikka minulla onkin ikuinen hämärä ja utuinen näkökenttä.
Tänäänkin on ulkona pilvistä, tihuttaa sadettakin
.
Voi sentaan, pitäis lähteä hankkimaan henkilökorttia, ajokortti ei kelpaa todisteeksi, eivät viranomaiset ole viekäkään sitä minulta pois ottaneet vaik olen vuoden ollut näkövammaisena...hhmm näihin päiviin asti ajokortti on kelvannut todisteena asioiden hoidossa..

Nii, tuos peitossa on molemmissa päissä eri väriä,vaikkei kuvast kait saa selvää, tuo neliö ku on nii hallitseva, mut suorakaiteen muotoinen hää on, kuten kohta valmis uus peittoki. Tämän mie lahjoitin ikäihmisten käyttöön.

Mut mie täs kirjoittelen tuonnempana lissää kuulumissii, kohan saan niir kassaan.
Voimia teilkii päiviinne. kevättä ootellessa..