Ruusukkeita.

Helloo kansalaiset .
Tässäpä kuvassa koreilee minun koiran muutama palkinto ruusuke.
Koira sai niillä tervetulleen paperit, jotta on hyvää sukua tehdä ihania pentuja. Yhdet pennut, antoi lääkäri luvan tehda. Yhden nisän joutui poistamaan, kasvain epäilyn vuoksi, joka kuitenkaan ei ollut sellainen jotain muuta, ei paha.
Leikkauksen jälkeen. sain koiran omakseni, kun sillä ei ollut kasvattajalleen enää rahallista hyötyä. Sain ihanan terhakkaan kumppanin kymmeneksi vuodeksi, se on pikku vahtija, äänekäs ovikello, iloinen tervehtijä ja kaikkea mukavaa puuhattiin yhdessä. Nyt mummokoirani on poikani perheen ovikellona yms. välillä käy minnuukin tervehtimässä, kun kiireinen poikani löytää sopivan ajan, poiketa  luokseni.

Miksikohän minun kukkaset parvekkeella ovat aina surkean näkäisiä. kesäneilikat on ihan ränsistyneen näköiset, onneks pelakuut ovat suht nätit, liikaa lehtiä, kenties.
Ihailen aina toisten kukkasia, ovat reheviä ja kukkaisia, mie en ikinä onnistu, hoidanko niitä liikaa rakkaudella, että siihen nääntyvät. Täs elokuussa niiden jo viimeisrään pitäisi osoittaa kukkeutensa...vielä mitä,

Nii, se on elokuu ja täyskuukin oli ja meni, kohta on aika laittaa kynttilät lyhtyihin ja koristaa pimeitä iltoja. Valitettavasti mie en näe kynttilän liekkiä, enkä enää voi ihailla ja tunnelmoida kynttilän tuikkiessa parvekkeella.

Virkkuu sujuu ja isoäidin neliöitä valmistuu, täl kertaa puuvillalangoista, joita on jäänyt tähteeksi sytomyssy tekeleistä
Heippa hei, eläkää ihmisiksi.....