Tuvan terassilla lepäilemässä on miun rakas koiruli 11vuotias terrierimummo. Mummelin oma, 7 pentua synnyttänyt rouva, ja mami niitä hoiti mummelin kanssa kolme viikkoa, en olisi jättänyt tätä pientä koiravauvojen hoitoa väliin, kun sain tilaisuuden.
Annoin heil nimet; ekana syntyi Matti, ku ol Matin päivä, sitte ol Mösse suurin poika ja sitte ol Valtsu, vaaleinpoika, sitte tul Maija, ko matti jo ol ja sit tul Vilma ja sitte Ruusa ja viimeksi pikku Missu, joka painoi 152g hää ol pienin pennuista ja hänt mie ain työnsin tissille, ko baari aukes.
Voi olin mie iloinen noista pikkukoirista, makasin heijän puolella sängyski, jotta olisin apuna, jos vaikeuksia tulee.
Yks yö emo makas pennun pääl ja pentu kiljui henkensä hädässä ja mie pelastin poloisen emonsa alta, ensikertalainen emo ei ain hoksaa kaikkii juttuja, niihä se menee ihmistenki elämäs. Sit yhten yönä Matti voivotteli kopassaan ja mie kävin ottamaan pennun käteeni, ei hää siitkä oikeen rauhottunu, vein häne kylppäriin ja suikuttelin pikkuvatsaa lämpimäl suihkulla ja sit hää rauhoittui ja nukahti miun kämmenelle.
Yhen kerran pikku Missu itkeskeli ja hää ressu ol hukannu tissin ja miun piti ain vahtii hänt, jotta kunnolla pääsee nisälle, ol nii pikkunen suu pennulla, ettei meinant maitoisa nisä mahtuu suuhu. Mie punnitsin pennut päivittäin ja merkkasin vihkoon heijän painot.
Oli heit ihana helliä ja suukotella ja sit ko silmät aukes, ruvettiin opettelemaan painimistaitoja ja muristiin nii kovasti. Emo ei kopas ennää viihtyny, käi vaan syöttämäs ja läht ite sängyl alle huilimaan...Voi aikoja niitä...
sain ainutlaatuisen ihanan lahjan SINULTA ukkoseni!
Omien, vaikeiden vuosieni jälkeen, elämässäni oli rauhallista kesäsaunomista ja uimista joka ilta.
SINÄ tulen sytyttäjä,
sydämeni ja grillimakkarani kärventäjä,
veneen ohjastaja,
katiskan kokooja,
verkkojen virittäjä
virvelin viskoja,
halon hakkaaja,
koirulin, sorsapoikueen ja miun seuralainen,
kesäkeinussa kiikkuja
terassilla tuumaileva,
kahvin keittäjä ja paljon paljon muuta...
