Tammikuun lauantai 13 päivänä 2018
Yhdet armaat sukat sain näytille, ei niin diplomityö, mutta tilaaja oli hyvillään.
Toisetkin sukat on hänelle teon alla, pitkävartiset, muttei saman väriset. Lupailin tehdä oikein riemun kirjavat, kun lankoja on kerääntynyt monen värisiä.
Levottomat jalat on niin peijakkaasti minuu vaivannut, yö kauttees täytyy kävellä ympäri huushollia sit kun voin hiukan istua kudon sukkaa suurennuslasivalaisimen alla, silmät ristissä. Viimein kun voin käydä lepäämään, on jo aamu pitkällä, ehdin vajaan pari tuntia nukahtaa, kun Tuula tulee hakmaan minuu kauppareissulle.
Pitäisi kait lääkäriin mennä, mut ei oikein huvita, apua ei ehkä löydy enempää kuin jo saamani lääke Ramipeks.... tai jotain sinnepäin. Auttaa sekin kun ottaa ajoissa joka ilta yks, toisinaan on otettava toinen ja sit kestää ennenkuin alkaa helpottamaan. nii että siinä se yö taas meni valvoessa.
On sentään hyvä kun on tekemistä, haastetta sukkien värkkäämisessä, sitähän elämä on; haasteita, ne pitää mummon pään kunnossa! Toivottavasti vielä hyvän matkaa.
Iloista Nuutinpäivää ystävät, bloggarit!
Yhdet armaat sukat sain näytille, ei niin diplomityö, mutta tilaaja oli hyvillään.
Pitäisi kait lääkäriin mennä, mut ei oikein huvita, apua ei ehkä löydy enempää kuin jo saamani lääke Ramipeks.... tai jotain sinnepäin. Auttaa sekin kun ottaa ajoissa joka ilta yks, toisinaan on otettava toinen ja sit kestää ennenkuin alkaa helpottamaan. nii että siinä se yö taas meni valvoessa.
Ps. Sopeutuminen uuteen kotiin on aluillaan. Katselen iltaisin sängyssä makoillessa uutta (n.11kkvanhaa) makuuhuonetta, sen tavaroita, sisustusjuttuja ja muuta sellaista ja tunnen toisinaan hiljasta onnea ja tyytyväisyyttä, kun vähitellen kykenen sopeutumaan uuden elämän haasteisiin. Ja haasteita minä aina tarvitsen. muuten elämä ei suju jouhevasti.
