Sydämellistä joulua:))

Äidin omalle joulutontulle

Sydämiä joulutontuille

Vasemman yläkuvan kaveri

Pari toisilleen

Tuubihuivi tyttöselle

Jouluasetelmani kotiin

Ruudullisten kaverit

Ukko ja joulukeiju:)

HYVÄÄ JOULUA 2013

KAIKILLE

TOIVOTTAVAT: 

TUOMONTUVAN ANNI ,

UKKO JA JOULUKEIJU:))

Kranssi pääpannasta:)

Hei keskellä viikkoa. On enää vajaa viikko jouluaattoon.

Täällä on lumeton maa, pikku pakkanen oli yöllä ja maa jäässä.
Koiran kanssa ulkoilukin on mukavampaa, kun on kuiva keli. Rouva pissaili taas kovin usein, liekö jotain pisuvaivaa, en voi häntä kauan ulkoiluttaa, ettei käy tulehdus vaivaamaan.

Ostin kirpulta tällaisen punaisen pääpannan, aattelin jo sitä tutkiessa, jotta saan siitä styroksirenkaan päälle pujotettavaksi, vähän ompelua ja silviisiin. Kukkaset ovat vain nuppineuloilla pistellyt koristeeksi. Onhan kukkasia enemmänkin, mutten niitä enempää lisännyt, arvelin laittavani jotain muutakin koristetta, vaan näines hänet parvekkeelle tälläsin.

Punaisesta paperista leikkelin sydämiä ja pistelin peräjälkeen lankaan ja kakspuolisella teipin palasella olkkarin oveen roikkumaan, liikahtelevat somasti ilmavirran mukana.
Askartelupöytä on vieläkin täydessä tällingissä, luulen etten sitä het'koht siivoakaan. Olen sen äärellä joka päivä jottain pientä suunnitellut.

Olin viikon vaihteessa kaupunkimme joulumarkkinoilla. Käsityöläisten myyjäisistä, löysin kivan myssyn ulkoiluun koiran kanssa. Hatut ja myssyt oli valmistettu huovutetusta kierrätysvillapaidoista  täältä .www.hattu.com  . Käsitöitä oli tarjolla jonkin verran, kaikenlaisia kädentaiteiluja oli myynnissä.

Hyvää päivän jatkoa kaikille blogini lukijoille:))

Oranssia ja mustaa.

Torstaina 12.12.13

Jaa'a  viimeinkin valmista, tein näitäkin muutaman viikon. Kun pääsen alkuun kutomuksessa, kantapään kohdalla alkaa viimeistään tökkiä ja sitten työ jää pikkasen tauolle:) Mut tässä kuitenkin valmiina. Koko on 41 tai 42.
Ostin keväällä seitsemän veljestä lanka tarjouksesta tuon oranssin ja keltaisen, yhden kumpaistakin 100g kerän, jälkeen päin pitikin ostaa jotain muuta väriä, tässä on mustaa ja ostin myös tumman vihreän 100 g kerän.  Jospa sen yhdistäisin keltaisen kaveriksi ja vähän oranssia mukaan.

Olin tänään kuuntelemassa joululaulu esitystä, kuoron, jossa minäkin lauloin monta vuotta. Konsertin jälkeen, aikomukseni oli mennä vähän kirpparikierrokselle, mutta huomasin lompakon jääneen kotiin. Voihan vitsi, ajokorttikin oli lompsassa, lähetin pienen pyynnön "yläkertaan" ettei konstaapelit pysäyttäisi, kun "ajoin ilman korttia"......Kierros kaupoissa jäi tekemättä ja riensin kiireesti kotiin. Jospa huomenissa lähtisi uudelle reissulle.
Askartelupöytäni on edelleen kukkuroillaan materiaalia, mitähän niistä tekis. Joulun jälkeen on hyvää aikaa tehdä askarteluja, ei oo kiirettä mihinkään....jospa sitten...
Meillä päin alkaa jo myrskyämään, tuuli kohistelee makuuhuoneen ikkunoissa. Jospa selvittäis vähin vaurioin, lupailivat yhtä kovaa myrskyä kuin Eino oli. Voi sentään...

Mukavaa illan jatkoa, kiva kun vierailit sivullani:)

Käsitöitä 1980 luvulta.

Hei pyhäpäivänä.
Tervetuloa uusi lukijani  rantapuikko.

Meilläkin on lunta, ei paljoa, mutta mukavasti ohut valkoinen kerros. Koirarouva tykkää lumesta, se työntää kuononsa lumeen ja sitten puhahtelee.
Pakkastakin on miltei kymmenen astetta. Ihana valoisaa, vaikka ei auringon paistetta olekaan.

Käsillä tekeminen on melkein nollassa, mietintä myssy on esillä. Askartelutarvikkeet edelleen pöydällä odottaa tekijää, huovutet villapaidat, nauhat, muutama kankaanpala ja sen sellaista. 

Yhdentyön sain valmiiksi; huovutetuista paloista yhdistämällä tein neulatyynyn Vanha tyyny onkin 43 vuotta vanha ja hyvin on toiminut. Monen monituista kertaa olen aatellut uuden tekemistä, mutta ajatus ei vaan tuottanut hedelmää.
Niin ja sain mie yhen sytomyssynkin valmiiksi, ei hän entinyt siihen Porin kuormaan tällä kertaa. Tähtään seuraavaan lähetykseen ystävänpäiväksi, vai onkohan liian lähellä, kun pitää vähän säästää noita olkapäitä, etteivät kovin kipeydy uudelleen.

Olen mie sukkaakin kutonut, valmistuu sitten joskus, nääs....

Kuvissa on käsityöt, söpöt tupsutossut ja pieni töisemmät lipokkaat. Ostin kirpparilta muutaman lehden, niissä on mukavan näköisiä neuleohjeita, vaikken mie ennää viitti puseroita tehdäkään, mutta saa niistä mallin vaikka tiskirättiin tai kaulahuiviin.

Hyvvää pyhäpäivää ja arkistakin päivää, mukava kun kävitte vierailulla:))

Tähtiä ja sydämiä:)

 Heippa maanantai- iltana.

Tervetuloa uusi lukijani  beate56

Sain tänään sytomyssypaketin valmiiksi ja laitoin menemään Satakunnan keskussairaalaan. Laitoin vielä parit villasukan tekeleet, ehkä joku potilas voi niilläkin lämmittää mieltään ja etenkin varpaitaan.

Eilen iltapäivällä olin askartelu hommissa. Tein jokaiseen myssyyn pikkukortin ja liimasin vanhoista joulukorteista pienen palan, joulupukista, tontusta, kynttilästä, mökistä yms jouluisesta asiasta.

Minulla on vuosien takaa hankittu tilkkutyökalut: alusta, pitkä 50 cm ja lyhyt 30 cm  viivotin sekä pyöröleikkuri. Tein korteista oikein viivottimella " suorat" ja alustan avulla samankokoiset n.5x3.5 cm kortit kartongista. Niihin liimasin erikeepperillä kuvat ja tervehdysteksti kortin taakse.  Tykkäsin oikein touhuta pitkästä aikaa. Minä taidan olla parhaimmillani pikkasen kiireessä ja viime tipassa....No jaa.....

Illalla vielä myrskyn kolistaessa olkkarin ikkunoita ja jännätessäni pitääkö sähköt vai meneekö poikki, kynttilät oli valmiina palamassa ja taskulamppu käden ulottuvilla;  virkkasin parit lumihiutaleet, ihan kait omalla mallilla, vaalean punainen oli vähän jo alullaan ja mallasin sitä ja tein tuon valkoisen  yksikertaisen ja toisenkin valkoisen. Onkohan kuusi sakaraisia lumihiutaleita...minä ainakin sain sellaisia aikaiseksi.

Huopasydämet tein myös viikonvaihteessa, toisessa toinen puoli heijastin pala ja toisen sydämen taustapuoli on kokonaan heijastin kangasta. Nuo kukkaset liimasin ja toiseen ompelin  muutamalla konetikillä. Kirpparilta joskus ilmaiskopassa oli bikinin rintsikat, joissa oli nuita kukkasia, silloin tuumasin saavani koristeita johonkin tekeleeseen. Nytpä oli niillä  tarvetta.

Sitten vielä tänään olin kortisooni piikillä toiseen olkapäähän. Nyt kylläkin särkee olkapäätä, kuten viimeksikin, mut kyllä se loppuu, otan tässä kohta panadolin ja muut iltalääkkeet.
Ja vielä TÄMÄN  PÄIVÄN  juttuja; Ostin pari huovutusneulaa ja silmukkamerkkejä, enpä tullut kuvanneeksi niitä, mut laitan joskus kuvaa, vähän tällainen Q mallinen avorenkaalla tietenkin.
Sitten vielä iloisia uutisia: Taisin löytää yhden SYTOMYSSYJEN TEKIJÄN  hän ainakin lupautui tekemään, kun on itsellään kovasti lankoja. IHANAA ..

Nyt koitan lopettaa, hyvää alkanutta viikkoa kaikille, kiva kun kävitte vierailulla:)

Kännyn oma pesä:)

 Hei kaikille.

Oiih mie sainkin yht' äkkii siit ohjeesta kiinni, jossa tehtiin kännykotelo muistaakseni huopuneesta villapaijasta tai jostain sellasest.
Sillon jo kun sen ohjeen huomasin, muistin et miul on jokunen huopunu villapaita, oikein tarkotuksella kerran kirpparilta löytyneitä villaisia, laitoin pesukonneeseen vähä niiku huopumaan, ja aikasmoisia tumppuja sielt sitte tuliki, mut sain ne sentään eroteltuu toisistaan.

Ku luin täs kerran jonkun  bloggilaisen tekstiä , ko häne tekeleet olivat nii hyvi huopuneet ettei heit saanu etu- ja takakappaleita irti toisistaan, niinköhän se meni, se juttu. (muistan ainaki ko mie nauroin iha silmät vesissä). Mie siit tuumasin, jotta lämpimiä pyllyn aluksia talvipakkasil, ulkona istuissa tai jossain muussa  kylmäs paikas. Eihä ne hukkaan mää, vaik ei alkuperäistä suunnitelmaa käyny noudattamaan. Niistähä saa vaik mitä, sit ku harmitus männee ohi ja tolkku palaa, nii alakaa kipinät päässä vilisemmään ja uusia käyttökohteita senku alkaa miettimmään. Patalapuista, pyllyn alusiin jne....

No, missäs mie nyt mää, harhaannuin johonki muihi juttuihi...

Nii tämä kännyn koti, ompelin siihe vuorikankaanki, ettei villan pölyt mää laitteen sissään ja sitte ompelin ne yhessä päälipuolelta kii enkä aikonu kääntääkään tekelettä, jotta saumat on päällä päin. Lenksun nappii varten neuloin vast, ku tekele oli valmis ja napin myös silloin. Hyvin näkkyy mutka tuos oikees reunas, ko mie vapalla käel vaan pistelin saksimaan, mut mie tykkään, tekele on ihan kiva ja nopea valmistaa...Tää on tosi kiva juttu tällaselle hätäisel mummolle:)

No mut hyvvää mieltä ja päiviä, kiva kun kävit kylässä:)

Kyösti Mäkimattila - Pieni kukkanen

    Uusi suosikkilaulajamme, Kyösti Mäkimattila, sympaattinen, komea, ryhdikäs....Uskon hänessä olevan samanlaista karismaa, kuin Kari Tapiossa aikoinaan.

Sytomyssyjä Poriin.

 Hei kaikille ja pakkasta oli viime yönä -7 astetta.

Olen lopultakin saanut valmiiksi muutaman sytomyssyn
jotka toimittelen Satakunnan keskussairaalaan ennen joulua, mutten ihan vielä jos saisin aikaiseksi kutoa pari kolme myssyä lisää lähetykseen.
Onhan nämä minun tekeleeni vaivaiset muutama tekele, toivottavasti sinne on joku muukin tehnyt.
Kuten oon tässä maininnut, joillekin tästä hommasta kerroinkin, eivät olleet kovin innostuneita asiasta, ryhtyä tekemään myssyjä. Ehkä se sukan tekeminen on enemmän näiden ihmisten juttu, eikä myssyn tekeminen kiinnosta tai ei oikein luannikkaasti suju.
Enpä ole minäkään myssyn tekijä, joskus veneillessä kudoin kaksinkertaisia myssyjä, syksyn ja kevään viimoihin ja veneen kapteenille työmatka päähineitä, sekä jotain hassutuksia veneseuran juhliin.
 Lapset tykkäsivät vain joistain urheilulogopipoista, ei niinkään äidin valmistamista villapipoista. Eipä niitä sitten turhaa tehty kun ei pidetty.
Konekutoja täti teki villapaidatkin heille, äidin tekemiä on kovin vähän, villatakkeja muutama on aikoinaan tehty. Villasukatkin teki konekutoja täti, ei minun tarvinnut niinkään kutoa!
Olisin kyllä enemmänkin tehnyt, mutta.......elämässä ei asiat mene,  kuten on suunnitellut.....

Voi sentään, piti myös mainita, että joulukaktus  tekee taas nuppuja, eilen illalla huomasin:))

Mukavaa päivää sinulle, kiva kun vierailit sivullani:)

Tupsulla:)

Myöhäistä iltaa perjantaina.

Tervetuloa uusi lukija SATU-SANNA.

Esittely vuorossa oikein pönäkkä kranssi, sinisestä  kimalle/ pikkupallolangasta, mitä lie kutittavaa lankaa ja videonauhaa kudoin kokeeksi tähän tekeleeseen. Muuten, ensimmäinen videonauhatekele!
Ihan hyvä oli kutoa näitä kahta yhtäaikaa seiskan (7) puikolla ja 15 silmukkaa loin puikolle.  Taas tein pitkän pötkön jonka päät neuloin kiinni ja asettelin styroksi puolipyöreän päälle. Siinä ompelin pitkät sivut kiinni, kranssin keski ympyrän sisältä.
Kääräisin tupsulangat kämmenen ympäri ja tein eka tupsun sinisellä koristuksella kokeeksi, toinen tupsu on harva, liian vähän lankaa ja kolmas on mielestäni ihan sopiva oloinen tällaiseen tekeleeseen. Hiiop huikaisevan oloinen tekele, oikein varsinainen " tumppu".  Tupsut olis voineet olla vähän pienempiäkin,  voihan ne vaihtaa, mikäs vaihtamista estää:)

 Muistelo tässä myös tuosta tupsun teosta:
 Nuorena kotimökissä isän kanssa
hommia tehdessäni, minulle lankesi myös tupsun teko nahkatossun koristeiksi. Ne tehtiin " sillalankavyyhdistä" jotka  kotona värjättiin aina saman värisellä punaisella. ( keltaisia tupsujakin kokeiltiin, mutta eivät ollet niin myyviä, kuin punaiset). Värjättyjä vyyhtejä roikkui, tukien päälle, asetetun heinäseipään päällä. Liian väriveden valuttua pois, heinäseipäät kannettiin porukalla ulkorakennukseen suojaan, tämä homma täytyikin tehdä kesäaikaan ja runsaasti oli värjättyjä vyyhtejä talvivarastoksi.
Kuivuttuaan vyyhdistä sidottiin määrätyn välimatkan, olisko ollut 10 cm välein,  9 säikeisellä kalalangalla tiukkoja kääröjä? jotka leikattiin sidosten välistä, niinkuin tupsuja tehdessä ja viilaharjalla pörrötettiin pöyheäksi. En enää muista, kuinka monta tupsu aihiota vyyhdistä tuli.
Terävillä saksilla leikattiin tupsu kauniiksi, törröttävät sillakarvat tasoitettiin. Tupsut täytyi olla saman kokoisia. Isä oli kaikista töistä, hyvin tarkka, niin minun kuin muidenkin hänelle tekemästä työstä.
Oli se käsityönä tehty tossupari todella monen vaiheen läpi käynyt, nykyaikana tuskin kukaan enää ryhtyisi ammatikseen tekemään. Pieni palkka ,ei juurikaan vapaa-aikaa, paljon työtä, paljon vastuuta, sitä yrittäjän arkea tuskin kukaan täysin ymmärtää, paitsi toinen yrittäjä....

Kiva kun kävitte kylässä, minun blogissani:)

Kirja, levy ja hiutale:)

Heip heip lauantaina.

Meillä paistaa aurinko!
Eilinen tuuli ja sade on mennyt menojaan.
Ainaski toistaiseksi, hyvä näin, aurinkoa on mukava nähdä, pimeän päivän jälkeen. Tuuli on kylmän puolella, pohjoisessa.

Esittelen miekin kranssini.
Tein sen mukaellen kosotädin  valmistamaa kranssia.

 Pohjana on puolipyöreä tyroksi ja kudoin tekeleeni 14 silmukkaa seiskan ( 7 ) puikoilla, vanhasta mohairlangasta vähän jo vanuttuneesta, jossa on kullanvärisiä säikeitä ja jostakin muovi-tai muusta nauhasta(tura-bast) , kuparin värinen. Nauhat olivat pienissä vyyhdeissä, luulin ensin että olivat värjättyä niintä, mutta tuskin ovat niintä, hyö on nii tasaista nauhaa....no joka tapauksessa hokasin, jotta siitä voinkin tehä sellasen kranssin, kera tään esittelemäni langan...
Ompelin lyhyet päät yhteen ja pujotin tekeleen tyroksin päälle ja ompelin siinä pitkän sivun kiinni
Rusetinkin tälläsin koristeeksi, ompelin vähä kiinni neulokseen. Koristeen voi laittaa minkälaisen tahansa, mut mielestäni tähän ei oikein sovi luonnon antimet ja siks'en niitä yrittänytkään sovittaa. Tämä sovellus on vaan ihan helpoksi tehty, ei tarvitse lähtee etsimään. Laittaa sen mitä kotonta löytyy.

Tämän punaruutuisen kankaan ostin kirpulta viime vuonna, ennen joulua. Aattelin jotta saan siitä tehtyä muutaman joulusydämen:) Arvaas montako: kaks......
No nyt on kangasta tehä rusetteja ym. ym. ym....??

Sitten tää lumihiutale, otin jostain mallia ja tein ihan oman sävellyksen.
Lanka oli paksua 1.75 koukulle ja säikeentyi hirveesti, mutta mie tein vaan enkä laskenut pylväitäkään ku summan mutikassa niitä pistelin menemään.
Ei tämä mikään taidon näyte ole, mut kuvasin kuitenkin. Laila Kinnusen cd ja yks kirja pääsivät myöskin kuvaan. Että täl viisiin....

Nostalgiaa:)

Ilta myöhällä isänpäivänä.

Novitan nostalgialangasta värkkäsin sukat, kokoa 41- 42
mutten isälleni, hän ei ole enää elossa.
Lokakuussa tuli 47 vuotta hänen pois menostaan, se oli erittäin raskas ja uskomaton asia, josta toipuminen kesti pitkään. Hän jäi minun ainoaksi läheiseksi, kun äiti poistui muutama vuosi aiemmin.

Pyhäinpäivänä vein haudalle kynttilän, joinain vuosina olen käynyt siellä
isänpäivänä. Tänään muistelin häntä, kuten monena vuonna tämän päivän johdosta. Ikävöin edelleen, monina vaikeina päivinä, kun oma vointi on huonompi. Näen vieläkin unta isästäni, toisinaan se tuntuu pahalta, etenkin jos hän palaa uniini liian useasti. Minua alkaa hieman pelottaa, enkä oikein tajua, mitä hänellä lieneekin asiaa, onko se lohduttavaa vaiko oikeesti pelottavaa vai neuvovaa...näin kymmenien vuosien jälkeen....

Muutama viikko takaperin näin kovasti tummia unia, jotenkin liian synkkää, vaikka tavallisesti ja paljon näen värikkäitä ja vauhdikkaita unia. Näistä tummista unista mainitsin ukollein, jotta eivät uneni hyvää tiedä, kuten ei aikaisemminkaan olleet hyviä unia.  Sairastuin itse, eräs läheisemme sairastui....vaikka en saa olla " pahanilmanlintu" mutta valitettavasti asiat vaan osuu niihin unini aikoihin.

Olen vuosia sitten ollut herkkä näkemään unia, jotka myöhemmin ovat toteutuneet juuri siten kuin unet näin. Silloin en pelännyt, olin vielä nuori, mutta nyt on toisin....pelottaa...

Uusimmat sytomyssyt.

Hyvää päivää tiistaina.

Kaksi valmiina odottaa lähetystä

Satakunnan keskussairaalaan.

Novita puro langasta tuo sinisävyinen

ja Lisa uni akryylilanka neon värisenä

vaikkei kuvassa näytäkään oikean värisenä.

Muutama myssy pitäisi vielä saada valmiiksi,

voisin sitten lähettää ne Poriin.

Vähän olen saanut aikaiseksi, kun nuo olkapääkivut

ovat vaivanneet. Jospa ne olisivat hiukan hellittäneet

ja käsitöihin jaksaisi keskittyä.

Mukavaa marraskuun aikaa lukijoille:)

Kesäkoivu:)

Heippa, tässäpä kesän muistoja tälle päivälle, kun keltaiset lehdet maan peittää.
Lenkkipolkumme varrella on suuri koivikko, tässä vaan osa siitä.

Uusia käsityökuvia ei vaan ole, kun valmista tekelettä odotellaan.
Kummallista, olen eilen ja tänään tuntenut normaaliajan vaikutuksen: olen selvästi pirteämpi ja innokkaampi, ehkä kohta puoleen syntyy käsitöitäkin.
Eilen koirulin kanssa kierrettiin pidempi lenkki, kun hää tykkäs minnuu kävelyttää. Pihalle tullessamme hää kyykki pissiä mont kertaa ja mie jo pelkäsin, jotta pissatauti on tulossa.
Näillä märkäkelillä en kovin hänt kuletakaan, eikä tahokaan kuleskella, niiku oon kertonutkin.  Tassu pesut on joka kerta ja sit paan häne pääl sellasen levvestä hihasta värkätyn mekon, jotta mahapuol saap lämmintä, ku karvat on märkänä.
Tyytyväine on mummo mekkoonsa, ei revi pois, on  nii tottunu pukemisiin ja " vaatteisiinsa". Pari kertaa on koiramummo ollu leikkauksessa ja hänel on ollu sukka jalas ja rintakehä kääreessä, nii ja koirankauluri, ettei pääse haavaa nuolemaan.
Kauluri on sellanen muovinen iso suppilon mallinen ja mont kertaa se hänen kaulassaan on ollut, milloin mistäkin vaivan syystä. Voi ressua, pientä, minnuu välil nii säälittää..myö häne kans lattialla maattiin yöt, ku hää sairasti, eikä saanu hypätä sänkyyn eikä mihinkään. Siin lattialla ollessani pääsin vahtimaan, ettei rouva hyppää. Siin hää ressu makas miun vieressä, ihan pääni vieres ja kylessäni, muovitötterö kaulassaan vaan rapsahteli. Kovasti oli kipua, niin miullaki ku ite potilaalla. Toist viikkoo mie häne kans makasin patjan päällä lattialla, siin miul oli petipaikka. 

Kiersin tännään kirpulla, en kuitenkaan mitään löytänyt, mut sain hypistely intoni vähentymään kerta käynnillä, sit viel kävin kaupassa ruokaostoksilla.
Viime viikko meni sairastaessa, nyt tuntuu vaiva parantuneen. Olkapääkin on hyvän tuntuinen, kun vielä toisen saa kuntoon...milloin... milloin..

Myrskyä ei meil päin viel oo, tuuli käy kaakosta ihan normaalisti, toistaiseksi.
Jaa' a jatkanki toisella kertaa, olisha näit juttuja kerrottavaksi, ain ei jaksa kirjoittaa...eikä juttu luista..
Hyvvää talviaikaa, siis, normaaliaikaa, blogi ystävät:)

Kipuja.

Hei, laitoin yhen syksyisen kuvan, olin joskun napannut ulkoilureissulla ja saanut sopimaan kuvaan: lyhtypyväs, sähkökaappi ja joku muu pikku tönö sen vieressä, pylväiden varjot ja tietenkin ruskan värjäämät puut ym ym...

Olin täs pari yötä sairaalassa, iski yht'äkkiä armoton vatsakipu ja sen myötä oksetus yms. Ukkoin soitti sairasauton, ei voinu lähtee omalla biilillä, ku mie oksensin ku automaatti, kotona konttasin pitkin lattioita, ja makasin kylppärissä ja eteisessä, enneku ambulanssi saapui. Hyö tek ne välttämättömät toimenpitteet: mittas verenpaineen ja otettiin sydänfilmi ja sit mummoa( = minnuu) kärrättiin pyörätuolilla autoon. Hiivatti ku minnuu oksetti ja enneku sairaalaan saavuttiin . 5- 8 min kuluessa mie oksetin jo pussin täyteen!  Auto keikkui penteleesti, ettei oo helppoa istua pyörätuolissa maha kippurassa ja koittaa säilyttää loputkin mahan elimet ojennuksessa. Kyl iha oikeesti kippee ihminen on todella vaikeesti pulassa, jos eivät sit anna nuija nukutusta matkan ajaksi.Pitkä matka jos nii huh hoijaa. Kyl kärsii saa, on nuo apupelit aikas keikkuvia ja matkanteko ei helppoa ole.
Minnuu vietiin muutama vuos takaperin naapurkaupunkiin sairaalaan ja se oli viimetten päälle surkeeta meininkiä, meinaan potilaalle= miulle. Makuu asento oli silloin ja takaovista veti kylmää nii, että varpaat huurussa tais olla perille päästyä. Ja se keikkuminen makuulla puolelta toiselle pisti mahakalut uuteen järjestykseen, oli semmosta töyssyttämistä. Kuljettaja lohdutti jossain vaiheessa: ennää ei oo ku kymmene kilometriä...voih ja aahh..gggrllleerr...
Koiruli oli täl aikaa ukkoin hoijossa ja kulki häne peräs yleaikaa, ei päässy ukkoparka vessaankaan ku koiruli seuras ja vahti askeliaan. Ja joka rapsahdukseen silmäsi ovelle päin; joko mamma tulee kottiin. Oli hää ilone, mut ukkoin peräs hävis pian keittiön suuntaan...siin miul koira....
Täs mie kattelen, kuinka tää olotila lähtee menemään. Ainii...mie pyysin kortisoonipistosta ja lääkär aamulla kierroksella väänti kättä, jotta mie ulvhdin: hää sano, että pittää olla syy minkä vuoks lääke annetaan( ei hää iha näil sanoilla sanonut, mut tätä hää tarkoitti uskoisin niin ) Antoi pistoksen tuonne selkäpuolelle olkaan ja kolmen viikon päästä terv.kesk. uusintaan ja jopa kolmekin piikkiä voi laittaa kaikkiaan. Jospa sitten saisin toiseenkin olkapäähänkivun lievitystä. Oiihh kyllä kannatti pyytää...

Hienohelmamummon uusi mekko:)

  Heips iltasella.

Päivällä ompelin rouvalle uuden nutun. Ilmaislaatikosta kirpulta löysin tämän aarteen ja siinä jo aattelin tekeväni koiran nutun.
Väri on vähän tummenpi kuin kuvassa.Ompelin sivusaumoja yhteen ja kavensin samalla syssyllä hihojakin. Päälliskappaleen jätin pitkäksi, että peittää lonkat ja alapuolen lyhensin et pikkujalat mahtuu hyvin tepsuttamaan.  Virkkasin takaosien reunaan jotain pörrölankaa ja ohuttaheijastin nauhaa ja selkäpuolella on joku kukantekele jonka  koukkusin neuleeseen kiinni. Hihansuissa on myös virkkaukset, miun mieleen nous jo kuva jouluisesta asusta. Hitsi ku mie oon tyytyväinen, vähällä vaivalla sain mukavan nutun isomummulle. Ei hää kovin tyytyväiseltä kuvassa näytä, hää ei oo mikään linssilude:)

Täs oikian puolel on nuttu alaosaltaan. joten alareuna on lyhkäsempi kuin selkäpuole´n kappale.
Hyvin hää tykkäs  ja viihtyi ihan hyvin, ku joka sovituksesta sai makupalan:)
Miul on sitä
huomiokangasta
 siitä vois tehä
tähän nutun päälle sellaisen
liivitekelee.
se suojais vähän sateeltakin....että näin

Huutokauppa ostos 1950 luvulta:)

Heips iltasella.

Näytillä yks vanha maljakko, jonka isäni osti huutokaupasta 1950- luvulla.
Olisko tämä joku Kupittaan savitekele?
Näin yhden myymälän ikkunassa samanlaisella värityksellä kaksi
pienempää maljakkoa. Menin pikkuliikkeen sisälle ja kysäisin onko
heillä tietoa niistä maljakoista,  putiikin myyjä sanoi, että olisivat
Kupittaan tuotantoa. Juu...siitä päättelin tämän omanikin olevan samaisesta tehtaasta.

Miepä tääl kärsin olkapää kivuista, vähän jottain oon kehannu tehä, sukan vartta hittaasti ja välillä huilaten.

Kävin päivystyksessä, sanoivat siellä ettei miun kuulu sinne mennä, koska kipu on alakanut jo kauan sitte, mie siihen tokasin: ku en päässy terveyskeskukseen, siellä ku jono on 4-6 viikkoo. Apuva, johan ihminen tautiin kuoloo, jos pittää nii mahottoman kauan ootella, jotta apua saa ja lääkettä.

No siitä päivystyksestä vielä, mie sanomaan, jotta enhä ois tänne tullu jos terve olisin ja kortisoonia jos tähän vaivaan sais. Hoitsu siihen: ei täällä mitään kortisonia anneta, mie siihen jotta: en jää sitte jonottamaankaan, jos lääkär sen päättää, saanko pistosta vai ei, tänne oottamaan kolme tuntii...  Siel oli ihmisii ku muurahaisia toist kymmentä potilasta istui vakavan näköisenä odotus tilassa, jossa itsekin asioin, ei mittään intimiteettisuojaa, toiset potilaat kuuli kaiken mitä hoitsun kanssa rupattelin ja siinä meinas miulta roppuki palaa jossain vaiheessa...
Hoitsu kehoitti ostamaan apteekista buranaa, se vois auttaa...mie meinasin kiivastua, muutama äänekäs lause tuli hälle sanottua...ja muut ihmiset terästi kuuloaan; mitähä se mummo siel mellastaa. Potilaat istuivat siinä ihan miun selän takana, ei kolmee metriä kauenpana, siis  IHAN  selän takana!! Hoitsu kysyi teenkö palautus kaavakkeen ja mie sanoin: mielelläni teen, hää sanoi,se kun menee johonki johtoportaaseen, mie sanoin jotta siel pannaan palautteet roskakorriin...joo'o ihan oikeesti, ainaki sit ku ovat käsitelleet..höh...kyseiset lappuset.
No täälpä mie istun buranan avustuksella ja ootan koska tulee aika terveyskeskukseen, oon jonottanut jo neljä päivää...ennää ei oo ku 30-40 päivää jälellä..tai siin paikkeilla....

Mukavaa syysaikaa teille ja huomenna voi olla jo talvi.

Mukavaa maanantaita

 Tervetuloa kaikille lukijoille uusille jotka kenties olen jo maininnut, mutta tässä uudelleen, tervetuloa:)
 mammutinpuikot.blogspot.fi
neulekirpunneuleet.blogspot.fi
ullahansen.blogspot.fi
  anne-riitta.blogspot.fi

Uusimmat kuvat joulukaktuksesta, kyllä hän kukki kaikki nuput, harmillista kuitenkin kun kukinta on niin lyhyaikaista.

Koitin tänään varata aikaa terveyskeskukseen, jos olis saanut vaik kortisonipistokset noihin olkapäihin. Hyvänenki aika jono terveyskeskukseen ON 6- 8 VIIKKOA..
Aatteleppa ite kuinka sairaus parantuu,. ihme kyllä jo tuossa jonotus ajassa.
Ihan oikeestiko ihmisiä piinataan eikä saa aikoja lääkärille. Onhan tämä ollut vaikeaa jo aikaisemmin n. 3 viikkoa jonotusta, mut nyt meni ohi hilseen, Näin luonnollisesti kansaa vähennetään riveistä, kuka jaksaa kärsiä kipuja kuukausi tolkulla, menee "omankädenhoidoksi" ja tilastot suurenee. Meitä kansalaisia lienee liian paljon ja ikääntyneitä ainakin.


Jaa'a kiva ilma tänään, rouva hienohelmakin pisti tassua toisen eteen oikein reippaasti. Hää tykkä kun on kuiva keli ja vilpoista, meil oli yöl pakkasta n. -3 astetta. Mittari on tuos ikkunan takana ettei ihan oikeita lukemia näytä.
Olen mie vähän koittanut jottain väkertää, ostin valmiin kranssin  ja jottain muutakin, jos siihen vaa laittais koristeita. Tää minun valmistelu on kovin saamatonta, siks ei sais nii kovin innostua, vaik se juur onkin kaikkein mukavinta, innostus:) Sehän juur säilyttää elämänilon ja koittaa vähä aatella, jotta tekkee sen ku jaksaa, eiks nii...

Käsityölehdestä:)

Tervetuloa uusi lukijani 
lapinkuukkeli.blogspot.fi
margsan.

Heippati kaikille.

Kopsasin taas yhden tekeleen, joka on samasta kästyölehdestä
kuin aiempi postaus, pitsiverhot.
Selailin monia blogeja, kyl on kauniita tekeleitä, kudottuja sukkia, pipoja, lapasia,
askarteluja, kortteja ,kodin sisustuksia yms.
Eilen kävin parturissa ja ostin myös viereisestä R-kioskista Iiris-lehden.

Siellä se meijän Annelinkasityot.blogspot.fi ja moni muukin bloggaaja kertoi harrastuksestaan. Mukava lukea, selaan lehden tarkemmin, illalla sängyssä.
Sateista ilmaa ja koiran kans pittää lähtee iltalenkille. Koitetaan kestää ja lukemisiin....

Toisten tekeleitä.

Ilta myöhällä.

Laitoin kuvan pitsiverhoista, ohje oli vanhan käsityölehden sivulla.

Miul on nii kippeet käsvarret ja olkapäät, jottei tarvii hetkeen
mitään valmistaa, kästöitä. Koitin tehä taas hartiahuivii, aloitin ja lopetin ja
purin ja virkkasin, mut ei, kun ei onnistu. Virkkaus tuntui turnulta ja otin paksumman koukun ja sit oli liian löysän tuntuista. Ääähh.
Voi mahoton sentään, korvatkin soi, omia sävelmiä, joista mie en välittäis.
Nyt ei näy mikkään onnistuvan,  siks mänen maate.
Eikös tää tästä selkene. Öitä!!

Heps, vaahteratötteröitä:o)

No heippa torstaina.

Voi tokkiisa ku mie taioin  ruusuja hät' hätää

vaahteran lehdistä....

Taisinpa hieman myöhästyä lehtien keruussa

olivat pikkasen kuivahteneita eikä täällä

ole kaunista ruskaa, kuten aikaisemmin.

Täytyy sanoa, ettei minun ensmäiset ruusut ole mitään ruusuja

lehtikääröjä lienevät, mut itelleni annan plussamerkin, kun

viitsin ees kerätä lehtiä maasta ja huuhtoa ne ja askarrella.

Ensmäine " ruusu" oli mielestäni onnistunein ja sit vast kävin ohjetta

tarkemmin katsomassa. Ei menny niinkuin elokuvassa, mut tulipahan 

kokeiltua tämäkin täs elämän varrella....

Joulukaktus!!

Heipparallaa ja hyvää lokakuun alkajaista:o)

Joulukaktus? aloittelee kukintaansa.

Toin sen parvekkeelta sisäälle syyskuun alkupuolella.
Tykkäsin jotta hänen kesäpäivät on ohitse. Vaihdoin  uuden mullan
ja tälläsin heidät= 2 kpl, amppeliin roikkumaan.
Voi veljet, kun alkoivat tekemään nuppuja, mie oikein
äimistyin, kun niin nopeesti kaikki kävi. Nuppuja on hirveesti, joka lehdessä
ja jopa kaksikin nuppua. Tiedän kyllä vanhastaan, ettei kaikki nuput aukea.

Otin valokuvan jo varmuuden vuoksi. Toivottavasti hyö eivät siit' suuttuneet vaan tekevät työnsä loppuun asti,
kukkivat kaikki nuput minun ilokseni. Minul oli mont vuotta sitten muutama tällainen ja valkokukkainenkin, vaan hävitin heijät pois, kuten muutkin kukkaset, kyllästyin totaalisesti. Kolmisen vuotta sitten ostin kirpparilta tämän surkean, kuivuneen kukkasen ja tälläsin sen parvekkeelle taas kesäksi, kuten muutkin kaktukseni aiemmin. Hää tek nuppuja jo silloin parvekkeella ollessaan ja mie hänet äkkiä kiikutin sissään ja laitoin uuteen multaan ja kukki pahus pari kertaa talven aikana. Kiitollinen lienee ja hänen poikanen on tuossa vieressä ja nuppuja kovasti, mut kaikki ulospäin , eikä parane kääntää, pahus suuttuu siitä ja karistaa nuput vek...

Aah pitsineulosta kirppikseltä

Sunnuntai iltamyöhällä täs vähän kirjoitan.
Ostin kirppikseltä kaksi ihanaa pitsijakkua, ( eri päivinä) kysyin ukoltain, ostanko tään oikean puoleisessa kuvassa, ku halavalla voi ostaa peräti  1€ ? Hää sanos, et mietihä kuinka kauan mennee aikaa ku alat sellaista virkkaamaan, (  totta) no, hetihän mie jakun koppasin käsvarrelle,  kävin sovittamassa päälleni ja ihan sopiva olikin,  akryylin ja puuvillan sekoitelangasta tehty.
Kivihelmet ripustin kaulaan koristeeksi. Minun pittää tehä tällasii ostoksi, kun en kuitenkaan itse osaa enkä viitsikään  tehdä näin suuri töisiä neuleita tässä elämän vaiheessa.


Ostamani toisen, puuvilla/pellavajakun kuvaan, laitoin tuollaisen virkatun irtopitsin tuohon kauluksen reunaan, ei hää siin paljo näy, on sellanen violetin ja vaalean kirjava pitsi.
En mie sitä siihen jätä, onpahan vain rekvisiittana
kuvanotto hetkellä, kuva, pahalainen on ihan epäselväkin, mut ylemmästä kuvasta näkee jakun neuleen paremmin.
Pitsejä ostin kerran kirpparilta, joku oli vissiin virkannut pyyheliinan päihin tarkoituksella, niitä oli monta paria samassa pussissa joka maksoi  0,30 €

Koristeena jakun kanssa on myös messingin värinen kaulakoru, jossa on ruskean punaisia kiviä, ostin sen vuosia takasin kirppikseltä ja halavalla lähti sekin miun mukkaan. Käytössäkin on ollut monissa menoissa.
Jakku maksoi 1.50 €, kaunis pitsikuviointa siinäkin ja helmiäisnapit, ohuet litteät. Molemmat jakut sattuivat olemaan tällaiset vaaleahkon oranssin sävyiset, mut enhän pidä niitä yhtäaikaa, joten ei haittaa.
Ompahan joskus viemistä kierrätykseen ja sitähän meiltä löytyy, silloin tällöin...

Oranssia raitaa ja Kool-aid pusseja;)

Hyvvää iltaa.

Jaksoin viel tännään postata, ku meno on päällänsä,
toistaiseksi. 
Tämä sekapaksuinen harmahtava lanka ja hailakka
oranssi solmivat liiton ja sitoivat toisensa tähän myssyyn.
Aluksi luulin ettei hyö viihdy toistensa seurassa, mut alkoivat 
kuitenkin sopuisasti rupatella ja väriä nousi oranssin poskille
ja harmahtava vastaili samalla mitalla, mutta loppunäytöksen vei harmahtava, olihan sekin komea päätös näiden kahden välillä:)


Tässäpä on kaksi kerää Baby Alpakka Silk lankaa, pari kerää ostin 
lankatalo.net  sieltä tilasin muutaman miltei yksittäisen kerän, etten tiijä mitä niistä tekis. Tämän Baby- langan aloitin rannekkeen kutomisella, uskon että sellaiset pienet niistä saan, miulla on pieni käsi,  käyttämäni nahkakäsineetkin ovat kokoa 6,5  ja ranteen mitta 18 cm. 

Tilasin Tapion kaupasta myös kahdet 15 cm sukkapuikot; 2.5 ja 3.0 mm niillä on mukavampi kutoa, eivät sotkeennu kutimen joukkoon tai  törötä pystyssä milloin missäkin reunassa.

Ja nythä mie sekosin kertomuksessakin, mitä pitikään tarinoida.
Mitähän väriä näistä tulee BLASTIN' BERRY CHERRY
JA SOARIN'STRAWBERRY LEMONADE....
ÄÄhh minulla on vaalean punaista Wool'in lankaa, josko siitä vois kokeilla, ei se tuommoisenakaan kelpaa, ei voi ainakaan itelle mitään tehdä, mut ku halavalla sain.
Että materiaalia olis ku vaan intoa lähtee tulemaan....sitä ootellessa..
kuullaan taas, hyv yöt

Löppönen myssy:)

 Heipsan kaikille.

Mie oon oikein kunnostautunut, kun TAAS on yksi tekele
valmis. Kukaan ei saa kehua eikä muutakaan, ylistyksiä,
yääk,  tekele on ihan ruma. Muuten viesti on tervetullut:)

En keksinyt mitään kuvioo ja mielestäni näihin pätkävärjätyihin
lankoihin ei kuviot ja reikäset mallit sovi. Ihan miun oma mielipide:o)
Menee hukkaan noiden värien joukkoon. Yksvärisiin hyvinkii
ovat passelit, reiät ja muut koristeompelut:o))

Jotenkin värkkäsin myssyn lopuksi tuollaisen nöpön, siitäkin pahalaisesta putos
puikolta yksi silmukka ja tietysti näkyi, mie koitin virkkuu koukulla sitä
vetää nöpön sisään, rumaksi se jäi, mutta olen jo ihan täysi...

Mahtaako syksyn kelit painaa päälle, mie niit viileitä kelejä ootan
kuin oon maininnu. Loppuu tää miun kuumuuspiina...

Löysin täs yks kerta kirpulta halavalla,  pellavapöytäliinan, mitähän siitä tekisin?
Mielessäin sillon aattelin askarteluja  tai teen siitä käspyyhkeitä, niitä oon muutamasta pöytäliinasta tehnytkin. Konneella vaa reunat kiinni ja ripustinlenkki mukaan ja hyvä tulloo. Hyvin kuivaa pikku- ja isommatkin keittiökädet:)
Mieluusti tekisin askartelujakin, mut valitettava rajoitin on tuo oikea silmä. Se silmä vaan ei älyä ( tai se ei IHAN OIKEESTI lähetä viestiä aivoihin  terveyskirjasto.fi että ; nyt tuo mokoma mummo, on leikkaamassa lankaa poikki).  , käsi menee vain langan ohi joko toiselle tai toiselle puolelle EI kuitenkaan niin että  LANKA  jäis saksien väliin.... Ja ottaaa kaaliin välillä tosi kirpakkaasti, kiroilen,..tmmnssaana, gggrrrrhh.....
No huh huh, helpottikin kummasti...
Juu, uutta kästyötä mennee puikoilla, kohtalienee valmiskin vaik mie en kiirettä piä.
Uusia asioita ootellessa., kuullaan taas:)

Raidan vieressä:)

 Heippa kaikille.

Tätä onnen päivää;)

Huivi on melkein valmis tai oikeestaan ihan
valmis, yläreunan huolittelu ja sen on siinä.
Hiivatti, kun minnuu alkoi jo tympimään.
Yks kerta ku olin vähän päivänokosilla, raidat vilisti silmissä,
kun hiukan laitoin yläluomea silmän päälle.
 Ei niistä päikkäreistä tullut mittään,
kun silmiä tartti auki pittää:)

No mutta ja sitten:
Huivin koko on 135x 67 cm, koitin vähä pingoittaa, mut eihän kaik jutut minulta onnistu. No, tyytyminen vähempään, seuraavaa tekelettä odotellessa. Gggrrr

Minulla on kivaa pehmeää lankaa, aattelin jos rannekkeet kutoisin.? ? Saas vaan nähä....
 Koht' puoliin on aika laittaa kevyet ja lämpimät rannekkeet  Puen takin päälleni, ilman pitkähihaista paitaa ja ranteet vetää kylmäksi.
Tänäänkin minul oli rannekkeet, vanhasta puseron hihasta leikatut, ihan hävetti istuu ihmisten ilmoilla kahvilassa, riisuin takin päältäni ja kas...kaameet , värittömät rannekkeet paljastuivat. En voinut niitä riisuakaan, oli kylmä ja miul oli vaan lyhkähihanen pusero. Jestas..pitäis aina muistaa pukeutua silviisiin, et voipi  riisua päällimmäisen vaatteen pois, nolostumatta:)
 Miulla on akryylipuseroista leikattuja hihoja mut olen hukannut jonnekin, ne kelpaa kyl sitten käyttöön, ku koiran kanssa ulkoilen.

Täs vähä höpinää ja tilanteiden päivitystä. No tästä päivitys hommasta; yks ihminen sanoi miul joku vuos takaperin; siun pittää päivittää terveytes! Hitsi mie riehaannuin ja sanoin; en mie oo mikkään tietokone joka päivitetään....Tuntui niin hoopolta hänen kommenttinsa....päivitetään...hhmmm

Pelakuut kohteena

Tervetuloa matonkude  uusi lukijani

Edit 28.09.2013

 Heippa iltasella mie oon kirjottanut jo kolme viestiä ja mihin lie netti avaruuteen menneet. Pelakuista oli kysyttävää, ku mie toin heijät jo sissään parvekkeelta,sit hyö alko kiukkuumaan ja lehtiään kellastamaan. Mieku heivasin heijät takas parveelle olkoot siel yksin mököttämäs, mie en kestä ku alkavat koukkuilla,
vaikka hyvin heijät hoisin, Hyä istuvat sellasessa pienessä metallivannassa, jossa oli yrttejä viimme kesänä, siihe mie heijät tälläsin alkukesästä ja suht koht mukavasti siin pärjäsiitki, mut tähä tul tenkkapoo....
talvista säilytyspaikkaa ei muuta oo kuin kuiva varastotila, jos sieltä saisivat talvilepopaikan.

miul vuosia sitten oli kasveja kummeniä nii parvekkeel ja sisäl kaik paikat täynnä, mie tykkäsin kokkeilla erilaisia viherkasveja ja myös mukulakukkia, mukavia kokeiluja. Mut sitte kun meillä alkoi kesäisin veneilyhommat oli joka vuosi essittävä kukkasten kastelija, tuli niitä takapakkeja kukan kasvatuksessa.Silloin vähä alkoi hiljentymään into kasvatukseen.
Vaik mie oun tykänny kokkeilla monenlaista uutta tekemistä, kaupungin keskellä asuminen kerrostalossa karsii monta kokeilun aihetta. Kerrostalossa ei voi rakentaa mitää, ei vasaroida, sahata, naulata eikä mitään kovaa ääntä tuottavaa. Jos oikeesti asukaskunta alkaisi remontteerata ja muuta, olis siinä kotirauha kaukana.

voi miun pieni punainen australianterri on viel vanhemman pojan perheen luona hoidossa. Ukkoin  jo lupasi soittaa pojalle, jotta tuo koiran kottiin,sano., hänen ei karvat kestä yletöntä silittelemistä, kohta ei ole yhtään karvaa. jäljellä päässä. Mie nauroin kippurassa,.....on se tuo miun ukkokultain  aikas vekkuli veitikka......ja mie tykkään hänestä....

Mikä lie viitta.

Heippa kaikille.

Tervetuloa uusi lukijani SINIPELLAVAINEN.

Ostin Tokmanni reissullani alekorista myös tällaisen
ponshon tai mikä haalatti lienee.
Kaupassa sitä sovittelin, pistin pääni tuosta reiästä
sisään ja kierrettelin tekelettä ympäri kroppaani.
Hymyilin itsekseni, kun joku mamma  minnuu
katseli, kun siinä peilin eessä seisoin ja sovittelin laahusta päälleni.
Ei hän mittään puhunut, olisko ollut hänen mieli kommentoida jotain miulle.

Alekorista etsin vielä josko olis toisen värinen tekele , muttei ollut, tämä oli ainoa. Halpa oli 3 euroo, mie laittelin tekeleen kärryyn ja kiertelin Tokmannin ees taas. Kotona katselin ostoskuittia  ja lopullinen hinta tuosta laahattimesta oli 1,05 €. Hui olipa halpa, melkein ilmainen. On se kummallinen asia, että jostakin ostoksesta tykkää ihan hirveesti, kuten mie tästä ja jostain kalliimmasta, ehkä tyylikkästä ei pidäkään, on ns. heräteostos, jota ei tule koskaan pidettyä päällänsä.
Huivitekele edistyy hitaasti, mie alan jo kyllästyä, pitäis saada jottain muutakin väkerrettyä, mut ei auta, hitaus lienee valttia ja miulle se kuitenkin on totinen tosi; ei kiihdy ikääntynyt heikkonäköinen muori, mieli kyllä kiihtyy ja alkaa sapettamaan. Vaik sappi onkin poistettu jo 24 vuotiaana. Joskus siltikin sapettaa, mut ku miul on sitä vilkasta karjalaisverta suoniloissa ja se pittää miut alati tohkeissaan ja herkkänä monen asian tiimoilla.
Yölki näkkee unija nii mahottomasti, ettei kerkii vissiin nukkua lainkaan.

No mut palaan myöhemmin, kun tästä tokenen ja löyvän uusia asioita.

Kirppis löytöjä:)

Heippa iltasella

Tervetuloa uusi lukijani ArmiL

Eilen löysin miekin lankaa kirpputorilta,
tässä on keltainen ja punaruskea jotain Norjalaista
konelankaa, villaa,
Siniset ovat Rondo Valvilla villalankaa, värit on kuvissa
hieman kirkkaammat kuin oikeesti.
Korikin on samaisesta kirppupaikasta
lieneekö paperinarusta punottu, ei ole karkea pinta
ja lankakerät voivat siinä ihan hyvin ja  lienevät
tyytyväisiä. Eivät yhtään marise " mie tahon pois"
korista.

Juu siniset ovat 50 g keriä ja kaksi muuta ovat 100 g,
Mahtaako näistä tulla uusi huivi, kun entisen
saan pois puikoilta. Aijai sentään, tulee pian kova
ressi, kun mukavia lankoja löytyy ja into tekemään
alkaa painaa päälle.
Miun on jo molemmat hauikset päällipuolelta kippeet ei oikein
siedä nostaa kättä suoraan eteenpäin, kipuaa niin hiivatisti.
Oikee rannekin on kippee, se on kouluaikana vaurioitunu ja
nuoruusvuotena murtunut...hhmmm...
Sitä se teettää kun motaripyörällä hurjastelee ja kaatuu, aijai sitä nuoruutta ja yltiöpäisyyttä. Aivotärähdys taisi hieman vaikuttaa " nykyiseen" käytökseeni, aina vähän pihalla....höh