Jättikukka

Sunnuntaina

Yksi ruusu on kasvanut ......
Jaa'a jättiruusu ja muutama pyörylä
pääsevät näin iltamyöhäsellä esittäytymään.

Koirulin kanssa lenkkeilessä, tikka pahalainen
hakkaa riivatusti sähköpylvästä ja milloin
mitäkin, etsiessään toukkia ja kuoriaisia.
Koira pelkää, enkä tiiä miten  pelon vois kytkeä
pois. Hän pelkää kaikkia outoja ääniä, etenkin sellaisia
jotka muistuttavat ilotulitteiden ääntä.
Siitä mennään ihan paniikkiin ja kotiin päin tulee kova kiire, häntä alhaalla
kiiruusti piiperretään. Pelko reaktiot ovat mielestäni lisääntyneet,
vai tuntuuko se minusta tällaiselta  hiljaisen talven jälkeen.
Todella ikävää taluttaa pelko altista koiraa, kuitenkin hänellä on iso ego
kun vastaa tulee toinen koira, riippumatta koiran koosta, rouvan häntä nousee kaarelle selän päälle ja haukuntaa piisaa. Kovin on ristiriitaista käytöstä ressukalla.
Nyt myö männään maaten...hyviä öitä:)

Punavalkoista ja liilaa

Heipsan perjantaina illalla, kun yökyöpeli pääsee kehiin:)
Noo, sitä minä en ole, painun pehkuihin kohta puoliin
luen lehteä tai kirjaa. Lukeminen riippuu vähän siitäkin, kuinka
rasittuneen tuntuinen on näkevä silmäni, jos tuntuu pahalta, jätän
lukuseni odottamaan ja suljen silmät huilimaan.

Niin, tässä olisi kaksi pienempää sytomyssyä, violetti mukamas
hehkuttaa sinistäkin väriä alareunassa, muttei vaan olekaan.
Pari kolme vaaleampaa violettiraitaa on myssyssä, eikä sinistä missään kohtaa.

Punavalkoraitamyssy on osittain jotain jämälankaa, koska punainen yläpään väri lopahti ja taas etsin vimmatusti
lisää punaista lankaa. Löysinkin jotain joulunpunaista, paksumpaa, mutta siihen minä sen tälläsin, jatkoksi, jotta sain tekeleeni valmiiksi....

Kävin SPR:n kirppiksellä ja löysin jotain lankakerän loppuja, kysyin myyjältä, tuleeko lankoja koskaan myyntiin, sanoi;  kovin harvakseltaan tulee ja menevät samantien kaupaksi. Ehkä täällä etelämpänä ei lanka ja neulomukset ole niinkään harrasteena, kun ei kuitenkaan hirveitä pakkasia ole talvella ja kauppaliikkeistä löytyy lämmintä vaatetta helpommalla. Kovin nopeasti valmisvaatteet menee huonoon kuntoon, nukkaantuu joka paikasta ruman näköiseksi. Sitten viedään kirpparille myyntiin....apua. Kohta hukumme ylettömään vaate- ja tavara paljouteen. Huh huh, mutta täälläkin kun jaetaan ilmaisvaatetta, ei tarjoava ja saaja kohtaa toisiaan. Ihmiset ovat taipaleitten takana, eikä ole tietoisia, eivätkä pääse kulkemaan jakelupaikoille. Ehkä eivät myöskään koe tarvitsevansa mitään ovat tyytyväisiä niihin mitä sattuu olemaan. Vaatimustaso on kenties hyvin alhaalla tai sitä ei enää ole ollenkaan.

Noniin taas sama virsi minulla...olen ollut kirpputorimyyjänä vapaaehtoisena ja minulla on tietoa näistä jutuista  jonkin verran. Olen omasta puolestani iloinen, että olen voinut ja jaksanut olla mukana auttamishommissa. Tällainen tekeminen on itsellekin sielun ja kehon hoitoa, hyvää mieltä omaan pieneen maailmaani. Erittäin tarpeellista terapiaa, jotta tajuaa, että asiat ovat ihan toisenlaisia kuin miksi ne olettaa.
Olin aikoinani töissä paikassa jossa oli kehitysvammaisia myöskin työssä. Olen siitäkin ajasta kiitollinen, kun tulin näkemään nämä erillaiset ihmiset, joilla oli samat huolen aiheet kuin meillä muillakin. He olivat ihan mukavia ihmisiä ja juttelu sujui todella mukavasti. Itsen on vaan heittäydyttävä heidän maailmaansa, eikä saa pelätä, eikä arvostella, palkaksi saa iloisen naurun ja luottamuksen.

Kevättä ilmassa:)

Heippa hei torstaina

Löysin minäkin muutaman leskenlehden

kukkasen.

Sinivuokot ei vielä ollut kukassa,

   ehkä  myöhemmin. teen koiran kanssa lenkin

  ja kurkkaan joko on kukat ilmestyneet.

Koivun kyljessä on melkoinen pahka tai

joku muhkura kumminkin!!!

Pari myssyä on valmistanut, laitan kuvaa myöhemmässä vaiheessa.

Tampereelta.

Hei sunnuntaita.
 
Pitääpi lisätä tähän kohtaan, että kuvaamani
onkin postikortti, joka on lähetetty äidilleni
29.4.1942, Nekalaan, Erätie 20.
" Sydämmellinen Onnittelu" äidiltä ja Sirkalta.

Tälläsin vanhan valokuvan v.1942
Tampereen linja-autoasemasta.
Vasemmalla piikkinokkaisia linja-autoja
jollaisen kyydissä sitten reilu kymmenkunta
vuotta jälkeen olen ollut.
Kauhea bensakatku leijaili matkustamossa
ja voin hirveen huonosti
jokaisella bussimatkalla. Vatsassa kierähti
kun bussi alkoi laskea alamäkeen, huh hoijaa.Siihen aikaan
ei ollut tasaisia teitä, vaan mäkiä riitti niin ylös kuin alaskin päin.
Äiti kaivoi paperipussin valmiiksi, niitä
oli auton katossa olevilla verkkohyllyillä.
( olivat kuin verkkokasseja, mutta paksummasta
materiaalista) sellaisesta pikkusormenvahvuisesta
punotusta lankaköydestä ( silla,silkki tai mitä nailon narua lienevät olleet).Olen minä nuorena käynyt Tampereella useita kertoja. Serkkuni asuvat eri puolilla kaupunkia ja reippaana tyttönä vierailin useasti eri serkkujen luona: Härmälässä, Hämeenkadun liepeillä, Väinämöisenkadulla. Äitini mukana kuljin, kun hän vieraili sisartensa ja veljiensä luona. Opin näin kulkemaan yksin, ensin paikallis- pikajunamatkan,  sitten Tampereen sinisillä busseilla, rollikalla Härmälään ja sähköttömillä muualle. Muistan että rollikat oli numeroilla 1, 2, 3. Ykkönen Härmälään, kakkonen Kauppiin, kolmonen olisko ollut Pyynikille....
Oi voi mukavia muistoja näiltä lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Seikkailuja, elokuvissa käyntiä, kuljettiin kaupungilla päiväsaikaan ja näyteikkunoita ihailtiin. Se tuntui elämältä, maalaiskylässä vietettyjen päivien jälkeen. Mutta toisaalta, minun serkut tuli kesällä mielellään meille maalle. Siellä oli monenlaisia seikkailuja kaupungin lapsille ja kyllä serkut maalla viihtyikin, mikäs sen mukavampaa...Minä sain esitellä maaseudun ihanuuksia, lehmiä, lampaita, possuja,...( oi sentään, meinasi unohtua; meillä oli parikymmentä kanaa ja komea valkoinen  Pekka- kukko ja vahtikoira Sami saksanpaimenkoira.... kylälle oli maataloja, joissa kotieläin nähtävyyksiä riitti, jos kiinnosti...oli mansikkamaata, kukkia pellonlaidalla, metsässä seikkailua, kalliokiipeilyä, järvenrannassa uintia, polkupyörällä ajoa, etenkin isäni pyörä oli mielenkiintoinen värkki sotavuosilta isälle jäänyt miestenpyörä, jota minäkin joskus yritin ajaa rungon välistä. Isompana tyttönä sitten ajelin rungon päältä ihan oikeesti. Erittäin raskas oli sitä ajaa, siinä oli iso ketjuratas jonka välitys oli reilun pituinen. Kaikkea ihanaa oli tarjolla ja pihasaunassa löylyttelyä....aahh...kyllä maalla on mukavaa. Terveellistä ja viihdyttävää tekemistä...

Pienet myssyt.

Heippa ihmiset.

Kaksi pientä sytomyssyä
 Vihreä on akryylilankaa ja siniraitainen puuvillaa.
 Uutta myssyä valmistelen, ne on mukavampia
 valmistaa, sukkasissa puikot
 käyttäytyvät minulle kiusallisesti.
.
 Aurinko paistaa ja tuuli kuivattaa märkiä katuja
 koirulin kanssa kuljettiin mukava lenkki. Hän tykkää kovasti 
nuuhkia toisten viestejä. Onhan siitä apua, tietää mitä lajitoverit
kertoilee ja missä kohtaa pitää omat merkit jättää:)

Sainpas valmiiksi:o))

Hip heijaa.

Punainen sukkanen on saanut parinsa.

Hiukan kesti tuo valmistuminen, mutta siinä ne nyt ovat!

Nämä on sinne PA:n kirppikselle(Pelastusarmeijan)

kirpputorille matkaamassa. Hyvä kun sain nämä valmiiksi ennen

kesää, voivat vielä mennä kaupaksikin.

Kirpputoreilla on hiirrveesti vaatetavaraa, ihan mielettömiä määriä,

huonoakin vaatetta, nukkaantuneita t- paitoja-villasukkia-sukkia

ym ym sellaista mitä ei kukaan osta, kaatopaikka tavaraa suureksi osaksi.

Täälläkin on useampi kirpputori, kyllä tarjontaa on kovasti. Onkohan myös kysyntää. Kerran viikossa käyn

kierroksella, vaikken mitään ostakaan. On kuitenkin kiva vähän tyydyttää penkomisen tarvetta:)

Kanavatyömalli:)

 Lähikuvaa


kanavatyö työskentelystä.


siis vasemmalta oikealle pistot

tai toisin päin, ovat puoliristipistoja, 

näillä olen tauluni tehnyt. 


Nämä  ovat tauluja

ja ne pingoitetaan kehyksiin.

Ei solmuja, langat päätellään neulalla

pistojen alle, nurjalla puolella

Tässä kuvassa on oven päällinen 

valkoisella, siitä näkyy hyvin piston 

suunta.

Kannattaa olla tarkka värien näöstä, 

sillä yksikin pisto oikealla värillä tekee 

asiaa ja työstä valmistuu se " oman 

näköinen" tekele.



 
Nämä kuvat ovat taulusta

risunkerääjä tyttö, jonka 

koko kuva on blogissani.

 Kanavatyön pistoissa käytetään

myös muita pistoja, jokainen

tekee omalla tavallaan :))



 

 

Tyttö, koira ja Mara

Kolmen kopla Lammilla vuonna 1952.

Taustalla Lammin työväentalo, jossa lauantaisin 
pidettiin tansseja.
Minun kotitalo oli ihan vieressä ja ihanat 
tanssisävelet kuuluivat lapsen korviin.
Erään kerran istuin verannalla ja laulelin 
itsekseni. Tätini kysyi; mitäs se tyttö laulaa.
"Kirkkovalssia" tuumasin tädilleni.
Olikohan mielestäni sävelten sointi samanlaista,
äidin kanssa pääsin silloin tällöin kirkkoon ja
siellä veisasin virsiä suurella antaumuksella. Liekö lapsen mielessä virret ja valssi saman kuuloista. Tiedä sitä.
 

Hukka vei:)

Voi kuinka ikävää, minä olen hukkateillä oman sivuni kanssa.

Tämä flipperi? tai joku sellainen, niin, en osaa ja pääse omalle 

sivulle, että voisin lukea kommentit. Mikä lie konsti.

Äsken pääsin vahingossa sivulle, nyt meni taas ketuiksi. 

Teen tässä pienen kirjeen,aikani kuluksi. Pitäisikö muuttaa takaisin

entiseen sivumalliin...hhmm...

Mukavasti olen toipunut ja oleillut kotona, punaisen sukkaparin

toinen osa on tekeillä, olen jo kantapää osiossa

Nyt menee ketuille koko homma....ei pääse edes esikatseluun

Tilkkutöitä kirja:)

Hei perjantai- iltana.

Olen joskus kokeillut tilkkutöitäkin.
Minulla on leikkuualusta, leikkuri ja viivain
ihan vartavasten ostettu ja kirjatkin hankin
uuden harrastus innostuksen myötä.

Joitain töitä olen tehnyt, muutaman tyynyn 
lastenlapsille ja jokusen torkkupeiton.
Jouluisia kaitaliinoja myös jotain pieniä
koristeita.




Kirjoissa on kauniita kuvia, niitä on 
mukava selailla vaikka vain kuvien katseluun.
Kaikenlaista kiinnostavaa puuhaa olen kokeillut
tässäkään hommassa en suuria peittoja alkanut edes haaveilemaan, niissä on todella kova homma ja mihin voi ison työn levittää kun käsin tikkaus alkaa. Se kun pitää oikea oppisesti tikkausneulalla sievästi tasakokoisin pistoin käsitellä. Sepä vasta vaatii taitoa ja hermoja.
Minulla ei niitä ole riittävästi, joten suuret työt jätin 
taitavien käsien huoleksi.
 
 

Vaikea juttu

Keskiviikkoa lukijoille.

Tässäpä taas yksi vaikea tapaus, sukkaset!

Sain purettavaksi tekeleitä, jos haluaisin neuloa niistä sukkia. No joo, tämä punainen lanka on purkulankaa. Tein aluksi sukan, josta tuli kahdeksan silmukkaa pienempi, kuin näistä. Ihmettelin tehdessäni, kun tuntuu niin isolta tuo resoorineule. Selvishän juttu, että minä olin kutonut tämän sukan suuremmaksi. Voi kauhistuksen kanahäkki. Noo, minä jatkoin näitä sukkia, teen sitten punaiselle parin...
Ongelmaksi muodostui, kuinka lankani riittää neljään sukkaan.. niinpä värkkäämään raitoja muista langoista. Mutta saman vahvuista lankaa ja sopivan väristä ei meinannut löytyä.
Päätin, etten ala ostamaankaan, kun purkulangasta ei ole tietoa, onko sekoite- vai villalankaa.
Kiivaan etsinnän jälkeen löysin sinisen saman vahvuisen langan ja sillä jatkoin. Huomasin hetken päästä, jotta sininen lanka onkin aikas vähissä..noo..laitoin pienen harmaan kerroksen väliin. Toista sukkaa tehdessäni, oli harmaa lanka hukassa, joten laitoin ohuempaa harmaata (myöhemmin löysin langan lopun laukustani)Sininen lanka alkoi uhkaavasti vähentyä, mikäs nyt eteen: millä nyt jatkan hommaa. Pengoin taas kaappia ja kuinka ollakkaan, löysin täyden lankanyytin ja pääsin jatkamaan vaikeaksi palaksi muodostunutta työtäni. 
Mitenkä voi sukka työ noin vaikeaksi mennä. Punainen lanka oli kaiken lisäksi liukasta ja jouduin vähän välii poimimaan silmukoita takaisin puikolle. Huuoohh..
Nyt ne on valmiit ja voin viedä PA:n kirpparille takaisin, jotta saavat puretun langan eri muodossa myyntiin:)
Punainen sukka odottaa kaveria, saas nähdä saako se parinsa:)
 

Sisarukset

Heippa maanantaina.

"Minä olen nyt iso poika, Maksi.
Aikaisemmin  minusta oli kuva, jossa olin
ihan vauva. Tässä olen nuoruuteni alku-
taipaleella. Minulla on komea, oikein näyttävä
pitkä häntä. Juon kraanasta vettä, kun isäntä avaa sen
 juon myös vettä lasista, tiskipöydällä. En kelpuuta omaa lattialla olevaa juomakippoa, vaikka se onkin oikein Iittalan lasituotantoa.
Tykkäsin kovasti mainioista koristeheinistä, joita ruusukimpussa oli koristeena, mutta emäntä oli eri
mieltä, hätistellen minut pois uudesta leikkikalusta.
Mukamas kaadan maljakon ja sitten sirpaleet ovat jokaisen olennon jalkapohjissa.
Sisareni Milli on myös päässyt kuviin. Aikaisemmin hän oli kipeänä, eikä jaksanut osallistua valokuvamalliksi. 

 
 "Minä olen Milli neitokainen. Pikkasen pienempi
kuin veljeni. Yhtä kaunis olen ja minullakin on 
ihana pitkä häntä, ei niin kaunis ja tuuhea, kuin velipojalla,
mutta kyllä huomaa meidän olevan sukulaisia 
keskenämme. Oi miten karvani kiiltää, olen todella 
söpö kaunotar..Mummo kaappasi minut syliinsä ja siinä 
köllötin kiltisti, enkä kovasti pyrkinyt pois. 
Hetken päästä mummo laski minut lattialle ja käännyin oikein katsomaan; mikä otus tuo olikaan, joka minut 
nosti kainaloonsa.

Tässäpä olemme molemmat nuoret,
minä etualalla ja veli taaempana.
Voi että kun kuvaaja oli hidas, ehdin
kääntää pääni ja velipoika
miltei ehti livahtaa kuvasta.
Mummo makaa lattialla eikä 
kuitenkaa ehdi tarpeeksi nopeasti meitä
 kuvata.
Ihan säälittää katsoa mummoa; pääseekö se 
ollenkaan ylös lattialta ilman apua!!"
 

Myssyjä, myssyjä, myss...

Hyvvee perjantaki päevää....

Olen hiirrrrveesti ahkeroinut ja

tässä on tuloksia:)

Pauliinamyssy, käänsin sen nurinpäin ja

kiinnitin nämä koristukset, että saaja

ymmärtää, että myssy tulee käyttää nurinpäin.

Saa sen kääntää oikeinkin päin ja koristukset 

voi irroittaa, ne on vain solmittu langalla kiinni.  

Käytin lankana puuvilla lankaa ja pyörylät on myöskin 

puuvilla langasta tehty. Olisi ehkä joku muu väri sopinut 

mutten löytänyt hätiin muun väristä.

  
Tässä olisi oranssi/punainen, mikä muu väri..myssy.

Päälaella on muutama ketjusilmukka punos

jotka tälläsin koristeeksi. Ovat kuin sinisiä matoja, ääh.

Myssyn värisellä langalla tein ensin ketjusilmukkamadot ,

mutta ovat niin huomaamattomia, että tein sinisellä 

muutaman lisää.

Lieneekö lisä tarpeen, mutta nämäkin voi katkaista

saksilla, jollei tykkää noista hapsuttimista:)

Puuvillaa on oranssi myssy.


Ja tässä sitten, tällainen mysselö, jonka värkkäsin

Novita miamista, tämä on aika railakkaan värinen, pinkki 

ja musta on näyttävä yhdistelmä:)

Aioin kääntää tämänkin nurin päin, mutta  jätin sen 

kuitenkin oikein perin. Tämä onkin vähän pidempi myssy, muttei ihan Bravomallia.

 Muutama nurin neulos  väliin, en tarkemmin laskenut raitojen välejä,

silmä määräisesti tuhersin loppuun asti.


Aurinko paistelee ja ihan kivalta tuntuuulkona kävellä. Olenkin toipunut mukavasti

tai ainakin tuntuu hyvältä. Oliskohan se kesäaika antanut pontta tähän elämään, kun siitä

alkaen olen tuntenut voinnin ja kunnon palautuneen. Koirulin kanssa ulkoillaan, vaikkei 

hänkään kovin innokkaasti lähde kävelylle, jää on karkeaa, rosoista ja sepeli tarttuu tassun 

pohjiin ja tekee kipeää. Kun kadut puhdistetaan hiekasta ja sepelistä, kyllä kelpaa taas astella 

mummon ja koiran yhdessä.


Joka tapauksessa, hyvä näin. 

Niin...nämä tekeleet ovat niitä sytomyssyjä, kuten varmaan arvasitkin. Lankoja on vielä ja jatkan 

samaa rataa, myssy silloin tällöin, pitää mielen kirkkaana....Kuullaan taas, hyvää päivän puolta

Pieni pitsiliina.

Mukavaa torstaipäivää kaikille .

Tässä olisi vuosien takainen pitsiliina

silloin, kun niitä innostuin tekemää.

Helppo malli, vähän olen löysästi virkannut.

Olen paljon liinoja laittanut kierrätykseen, mutta tämän on jäänyt

kaapin nurkkaan.