torstai 31. tammikuuta 2013

Tänään

Tänään on väsy päivä, kävin labrakokeissa

ensi viikolla toimentuvaa lääkärireissua varten.

Pilvistä, vesisadetta  ja mieli on vähän matalalla, 

myssyä

olen hiukan  kutonut ja purkanut, kutonut ja 

virkannut, purkanut.....huooh...hoijaa

Tämä punainen nappisilmä on kirpparilöytö vuosien

varrelta. Hän piiloutui vahtikoiran selän alle,  kun 

otin kameran esille.:)


 



 

tiistai 29. tammikuuta 2013

Tiistaina tekeleitä


 Tänään tiskille muutamat

sytomyssyt


jotka lähtevät mukaani

 
 ensiviikolla
  

Satakunnan keskussairaalan



 syöpätautien poliklinikalle  


Nämä violetit myssyt ovat Novitan "Tiina

langasta. Alempi myssy voisi olla miehen 

  mallinen,
 

 
myssy on eilen valmistunut

jää nähtäväksi, jaksanko vielä valmistaa

pari myssyä, ensi viikoksi:) 

Kuulemiin....:)





 

maanantai 28. tammikuuta 2013

Maanantai mappeja- nappeja






Tarjouksena tänään:


Muutama 




nappi kaulakoru 


 



siimaan pujoitettuna









akryyli välihelmillä somistettuna.

 Korujen halkaisija n. 35cm- 40 cm. Mainioita arkikoruja moneen menoon, jos pokka pitää..... 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pyhänä pitsiä



 Puolta päivää ihmiset:)

Pitsiä laittelen. Ostin kirpparilta pienen yllätyspussin jossa oli mm.tämä käsin virkattu sininen pitsi. Mietin,  josko tekisin jotain kivaa askartelua ja laittaisin pitsiä koristeeksi. Valmistelu on vasta ajattelu vaiheessa, sitten kun saan itsestäni irtoamaan ja ryhdyn toimeen....? Milloin.....


 

Keskimmäinen pitsin on violetin värinen, kuva valehtelee oikein rutkast, värin kohdalla. 
 Tämäkin pitsi oli jonkun lakanan koristeena ja revin irti, osa vaurioitui ja jouduin leikkaamaan rikkeneet pois. Pitsi on kivanäköinen ja malli lienee helppo toteuttaa.
Outoa on, kun kirpparipitsejä säästelee, mutta omat tekeleeni olen kauan sitten heittänyt kierrätyslaatikkoon. Ne ovat toisin olleet lakanoissa kiinni ja käytössä pitsitkin kuluneet ja haurastuneet. En halunnut niitä repiä irti, ehkeivät olisi ehjänä selvinneet moisesta käsittelystä. Tätä mallia haluaisin virkata, pitsin virkkaus on oma lajinsa sekin.
 Äiti opetti minua kun hän itse virkkasi alakuvassa olevaa mallia, josta tuli minun ensimmäinen lakananpitsi. Tein samalla mallilla monta pitsiä siihen aikaan kun käytettiin alus- ja päällilakanaa erikseen ja päällilakanassa oli kaunis pitsi lakanakankaiden välissä. Sitä ei ommeltu kankaan päälle vaan kahden kankaan väliin. Tarkkaa oli puuha. 
Tämä valkoisen pitsin tähtimalli lienee arkisin ja helppo valmisteinen välipitsi. 
Ensimmäinen pitsini oli aikasmoisen kiemurainen, välillä oli kapea, etenkin tiheimmässä osassa ja ruutuvirkkaus oli löysää väkerrystä. Tässä mallissa taitaa näkyä toisin päin, ruudut tiukassa ja kukka löysemmässä. 
Etusormeni reuna oli pakohaavoilla ja kuinka kipeää tekikään, kun koukku osui siihen haavaan. Monet teipit ja laastarit tuli silloin käytettyä, mutta voi miten ihanaa työtä, en olisi malttanut käydä iltaisin nukkumaankaan. Äiti huuteli monesti: lopettamaan, että jaksaa aamulla lähteä kouluun. 
Pitsin teon hurman jälkeen aloin kutomaan siniharmaasta paksusta langasta korinpohjaneuleella 3o 3n kaksi krs ja vaihto 3n 3o kaksi krs:ta. Tarkoitukseni oli kutoa korkea kauluksinen pusero, mutta lanka ei riittänytkään kauluksen tekoon, minulla on näitä ongelmia ollut jo 13 vuotiaana, että lanka loppuu ennenaikojaan.

Tämän urakan jälkeen ryhdyin kutomaan sormikkaita, kämmenpäällisen kahdella langalla ruutuneuletta 2o 2n, sinapin keltainen ja tumman ruskeat langat. Oli sekin hiivatin moista tuherrusta, 20 sentin pituiset puikot olivat aina miten sattuu solmussa ja sormiosissa puikot putoilivat vähän väliä pois. Silloin 1960 luvulla oli vain saman paksuisia n. 2,0- 2,5mm metallipuikkoja, ei meillä ainakaan ollut muunlaisia. Ne vääntyivät siinä hikisissä käsissä ihan mutkalle.
Vaan enpä ole luovuttaja tyyppiä. Sormikkaat valmistuivat ja ihan mukavat tuntuivat kädessä, ei silloinkaan ollut kummosempia ohjeita, käsityö lehtiä ei ollut ja omasta päästä vaan tehtiin. Mallineule kuitenkin saatiin koulusta, ruutuneule, jolla tein ensimmäiset lapaset, tumman- ja vaalean vihreät  ruudut vuorottelivat. Niistä lapasista sain mallin seuraaviin tekeleisiin, silmukka määrät ja sovittamalla tein oikean pituuden lapasiin ja sukkiin.
Seuraava projekti oli taas sormikkaat, haalean vihreästä mohairlangasta. Niihin tein helmineuletta kämmenen päällipuolelle. Niistä tuli vähän ohuet, enkä oikein tarentunut niitä pitää. Sittenpä seurasi muutama kaulaliina...ja myssy...

Jaahas, jätänkin muistelot tähän, seuraava projekti taisi olla isälle villatakki......:)

Hassu juttu, jälkijunassa löysin tämän tammikuun jutun....





lauantai 26. tammikuuta 2013

Lauantai- iltana

Rouvalla jälleen raitaa.

Kuva joskus 1980 luvulta. 
Ennen joulua sain valmiiksi neulepukuni, jossa taas raidat rinnuksissa ja samasta syystä kuin aiemminkin. Langan riittävyyden takaamiseksi, rinnat on raidoitettu..

Langat tilasin jostain lehtimainoksen osoittamasta kaupasta, olivat  mielestäni edullista villasekoitelankaa. Aikas paksua lankaa  taisin 4 puikolla kutoa.
Neule oli melko tasaista, pyöröpuikolla väsäsin oikeella oikein, nurjalla nurin neuleena eikä ollut mitään mallia. Mittailin vain omia mittojani ja summan mutikassa tein. Saumat on mekon sivuilla. Lanka riitti ja kudoin vielä kapean vyönkin. Työni onnisti  hyvin ja olin erittäin tyytyväinen. Pikkujouluissa uusin pukuni ja tanssahtelin mieheni kanssa onnellisena uudessa villamekossani...:)
Tilasin vielä lankaa samasta liikkeestä ja valmistin monenlaisia käyttöneuleita itselleni ja muillekin, lämmintä vaatetta tarvitseville.



perjantai 25. tammikuuta 2013

Yötyyny



Yö myöhällä laitan vielä" hyvää yötä ystävätyynyn.

Muutama vuosi sitten tein ystävälleni tämän tekeleen ja vein sen hänelle lohduksi sairaalaan. 
Elämässään oli vaikea aika meneillään ja tunsin tarpeen olla ystävänä hädän hetkellä.

Tyyny on tehty farkuista ja sydän kuvion silitin liimakankaalla sekä aplikoin kuvion reunat. Puuvillalangasta ovat solmut neliöitä koristamassa.


torstai 24. tammikuuta 2013

Torstaina tammikuussa


Heippa. 

Löysin pojalleni tekemäni kanavatyön valokuvan ja laitankin sen tänään sivulleni. Työn koko on samaa luokkaa, kuin muutkin kanavatyöni. 
Tykkäsin tästä kuvasta ja poika itse sai valita kehyksen, ei ollut mitään kruusauksia reunoissa.
Alareunassa vasemmalla on oikeita ruusuja ja työssäkin on väriläiskänä punavalkoisia kukkasia.


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Vahtikoirana


Hau hau
 Tässä se 
olen minä, vahtikoira Miina, australianterrieri, monet palkinnot saanut ja yhden pentueen 7 kpl olen väsännyt, kolme poikaa ja neljä tyttöä. Kaikki olivat tälläisiä punaisia kaunottaria, kuin mammansa, mutta yksi tyttö Ruusa, oli erivärinen blue&tan, tarkoittaa kait sinimustaa, se tuli pentujen isältä.  Reippaita kauniita jälkeläisiä, jotka saivat hyvät kodit jokainen. 
Olen yhdeksän vuotias vanha rouva ja kaksi mummua, emäntä ja minä, yhessä ulkona kuletaan. Minä katsastan lajitovereiden kirjoittamat viestit ojan pientareilta ja teen tuoksu analyysin. Toisinaan on tulikivenkatkuista tekstiä, kun aloitan aivan hurjan terävät haukahtelut nuuhkimisesta ja ponnekkaat potkuttelut. Kiltti minä, vaikkakin pidän haukkukirjaa jokaisesta elävästä kulkijasta, täytyyhän aina emännälle ilmoittaa, jos joku kauempana kulkee, Hyvä se on kun vähän urahtaa. Turva se on pienikin turva... ja suloinen....sanoo emäntä:)

Keskiviikko kukkasin



Heippati rallaa.

Tänään tarjoilen muutaman kukkasen, ei kovin kauniita, mutta ihan mieleisiä  takin kauluksessa, myssyissä, sekä laukkujen koristeena näitä käyttelen. Koirankin neulepuseron koristeena ja heijastinlankaa käytin lisäksi terälehden kärjissä.

Monia kukkia olen tehnyt lahjaksi, niitä en ole kuvannut, harmi, kaikki pitäisi tallentaa kuviksi. Valokuvia on mukava katsella, sekin tuntuu mukavalta harrastuksella. Katseleminen
hivelee mieltä. Teen joskus kauniista kuvista jonkun askartelujutun. Katselen sitä jonkin aikaa, heitän pois ja teen uuden. 

Jaa'a jatkankin sytomyssyn tekemistä, eilen sain yhden myssyn valmiiksi. Kaksi pienehköä Bravomyssyä on valmiina ja yksi myssy punaisesta puuvillalangasta. Mallien suunnittelu ei oikein luonnista, järki lienee vähän kohmeessa:)


 

tiistai 22. tammikuuta 2013

Tiistai tiraus


Heippa hei.
Tämmöisellä tekeleellä tiistaina.
Savikurssilla joskus kansalaisopistolla tein kynien, yms. säilytys purkki. Tein tontunkin, mutta se on kait lähtenyt korvatunturille, koska ei löytynyt.
 Aikas metkaa ainetta muotoilla, en ole aikaisemmin savea kokeillut. Tämäkin kokeilu jäi vissiin ainoaksi kerraksi, mutta
purnukka on ihan mukava käytössä, ei kaatuile, kun on 10,5 cm leveä ja 9.5 cm korkeutta ja karkea pohjainen, pohjalla olikin kaiverrus 2004 ja nimi.

maanantai 21. tammikuuta 2013


Hyvää päivää.

Tänään on hopeista esillä. Kävin parin vuoden takaa ,kansalaisopistolla hopeaketjukurssilla, joka kesti viisi päivää ja siinä paiskittiin ketjukoru oppia päähän. Kaunista lopputulosta syntyi , muttei kovin helppoa. Näkö pitää olla hyvä, ostin kotiin valolla varustetun suurennuslasin kuin pöytälamppu itseasiassa. Mainio laite, kotona laattapihdeillä vääntelin hopearenkaan päät yhteen. Opistolla oli pieni suurennuslasi, mutta minulta meni tunti sen kasaamiseen ja pystyssä pysymiseen, oli se vaikea kapistus. Kotana sain tehtyä rästi hommia ja opistolla taas sellaisia juttuja joita kotona ei luonannut tehdä esim. hopealangan kieputus kierrerullaksi ja rullan sahaus pienellä lehtisahalla, kierre kerrallaan, huh hidasta hommaa ja sahanterä katkesi helposti.

Tänä päivänä tuskin voisin tehdä koska näkökyky ei ole enää stereo, = näkee kahdella silmällä tai stereo =kuulee kahdella korvalla. Radiolaitteessa on stereo= on kaksi kaiutinta tai enemmänkin, mutta kaksi kumminkin. Havainto kyky on aivan toisenlainen kuin mihin kaksin näkevin silmin olin tottunut.

Korujen väsääminen oli hauskaa puuhaa kaikkine vaiheineen, joita ei koskaan ajattele esim. korua ostaessa miten paljon siihen uhrataan työvaiheita, jos käsin tekee. Oli vähällä, etten ostanut omia tarvikkeita, oli se niin mielenkiintoista hommaa. Hintaa siihen kyllä tulisi, jos myyntiin valmistaisi. korut pitäisi leimata ja ymmärsin hopeanleimaamiskalu ja lupa maksaa maltaita.

Tässä ylempänä on Oili- ketjun oma muunnos ja toisessa kuvassa on perinteinen muinaisketju, joka helppoutensa ansiosta lienee aloitustyönä käytetty ketju. Tein myös prinsessaketjun, sen annoin pojan tyttärelle, eikä siitä ole kuvaa, voisin saada sen myöhemmin esille, katsotaan kuinka lutviintuu.

Pilvinen päivä tänään ja pakkasta -10 astetta, lumiaurakone ajalee pihalla ja  minä nautiskelen kodin lämmöstä, käsitöiden parissa.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Lauantaina leppoisaa


Hellou tällekin päivälle. 

Kangaspuissa on valmistumassa poppanaliina repimistäni puuvillakankaan suikaleista, joiden leveytenä pidin n. 10- 15 mm  purkasin hieman kudetta, jotta sain sen "karvaisemmaksi, " kuten oikea poppanakude. Tein monta liinaa samalla systeemillä, ihan kivoja niistäkin syntyi. Ei ehkä niin fiinejä, kuin oikeasta poppanakuteesta, mutta kelpasi meille vallan hyvin. 
Kude on mukavasti kirjavaa, ei tarvinnut raitoja. Olen kait aina ollut oman tien kulkija, teen valintoja itselleni sopiviksi, enkä  kulje virran mukana.
  Perheen ainokaisesta kehkeytyi itseppäinen, utelias, avoin ja uskalias  tyttönen. Niitä avuja olen elämäni aikana tarvinnut paljonkin.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Perjantain pörinää



Heippa. 

Laitoin näytille yhden sytomyssyn, joka meni jo Satakunnan keskussairaalaan viime kerralla. Väri ei näytä ollenkaan oikealta, aivan haalean oloinen. 
Pauliinamyssyn ohjeella tehty. Kaunis siitä tuli, mielin sitä itsekin, lankaa jäi kovin niukasti, saankohan vielä yhden tehtyä. En oikein hallitse tuota langan kulutustietoa. 

Huomasin tuossa virkatessani, ettei sovi oikein pienellä koukulla tehdä, tulee mielestäni liian paksua ja kovaa virkkausta, jota suinkaan en  toivoisi kenenkään paljaaseen päähän laitettavan. Löysä myssy taas ei pysy mallillaan, mutta mielelläni teen löysän myssyn. Alareunaan voi pujottaa ohuen kumilangan, jos haluaa.

Muokkasin blogisivuani monta tuntia ja sainkin paljon tehdyksi. Oikein tyytyväinen olen päivän työhöni. Kenties teen myöhemmin uusia muutoksia, se jää nähtäväksi.

torstai 17. tammikuuta 2013

Torstaina tekeleitä






Päiviä lukijoille. 

Pari tekelettä olis näytille. Helppo ja nopea tekoinen kauluri, jonka voi nostaa kasvojen suojaksi ja on  helppo hengittää sen lävitse.

Neulepaloista ainaoikein, olen tehnyt monta pikkupeittoa, neliön koko 15 x15cm. Peittoja eri kokoisia ja eri kokoisista neliöistä.
Ostin joskus kassillisen ohuita konelankoja ja laitoin yhteen kolme lankaa ja siitäpä tuli sopiva paksuus. Lisäsin peittoon muutaman yksivärisen lappusen ja  näin sain mukavasti käytettyä pikkulankakerän loppuja.
  Mukava työ illalla ennen nukkamaan menoa, jos oli virheitä, voi lappusen heittää pois ja alkaa uuden palan kutomisen.. Konelankojani lienee seuraavalle sukupolvellekin, olen niistä niin paljon tehnyt eikä loppua näy. Vein jo osan kirpparille kiertoon. Sieltä on tullut muutenkin hankittua lisää ohutta konelankaa eri värejä.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Käsityöläis isäni

 Myöhäistä iltaa.

Isäni oli käsityöläinen, valmisti nahkaisia aamutossuja. Sodan jälkeen oli saatavilla vain kangasta, jolla hän aloitti  tossun valmistuksen. 
Tässä kuvassa hän on työnsä ääressä, hän leikkaa pienellä terävällä veitsellä nahasta jotain tossun osaa. Kaikki tehtiin käsityönä, ompelukone oli ainoa laite.
Muistan pikkutyttönä ja nuorena teininä, tossuja oli lesteissään kuivumassa kammarin uunin päällä ja keittiön hellankin päällä, kun se oli tarpeeksi jääntynyt, etteivät tekeleet palaneet. Liisterin haju leijaili kammarissa, jossa nukuttiin. ( Liisteri tehtiin vedestä ja vehnäjauhoista, annettiin muhia että alkoi käymään, haju oli aika kauhea, mutta kuivuessaan haihtui eikä jättänyt jälkiä tossun sisäpinnoille.) Tossun lestejä on kuvassa hyllykössä, niitä oli jokaista kengän numeroa vastaava koko.
Tällaisia muistelmia minulla, koetan muistella ja kirjoitella myöhemmin lisää. 
Nukkumatti on tulossa...ja sillä on sininen auto ja se auto surraa näin...surrur surrur ja lähtee unen sinistä maata päin. ( Laulusta:Sininen uni )

maanantai 14. tammikuuta 2013

Maanantai myssy

Heippa.

Myssytansseissa kesällä 1980 luvulla. Veneilyseurassa järjestettiin myssytanssit eräänä lauantaina. Olin  aikani kuluksi kutonut, ainaoikein, neuleneliöitä.  Keksinpä tehdä niistä myssyn illan tanssiaisiin. Ompelin muutaman palan yhteen ja virkkasin reunaan punaisella langalla kiinteitä silmukoita. Myssy istui päähän oikein mukavasti, tein vielä palasista kaulahuivinkin,  sain ihanan setin neuleita. Tosin en käyttänyt niitä sen koommin, myssy sentään taisi tehdä virkaa yömyssynä. Paatissa oli öisin melko viileää, vaikka lämmitys olikin toiminnassa, mutta päähän laitoin mielelläni myssyn yön ajaksi. Villapusero on myöskin omia tekeleitä, sekin taas, kahdesta eri langasta. Minulla lienee taipumus ostaa lankaa kerralla liian vähän. Kutomisvimman iskiessä päälle, neulomistarpeita ei olekaan riittävästi.  
Malli oli helppo kutoa ja työ eteni varsin ripeästi. Kannustimena oli saada neule valmiiksi ja käyttöön.
Satakunnan keskussairaalan syöpäosasto sai minulta tänään viisi sytomyssyä. Olin ensimmäinen myssyjen luovuttaja tänä vuonna. Jätin tekeleeni osaston ilmoittautumisluukulle, lupasivat siitä toimittaa eteenpäin.  Helmikuussa on jälleen käynti sairaalassa, omissa asioissani. Toivoni mukaan, minulla on sinnepäin myös viemisiä, muutama myssy.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sunnuntai-iltaa


Myöhäis- iltaa, laitoin vanhan evakkokellon kuvan. Pitäisi hävittää kello, tuolla se istuu olkkarin lattialla.
Korjautin sitä 1970 luvulla, mutta tässä yks kerta, se makas lattialla. Oli hypännyt seinältä, rikkonut lasinsa ja muutenkin oli rähjäisen näköinen.
Sotavuosina kello on matkannut evakkoreessä Karjalasta , jos näin voi sanoa. Kellon takana on jotain kynällä kirjoitettu, en ole tutkinut tarkemmin, etenkin kun näkökyky nyt on heikentynyt. Aattelin, että jälkeläisilleni kello kulkeutuu, mutten usko että huolivat. Roskiin se menee, tavaraa on jokaisen huushollissa riittämiin ja vanha roju tuskin seinää koristaa. Kunnostus maksaa kenties maltaita.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Lauantaina liukasta

Heippa hei, pienen kirjeen kirjoitan. 

Kuvan raanun olen kutonut 1982, malli nimellä: Käenpiika. Onneksi olen neulonut raanun taakse lapun johon olen kirjoittanut tiedot muistiin.
Menneinä vuosina kokeilin monenlaisia tekeleitä, kudoin muutaman maton ja sitten tämän raanun. Haastavaksi teki tieto, etten ollut koskaan aikaisemmin kutonut mattopuissa, ohuella villalangalla. Huh, muistan miten ajattelin: kuinka saan reunat tasaiseksi, ettivät " liepota" tai kiristä. Muutenkin työn tasainen lopputulos takuu, ei ollut satavarmaa. 
Valmiin työn äärellä, olin tosi iloinen ja ylpeä.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Pakkas perjantai

Heippa hei muutamalla kukkasella ja kudinpuikoilla.

Harva on minun kukkapuskani, eipä ole ruusut kasvaneet, 
 Tekele on muutaman vuoden takainen. Olen kerännyt kukkia pois ja puikot on jäänyt tyhjiksi. 

Olen saanut valmiiksi pari sytomyssyä, menen ensi viikolla Satakunnan Keskussairaalaan omalle käynnille ja vien tekeleeni sinne. Soitin sinne kysyäkseni asiasta ja kyllä heille sopii tuoda muutaman myssyn, ovat kuulema aikaisemminkin ottaneet vastaan, mutten tiedustellut sen tarkemmin,  perillä ollessani, voin tarkentaa asian.

torstai 10. tammikuuta 2013

Torstaina pientä pakkasta

 Hei hei, täällä muumi.

Jos ei ihan muumi, mutta mummi on vuosien takaa, suosinut raitaa, tikkitakki on myös oma tekele.

Venereissulla ollaan ja saaren rannassa miltei aina oli toppatakki oltava päällä. Ei kuitenkaan auringonpaisteella, ehkä sentään toppis odotti iltavuoroaan. 
Keskimmäisessä kuvassa ollaan mökissä ilta kahvilla ja odotamme miehiä verkonlasku hommista.
 
Roosaa ja valkoista. Tämä pusero on purkulangasta ja olin pakotettu tekemään valkoiset raidat, että roosa lanka riittäisi.
Oikein villalankoja, pariin kertaan tehty, alkuperäinen oli villatakki enkä oikein tykännyt siitä. Kasasin langan uuteen malliin ja kyllä tätä veneretkillä tuli käytettyä.
Musta- valkoraita oli tällä kertaa päällä. Selkäosa oli musta ja helmassa oli leveä resoori, joka oli huutoa 1980 luvulla. Paksulla puikoilla aina oikeaa ja tykkäsin tekeleestäni. Lanka oli jotain akryylilankaa, ei oikein mukavan tuntuista, mutta edullista.
Olemme Porissa veneilijöiden yhteistapaamisessa, paatteja oli paljon ja veneilyseuran ranta oli kivikkoinen,maasto jyrkkää ja rosoista. Venereitti oli hyvin merkitty ja rannassa oli uusia laituripaikkoja vierailijoille.
Kotiin lähtöpäivänä oli kauhea tuuli, jouduimme odottamaan Mäntyluodossa, jossakin kalasataman rannassa iltaan asti, jotta voisimme lähteä kotiin päin. Meri kävi kuoppaisena, kun illan suussa lähdimme matkaan. Oli se aikamoista veivaamista, tavarat putoili lattialle ja koirakin levitti jalkansa lattialla maatessaan.  Reitti oli kapea ja kivinen, poikkeamiin ei ollut varaa, muuten rytisi. Joku uskalikko aikoi hinata toista venettä, mutta muiden veneilijöiden antamien LA- puhelin varoituksien myötä, luopui aikomuksestaan ja palasi takasin Mäntyluotoon, odottamaan parempaa säätilaa.
Verrattomia muistoja kumpuaa mieleen, vanhoja valokuvia katsellessa. Paljon olisi tarinoita kerrottavana, palataan juttuihin. 
Nämä kuvat ovat 1980 luvulta .

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Keskiviikkona tämäkin

Kirppariostos meripihkakoru. Kivan näköinen, monenlaisen asun kanssa käytettynä.
Keskiviikkona kevyesti.

Huh mitä sohjokeliä, aurauskalustolla on ollut vilkas päivä. Pilvistä harmaata säätä, nukuin kehnosti, käsivarsi oli kipeä enkä saanut oikein mukavaa nukkuma-asentoa.

Laitanpa jonkun kivan kuvan tähän, kun löydän pienestä valikoimastani.

Kolme pojan vesseliä muutaman viikon ikäisinä,  mamman kullanmurut vuosien takaa.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Tiistaina räntäsadetta

Päivää että pätkähti. 

Sainpas vihdoin siirrettyä valokuvia vanhoista ja uusista tekeleistäni. Uudet julkaisen
ensin ja myöhemmin aikaisempia valokuvia. 

Tässä esittelee Bravo- myssy,  Novitan puro batik- akryylilangasta. Ostin lankaa pari vuotta sitten, enkä oikein tiennyt mitä siitä tekisin, mutta tähän työhön se tuntui sopivan oikein hyvin, on pehmeää ja sileää. Tässä kerässähän on 100g lankaa, jotta kyllä näistä 4 kerästä monta myssyä valmistuu.





 
 Tässä Pauliinamyssy esittelee itsensä. Hän on myöskin Novita puro batik- langasta, koko on siinä 56, mutta hän kyllä venyy suuremmaksikin. Tein hänet aluksi 3.5 koukulla, sitten pienensin koukun 3 siinä vaiheessa, kun aloin lisäystä ja ihan pari viimeistä riviä tein 2.5 koukulla. Tein mielestäni liian paljon krs, olisi voinut jo 11 pylväsryhmien kohdalla aloittaa lisäysreunat. 
Tykkäsin kyllä, että Bravomyssy on mukavampi malli tälle langalle.

No mutta, hän on Novitan Veera- akryylilangasta, mukavan pehmeää lankaa, onko sitten sopivaa sytomyssyksi, se jää nähtäväksi. Olin oikein tyytyväinen omaan neulemalliini, joka ihan muotoutui tehdessä, kuten Bravomyssynkin pienet kuviot.
Ostaessani lankaa, viime vuonna, ajattelin jotain pienen lapsen vaatetta. Olisikohan tästä sinne vauvajuttuihin ja nuttuihin. Pitää kuulostella, mitä sanotaan....

Myssyn valmistus onkin mukavaa puuhaa, en ole vuosi kymmeniin tehnyt päähineitä.  Uskon valmistavani vielä monta myssyä, mukavia lankojakin kätköistäni löytyy.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Maanantaina

Hyvää päivää, toivotetaan radiostakin.

 
Tänään on kolmas sytomyssy valmistunut,  sen virkkasin, pari ensimmäistä kudoin. Kuvia en valitettavasti ole vielä saanut valmiiksi, mutta myöhemmin,  kun saan toimeksi siirtää tietsikalle. Kännyllä tulee huonoja kuvia, kamerakin on, mut en ole perehtynyt sen käyttöön.

Labrakokeissa olin tännään, ens viikolla Porriin silmäpolille, niin tai johonkin muualle....
Kästöitä tehessä olkapäät ja niska kipeytyy. Tiesinhän minä sen ennestään, mutta hittaasti kun valmistelee, niin pääsee hiukan vähemmällä kivulla. Hevossalvalla sivelen kipeät paikat. Kyllä tokenee, kipu hellittää parin tunnin päästä.

Tässä kaunis ruusu lukijalle.
 

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Hei, luistavaa Loppiaista, vaikkei lunta olekaan jokaisen näkyvissä. Meiltä päin lumi suli ja pikkasen on kuuraa maassa, puiden oksilla oli aamulla söpö kuurahuntu. Kaunista, muttei ikuista.

Oheessa oleva kuva taitaa olla viime talvelta, mutta huurteiset puut ovat kuvassa samanlaiset kuin tänään.

Lunta oli tämänverran joulun tienoissa, vaan lauha säätila sateineen sulatti kaiken valkoisen peitteen.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Hei perjantai päivälle.

Hain nämä kanavatyöni jälleen blogiin, kun sain ne eilen hukattua jonnekin nettiavaruuteen.

Risunkerääjä tyttö, talvimaisemassa 1990 luvulta,  
taulun koko 58 x 46 cm

Tämäkin työ on 1990 luvulta, vuoristomökki. Mukavia töitä, pidin todella niiden valmistamisesta, mutta seinätilat kävi ahtaaksi. Pojalleni tein myös yhden työn, siitä ei ole harmikseni valokuvaa. 
Oheisen taulun koko 84 x 58 cm.

Monet työt ovat ilman tallennuksia, jälkeenpäin niitä muistellessa, ihan tosissaan harmittaa. 

torstai 3. tammikuuta 2013



Muutamia koruinnostuksen saavutuksia. Aivan ihanaa puuhaa, etenkin yöllä, kun ei nukkumatti tullutkaan.
Tänä päivänä olen silmävammainen, enkä ole yrittänytkään, vieläkö onnistuu siiman pujotus kiven reikään. Pittääpä kokkeilla, joku päivä...


Howliittikivihelmiä 10mm, kivisiruhelmiä ja lasivälihelmiä




 Simpukoista, puuhelmistä ja akryylivälihelmistä koottu tekele.
Purin simpukka- amppeleita ja kokosin niistä muutamia kaula- ja rannekoruja. Olen ihan oikeesti niitä käyttänyt ja sopii hyvin arkiseen menoon..

Materiaalia kyllä löytyy, tämä amppelihan oli kova muotijuttu menneinä vuosina ja vieläkin niitä löytyy markettien valikoimista
 Lasihelmiä valkoisia, mustia sekä pinkkiä särölasihelmiä, hopeoituja väli helmiä (rondelleja)

Tästä valmistui vähän kalsean oloinen koru, mutta purkaa voi helposti ja tehdä uusiksi...
Musta akaatti kivisiruhelmiä, kirkkaita vuorikristallihelmiä

Tämä on pelkkänä akaatti nauhanakin kiva kaulakoru, mutta lisäsin siihen vuorikristallit ja lasiset pienet välihelmet.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013




Ehtoon puolta, vielä pittää kirjottaa muutama sana. Olen toimeissani yrittänyt värkätä usseeta kästyötä yht'aikaa. Ei siit mittään tuu, langat o solmussa kaiken aikaa ja siinä kuluu hiivatisti enegiaa ,,kun niitä selvittelen. 

Ja viel ku puikot pysyis silmissään, mut nekin oikein kiusaa tekee ja sojottavat mihenkä päin sattuu ja tiätty muutama 

pahalainen silmukka o karannu, haa, tää yks silmänen ei kovin helpolla saa niitä karkulaisia poimittua ja sievästi sipaistua somalle puikolle.

 

Näissä töissä ei silmukat putoile, kanavatyö neula on kovin

pieni,mutta ei helposti karkaa, Nämä työt tahtoivat tulla tähän blogiini, ovat 1990 luvulla valmistettuja, silloin minulla oli kanavatyöbuumi, eräs ystäväni yllytti minua aloittamaan, enkä ole katunut. Aivan mahtavaa hommaa, mutta näkökyky oli silloin hyvässä kunnossa, eikä ollut vielä silmälaseja käytössä. Illalla oli vaikeanpaa, etenkin tummat värit aiheutti näkö vaikeuksia, mutta ne saattoi tehdä sitten päivänvalossa.

Lisää kuvateksti

  

  Tässäpä " itkevä tyttö", hänet sain sentään pysymään sivulla, kun muut katosivat. Olin tyytyväinen teokseeni, kun sain tytön ilmeet aidosti murheellisen näköiseksi. Hakiessani tauluani kehystämöstä kotiin, näin toisen samanlaisen työ. Siinä ei kuitenkaan ollut samallainen surun ilme, kuin minun omassa työssäni.

 

Jonakin
päivänä kudon kauniimman maton...

Lisää kuvateksti
Yhet sukat, yks räsymatto