Elämän laineilla.

Silloin kun aaltojen hyväily oli ihanaa.

Lauantaina lokakuun 29 päivä 2016

Niin se on, elämän laineet käyvät ylitsemme, tyyni aika on takana ja nousevat aallot ovat synkkänä  varjona vierellämme.

Maanantai- päivänä on aallokko korkeana, meidän läheisten mielissä, on leikkauspäivä, jolloin selviää minkälaisesta muutoksesta keuhkoissa on kyse. Lyövätkö tiedon aallot sydämeemme tuskan vai helpotuksen.
 

Elämän mittanauha.

Torstaina lokakuun 20 päivänä 2016
Kuvaton sepustus.
Huoli kaihertaa minnuu, ukon tila tuntuu menevän huononpaan suuntaan, tännän ei syöntkään ku omenakiisselin ja puol lassii maitojuomaa ja vatsa tul kuulema ihan täyteen, kunhan ei ois nuuta täytettä mahassa ja keukoissa.
Minnuu pelottaa ihan hirveesti, ko vaistoan  hänen kipunsa ja ko olkapää alkoi kans kovast kipuilemaan, sai siihen kortisonia maanantaina, mut ei oo viel autant ei voi olla ko kylellään makkaamas siin olkapäänsä päällä.
Sairalast ei saant mittää lääkettä, ko pois päästivät ja Porriin keuhkopolille oottaa aikaa, vaan kestääkö ukon kunto siihe asti.Ihan kamalaa miten hää romahti par päivää lääkär käynnin jälkeen, mie ain oon luullu, et lääkäsilt apu lähtee täs käi ihan päinvastoin. Terveen olosena sin män ja ihan karmeessa kunnossa ol muutaman päivän päästä.
Nyt tullee kovast virheit, ko ite sain lääkärolt silmätulehdukseen tippoja jotka sumentaa näön iha vissisti .
Voi sentään ko miul on raskas olo, syvänki tuntuu painavan ku lyijylasti.
ny en jaksa alkaa korjailemmaan tekstiä, arvaa jos et saa selvää.

Sinisenpunasenkukertava:)

Lokakuussa Aleksin päivänä.
Lapsenlapsen nimpparit, sinne armeijan harmaisiin pukeutuneelle murulle.
Puuhelmiä vanhoista kuvista, violetti on nyt mielialan väri, suru ja paha mieli päällä, ukon vointi ei ole kohentunut, tällä viikolla saa kokeiden tulokset, ankealta näyttää tänäpäivänäkin. Kymmenen kiloa vähemmän ja ruokahalu on häneltä tipotiessään.

Noista helmistä tuli mieleeni, unennäkyjäni helmistä, joiden tiedän entuudestaan merkitsevän murheitä ja kyyneleitä. Ja niin on taas tapahtunut.

Sukan silmukat on putoilleet, huomenna tulee silmän poimija, luojan kiitos että saan siihen apuja.
Mitä tekisinkään ellei olisi tuosta sukankutomisesta suruisen olon purkajaksi, vaikken aina jaksa siihenkään keskittyä.
Minun pitää olla vointini mukaan ukon auttajana, vastavuoroisesti, kun hän on auttanut minuu tässä näköni heikennyttyä. Voi sentään, mikä paha meijät periikään. Mie miltei sokea ja hää hapen haukkoja.
Vaan lopuksi hyviäkin uutisia, sain kivan avustajan ihan omani oloisen, ristin käteni ja kiitän.