torstai 28. marraskuuta 2013

Kännyn oma pesä:)


 Hei kaikille.

Oiih mie sainkin yht' äkkii siit ohjeesta kiinni, jossa tehtiin kännykotelo muistaakseni huopuneesta villapaijasta tai jostain sellasest.
Sillon jo kun sen ohjeen huomasin, muistin et miul on jokunen huopunu villapaita, oikein tarkotuksella kerran kirpparilta löytyneitä villaisia, laitoin pesukonneeseen vähä niiku huopumaan, ja aikasmoisia tumppuja sielt sitte tuliki, mut sain ne sentään eroteltuu toisistaan.

Ku luin täs kerran jonkun  bloggilaisen tekstiä , ko häne tekeleet olivat nii hyvi huopuneet ettei heit saanu etu- ja takakappaleita irti toisistaan, niinköhän se meni, se juttu. (muistan ainaki ko mie nauroin iha silmät vesissä). Mie siit tuumasin, jotta lämpimiä pyllyn aluksia talvipakkasil, ulkona istuissa tai jossain muussa  kylmäs paikas. Eihä ne hukkaan mää, vaik ei alkuperäistä suunnitelmaa käyny noudattamaan. Niistähä saa vaik mitä, sit ku harmitus männee ohi ja tolkku palaa, nii alakaa kipinät päässä vilisemmään ja uusia käyttökohteita senku alkaa miettimmään. Patalapuista, pyllyn alusiin jne....

No, missäs mie nyt mää, harhaannuin johonki muihi juttuihi...

Nii tämä kännyn koti, ompelin siihe vuorikankaanki, ettei villan pölyt mää laitteen sissään ja sitte ompelin ne yhessä päälipuolelta kii enkä aikonu kääntääkään tekelettä, jotta saumat on päällä päin. Lenksun nappii varten neuloin vast, ku tekele oli valmis ja napin myös silloin. Hyvin näkkyy mutka tuos oikees reunas, ko mie vapalla käel vaan pistelin saksimaan, mut mie tykkään, tekele on ihan kiva ja nopea valmistaa...Tää on tosi kiva juttu tällaselle hätäisel mummolle:)

No mut hyvvää mieltä ja päiviä, kiva kun kävit kylässä:)




keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kyösti Mäkimattila - Pieni kukkanen

    Uusi suosikkilaulajamme, Kyösti Mäkimattila, sympaattinen, komea, ryhdikäs....Uskon hänessä olevan samanlaista karismaa, kuin Kari Tapiossa aikoinaan.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Sytomyssyjä Poriin.


 Hei kaikille ja pakkasta oli viime yönä -7 astetta.

Olen lopultakin saanut valmiiksi muutaman sytomyssyn
jotka toimittelen Satakunnan keskussairaalaan ennen joulua, mutten ihan vielä jos saisin aikaiseksi kutoa pari kolme myssyä lisää lähetykseen.
Onhan nämä minun tekeleeni vaivaiset muutama tekele, toivottavasti sinne on joku muukin tehnyt.
Kuten oon tässä maininnut, joillekin tästä hommasta kerroinkin, eivät olleet kovin innostuneita asiasta, ryhtyä tekemään myssyjä. Ehkä se sukan tekeminen on enemmän näiden ihmisten juttu, eikä myssyn tekeminen kiinnosta tai ei oikein luannikkaasti suju.
Enpä ole minäkään myssyn tekijä, joskus veneillessä kudoin kaksinkertaisia myssyjä, syksyn ja kevään viimoihin ja veneen kapteenille työmatka päähineitä, sekä jotain hassutuksia veneseuran juhliin.
 Lapset tykkäsivät vain joistain urheilulogopipoista, ei niinkään äidin valmistamista villapipoista. Eipä niitä sitten turhaa tehty kun ei pidetty.
Konekutoja täti teki villapaidatkin heille, äidin tekemiä on kovin vähän, villatakkeja muutama on aikoinaan tehty. Villasukatkin teki konekutoja täti, ei minun tarvinnut niinkään kutoa!
Olisin kyllä enemmänkin tehnyt, mutta.......elämässä ei asiat mene,  kuten on suunnitellut.....

Voi sentään, piti myös mainita, että joulukaktus  tekee taas nuppuja, eilen illalla huomasin:))

Mukavaa päivää sinulle, kiva kun vierailit sivullani:)


perjantai 22. marraskuuta 2013

Tupsulla:)


Myöhäistä iltaa perjantaina.

Tervetuloa uusi lukija SATU-SANNA.

Esittely vuorossa oikein pönäkkä kranssi, sinisestä  kimalle/ pikkupallolangasta, mitä lie kutittavaa lankaa ja videonauhaa kudoin kokeeksi tähän tekeleeseen. Muuten, ensimmäinen videonauhatekele!
Ihan hyvä oli kutoa näitä kahta yhtäaikaa seiskan (7) puikolla ja 15 silmukkaa loin puikolle.  Taas tein pitkän pötkön jonka päät neuloin kiinni ja asettelin styroksi puolipyöreän päälle. Siinä ompelin pitkät sivut kiinni, kranssin keski ympyrän sisältä.
Kääräisin tupsulangat kämmenen ympäri ja tein eka tupsun sinisellä koristuksella kokeeksi, toinen tupsu on harva, liian vähän lankaa ja kolmas on mielestäni ihan sopiva oloinen tällaiseen tekeleeseen. Hiiop huikaisevan oloinen tekele, oikein varsinainen " tumppu".  Tupsut olis voineet olla vähän pienempiäkin,  voihan ne vaihtaa, mikäs vaihtamista estää:)

 Muistelo tässä myös tuosta tupsun teosta:
 Nuorena kotimökissä isän kanssa
hommia tehdessäni, minulle lankesi myös tupsun teko nahkatossun koristeiksi. Ne tehtiin " sillalankavyyhdistä" jotka  kotona värjättiin aina saman värisellä punaisella. ( keltaisia tupsujakin kokeiltiin, mutta eivät ollet niin myyviä, kuin punaiset). Värjättyjä vyyhtejä roikkui, tukien päälle, asetetun heinäseipään päällä. Liian väriveden valuttua pois, heinäseipäät kannettiin porukalla ulkorakennukseen suojaan, tämä homma täytyikin tehdä kesäaikaan ja runsaasti oli värjättyjä vyyhtejä talvivarastoksi.
Kuivuttuaan vyyhdistä sidottiin määrätyn välimatkan, olisko ollut 10 cm välein,  9 säikeisellä kalalangalla tiukkoja kääröjä? jotka leikattiin sidosten välistä, niinkuin tupsuja tehdessä ja viilaharjalla pörrötettiin pöyheäksi. En enää muista, kuinka monta tupsu aihiota vyyhdistä tuli.
Terävillä saksilla leikattiin tupsu kauniiksi, törröttävät sillakarvat tasoitettiin. Tupsut täytyi olla saman kokoisia. Isä oli kaikista töistä, hyvin tarkka, niin minun kuin muidenkin hänelle tekemästä työstä.
Oli se käsityönä tehty tossupari todella monen vaiheen läpi käynyt, nykyaikana tuskin kukaan enää ryhtyisi ammatikseen tekemään. Pieni palkka ,ei juurikaan vapaa-aikaa, paljon työtä, paljon vastuuta, sitä yrittäjän arkea tuskin kukaan täysin ymmärtää, paitsi toinen yrittäjä....

Kiva kun kävitte kylässä, minun blogissani:)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kirja, levy ja hiutale:)


Heip heip lauantaina.

Meillä paistaa aurinko!
Eilinen tuuli ja sade on mennyt menojaan.
Ainaski toistaiseksi, hyvä näin, aurinkoa on mukava nähdä, pimeän päivän jälkeen. Tuuli on kylmän puolella, pohjoisessa.

Esittelen miekin kranssini.
Tein sen mukaellen kosotädin  valmistamaa kranssia.

 Pohjana on puolipyöreä tyroksi ja kudoin tekeleeni 14 silmukkaa seiskan ( 7 ) puikoilla, vanhasta mohairlangasta vähän jo vanuttuneesta, jossa on kullanvärisiä säikeitä ja jostakin muovi-tai muusta nauhasta(tura-bast) , kuparin värinen. Nauhat olivat pienissä vyyhdeissä, luulin ensin että olivat värjättyä niintä, mutta tuskin ovat niintä, hyö on nii tasaista nauhaa....no joka tapauksessa hokasin, jotta siitä voinkin tehä sellasen kranssin, kera tään esittelemäni langan...
Ompelin lyhyet päät yhteen ja pujotin tekeleen tyroksin päälle ja ompelin siinä pitkän sivun kiinni
Rusetinkin tälläsin koristeeksi, ompelin vähä kiinni neulokseen. Koristeen voi laittaa minkälaisen tahansa, mut mielestäni tähän ei oikein sovi luonnon antimet ja siks'en niitä yrittänytkään sovittaa. Tämä sovellus on vaan ihan helpoksi tehty, ei tarvitse lähtee etsimään. Laittaa sen mitä kotonta löytyy.

Tämän punaruutuisen kankaan ostin kirpulta viime vuonna, ennen joulua. Aattelin jotta saan siitä tehtyä muutaman joulusydämen:) Arvaas montako: kaks......
No nyt on kangasta tehä rusetteja ym. ym. ym....??

Sitten tää lumihiutale, otin jostain mallia ja tein ihan oman sävellyksen.
Lanka oli paksua 1.75 koukulle ja säikeentyi hirveesti, mutta mie tein vaan enkä laskenut pylväitäkään ku summan mutikassa niitä pistelin menemään.
Ei tämä mikään taidon näyte ole, mut kuvasin kuitenkin. Laila Kinnusen cd ja yks kirja pääsivät myöskin kuvaan. Että täl viisiin....

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Nostalgiaa:)


Ilta myöhällä isänpäivänä.

Novitan nostalgialangasta värkkäsin sukat, kokoa 41- 42
mutten isälleni, hän ei ole enää elossa.
Lokakuussa tuli 47 vuotta hänen pois menostaan, se oli erittäin raskas ja uskomaton asia, josta toipuminen kesti pitkään. Hän jäi minun ainoaksi läheiseksi, kun äiti poistui muutama vuosi aiemmin.

Pyhäinpäivänä vein haudalle kynttilän, joinain vuosina olen käynyt siellä
isänpäivänä. Tänään muistelin häntä, kuten monena vuonna tämän päivän johdosta. Ikävöin edelleen, monina vaikeina päivinä, kun oma vointi on huonompi. Näen vieläkin unta isästäni, toisinaan se tuntuu pahalta, etenkin jos hän palaa uniini liian useasti. Minua alkaa hieman pelottaa, enkä oikein tajua, mitä hänellä lieneekin asiaa, onko se lohduttavaa vaiko oikeesti pelottavaa vai neuvovaa...näin kymmenien vuosien jälkeen....

Muutama viikko takaperin näin kovasti tummia unia, jotenkin liian synkkää, vaikka tavallisesti ja paljon näen värikkäitä ja vauhdikkaita unia. Näistä tummista unista mainitsin ukollein, jotta eivät uneni hyvää tiedä, kuten ei aikaisemminkaan olleet hyviä unia.  Sairastuin itse, eräs läheisemme sairastui....vaikka en saa olla " pahanilmanlintu" mutta valitettavasti asiat vaan osuu niihin unini aikoihin.

Olen vuosia sitten ollut herkkä näkemään unia, jotka myöhemmin ovat toteutuneet juuri siten kuin unet näin. Silloin en pelännyt, olin vielä nuori, mutta nyt on toisin....pelottaa...




tiistai 5. marraskuuta 2013

Uusimmat sytomyssyt.


Hyvää päivää tiistaina.

Kaksi valmiina odottaa lähetystä

Satakunnan keskussairaalaan.

Novita puro langasta tuo sinisävyinen

ja Lisa uni akryylilanka neon värisenä

vaikkei kuvassa näytäkään oikean värisenä.

Muutama myssy pitäisi vielä saada valmiiksi,

voisin sitten lähettää ne Poriin.

Vähän olen saanut aikaiseksi, kun nuo olkapääkivut

ovat vaivanneet. Jospa ne olisivat hiukan hellittäneet

ja käsitöihin jaksaisi keskittyä.

Mukavaa marraskuun aikaa lukijoille:)