Oiih mie sainkin yht' äkkii siit ohjeesta kiinni, jossa tehtiin kännykotelo muistaakseni huopuneesta villapaijasta tai jostain sellasest.
Sillon jo kun sen ohjeen huomasin, muistin et miul on jokunen huopunu villapaita, oikein tarkotuksella kerran kirpparilta löytyneitä villaisia, laitoin pesukonneeseen vähä niiku huopumaan, ja aikasmoisia tumppuja sielt sitte tuliki, mut sain ne sentään eroteltuu toisistaan.Ku luin täs kerran jonkun bloggilaisen tekstiä , ko häne tekeleet olivat nii hyvi huopuneet ettei heit saanu etu- ja takakappaleita irti toisistaan, niinköhän se meni, se juttu. (muistan ainaki ko mie nauroin iha silmät vesissä). Mie siit tuumasin, jotta lämpimiä pyllyn aluksia talvipakkasil, ulkona istuissa tai jossain muussa kylmäs paikas. Eihä ne hukkaan mää, vaik ei alkuperäistä suunnitelmaa käyny noudattamaan. Niistähä saa vaik mitä, sit ku harmitus männee ohi ja tolkku palaa, nii alakaa kipinät päässä vilisemmään ja uusia käyttökohteita senku alkaa miettimmään. Patalapuista, pyllyn alusiin jne....
No, missäs mie nyt mää, harhaannuin johonki muihi juttuihi...
Nii tämä kännyn koti, ompelin siihe vuorikankaanki, ettei villan pölyt mää laitteen sissään ja sitte ompelin ne yhessä päälipuolelta kii enkä aikonu kääntääkään tekelettä, jotta saumat on päällä päin. Lenksun nappii varten neuloin vast, ku tekele oli valmis ja napin myös silloin. Hyvin näkkyy mutka tuos oikees reunas, ko mie vapalla käel vaan pistelin saksimaan, mut mie tykkään, tekele on ihan kiva ja nopea valmistaa...Tää on tosi kiva juttu tällaselle hätäisel mummolle:)
No mut hyvvää mieltä ja päiviä, kiva kun kävit kylässä:)
