Edit.
Sainkin lopulta selvän joulu-ukon iästä kun sain kuvan niii'in suureksi, jotta pystyin tulkitsemaan vuosiluvun, joka on 18.12.2014, näinkö:)
Niin on ikääntynyt joulu-ukkokin.
Olin yksin viime joulun ajankin, kun ukko oli sairaalassa.Tänäpäivänä on tähtena taivaalla, uskon näin, sytytän kynttilän, lähetän liekin tuikkeessa hiljaisen huokauksen.
Vieläkään en ole uusia sukkakuviani löytänyt, kameran muistikortti on rikkoutunut, poikani lupasi tuoda uuden kortin,milloinka hän ehtii, on niin kiireistä näillä nykyihmisillä.
Miulla on aikaa ihan haitaksi asti, ei tarvitse kiirehtiä minnekään, aamulla lojuu sängyssä pitkään, kun ei ole paljonkaan tekemistä. Oikeastaan on aika kurjaa, kun näkö on niin huono.
Kuitenkin yritän ahertaa ruokapuuhissa, tiskaan, laitan ruokaa, tällaisia arkisia askareita joiden tekeminen vaatii minulta voimia ja varovaisuutta. Aiemmin tällaiset homman olivat itsestään selviä ja niistä selviytyi nopeasti ja vaivatta. Nyt on toisin. valitettavasti en ole sopeutunut näihin muutoksiin ja tunnen välillä suurta katkeruutta, en vaan pääse yli näistä koetteluksista.
Koetan ajatella lapsiani ja heidän lapsiaan, kaikki he ovat elämäni parhaita asioita, muut asiat menevät siinä sivussa elämän läpi kahlatessa.
Valoisampaa aikaa odotellessa, lumisia joulun ajan odotuksia kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti