Kesäkukkia,vaikkapa linnunpoikien muistolle;(

Heinakuuta 17 päivänä 2019.
Niin...miltei viikko on surullisesta luonnon monimutkaisuudesta ja väkivaltaisuudesta kulunut.
Mie löysin yuotupesta,luontokameran livenä, jossa satakunnan sääksiperhe hoiti kolmea poikastaan, emo syötti,koiras kalasti, pojat vuorotellen söivät jaemo huolhti että jokainen sai ruolaa kaikki oli hyvin. Kesäkuussa kuoriutuneet poikaset rengastettiin 4.7 Paavo, Reetta ja Nelli saivat nimen ja renkaan jalkaansa,Poikaset jo kivasti verytteki siipiään ja hypähtelivät ilmaan, mutta siivet ei vielä kantaneet.iltaisin viimeksi katsoin pesälle,että kaikki on hyvin... Tuli päivä....perjantaiaamu12.7, ei näkynyt pesästä kuin puolet menin chattiin ja sieltä keskustelussa selvisi,, että kanahaukka oli aamulla hyökännyt pesään ja tappanut kaikki poikaset.,eikä ole vieläkään varma kuoliko emolintu kun lopulta saapui paikalle, olisko kanahaukka emonkin raadellut
Aloin heti itkeä, kun aattelin niiden reippaiden pikkuisien opettelua emon opastuksella, niin siiven sukumisesta, kuin ruokahuudon pyytämisen oppimisesta. Oli se kamala paikka, pesässä on pesinyt neljäntoista vuoden ajan sääksiparit onnistuneesti, nyt tuli epäonnistuminen.
Oli se haukan hyökkäys äänetön ja teteholas pojat ei mitään voineet, nukkumaas kun olivat ja haukka sai melkein tunnin ihan rauhassa raadella joka poikasta vuorollaan. Katsoin sen videon, vaikka luulin etten pysty, mutta oli se kattsottava, siten sain rauhan myös itselleni.
Ja samaan syssyyn miun alapuolella asuva mummo oli kuollut viikkoa aikaisemmin, kesäkotiinsa, Voi näitä murheen pisatoita