Nyt pittää kirjottaa, ko tuntuu kirjaimet löytyvän paremmin, ko muina päivinä.
Rönsylilja kesti koko talven, kuten ain kukkaset, mut kevät ku alkaa valostamaan, hellittävät ja kuihtuvat pois, tääki ryökäle kesti kolme vuotta,mut pari viikkoo sitten heitin rontinpois.
Pääsin lopultas Celianet.kirjastoon, ko sain uuden salasanan, entisen hukka vei ja muutenki on hirveen vaikee etsiä kirjoja, ku tuo näkö perskule tökkii.
Selasin kirjoja ja opin kyl hyvin käyttämään kaikkee, ku saan vaa selvää. Lajittelin kirjoja kansioo ja tilasinkin nuutaman, mut mie jo kännyllä maanantaina tilasin yli 20 kirjaa maximi on 30 määräaikana.elis n.kuukaudessa.
Hhmm oon täs ollu omis oloissa, en ny tyrkytä itteeni, siis tosi loukkaavaa tekstiä, mut mie annan sit takasin korkojen kans ko paikka tulee, ukko sanoi joskus ettei hää rollaattorimummojen kans seurustele ja sitte käi nii, et mie joutusin sellasen pelin hankkimaan jo muutaman viikon päästä...olosuhteiden pakosta, ko näkö meni eka silmastä ja koiraa täytyi ulkoiluttaa pimeälläkin kelillä ja mie tarvitsin tukea kulkemiseen, en havainnut pimeässä, mahdollisia kuoppia ja muita epätasaisuuksia. On se niin merkillistä, että molempia silmiä tarvitaan havannoimaan asioita.Ei sitä lainkaan käsitä, kuinka tärkeät välineet nuo silmät ovat-.
Oon virkannu isoäidinneliöpeittoa, aloin virkkaamaan yhteen sivuun ja sit vastakkaiseen sivuun, edestakaisin yhen värisel langalla. Laitan tekeleen näytille.kuha saan velmiiks ja taas löyvän kuvat tietokoneeltani.
Tästä tuli melkein romaani ja lissääki olis kerrontavaa, mut käy näkö rajottamaan, mut tää on miun tunteidenki tuuletuspaikka,niiko otsikko kertoo; Turinoita..jotka on suuremmassa roolissa nykyään,ei ennää kästyöt oo pääasia blogin pystyssä pitämiselle. tällane rupattelu on tosi tärkeää,ku ei oo ennää ees koiraa, jolle aiemmin höpöttelin...
Kävin muuten LEENA LUMIN blogista poimimassa kirjojen
nimiä. joita lisää Celiakirjastossa kansiooni.
Nonnii uppista keikkaa ja mukavaa maaliskuuta pysyhän sie tolpillas liukkailla keleillä.
Minä kävin etsimässä pajunkissoja rannasta, mutta hyvin ovat vielä supussa ja ruskea nuttu niskassa. Elikkä ei tietoakaan keväästä täällä Perämeren rannalla.
VastaaPoistaTeil vissin on viel pakkasia ja luntakin, täs Länsi-rannikolla Satakunnassaki on viel parin asteen pakkasia,ja lintaki vähän varjoisissapaikoissa. Tuo pyörätieki jossa voisin rollaattoril ulkoilla, pysyy kauan jäisenä,ko on korkean kallion kupeessa. se on pitkään ropulainen ja liukas ja jäätyy helpost pikku pakkasillakin.
PoistaMie kävin eile haastelemas, ko ovat perustämäs ystäpiiriä ja siihe kuullaan eri ihmisiä, toiminnan aineiksi. Loppukuusta sitte kuullaan, mite asia on luonnistanut.
kylhä silmät on ihmisel tärkiät ja niiku tietyst kaik aistit.välil tuntuu jot kaik kaatuu niskaan mut päivästä toiseen on vaa koitettava männä.kyl seki on hyvä et on saatavan apuvälineitäkii ja kaikenlaist appuu.tääl sateloo lunta hiljaksee miulle tuo kyl jo piisaas
VastaaPoistaNii täs vaiheessa ei oo mitään parannuskeinoa ja kyl montaa sorttia tulee mieleen, jopa itsemurha. Mietin etti miun elämällä oo enää mittään tarkotusta, lapset on aikuisia, koiraa ei oo, autoa eikä korttia oo, siis mitään elämän jatkamisen tarvetta ei ole. Olen tehnyt vuosia takaperin hoitotestamentin,ettei minnuu pietä letkuissa jos sellane hetki tulee..
PoistaTää ukon retale vei miult monta naiseden käsitystä, vaikkei minnuu huoraks maininnu, mut se kuului hänen sanavarastoonsa ja kaik mahdollidet kirosanat ja naista halventabat kommentit, ei koskaan mitään hyvää kel oli levee perse, kellä pursuilevat tissit yms.
Tälläsiä juttuja kuuntelin, ko ukkpo joskuspuhahti, kestin neljä vuotta, onneks pääsin omaan asuntoon välillä, yhessä asumisest ei ikinä olis tullu mitään.
Toisaalta hää laitto ruokaa, kuletti minnuu autolla ja teki asioita pyyvettäessä, haki naapuril pullon alkosta tai kuskas muute viinakauppaan t.m.s.
Hämäränäkö se on ollut minunkin jonkinlainen ogelmani, pärjään kyllä mutta ihan en huvikseni pimeellä liiku. Päivälläkin saa tarkkana olla kun valkosesta lumesta en epätasaisuuksia eroita ihan.....että hissukseen ja tarkkana oltava etten lankee...:)
VastaaPoistaYstävä hyvä, on sinulle kävelyteline;rollaattori. Uskon että saat sen lainaksi kuntasi terveydenhoidon apuvälinelainaamosta maksutta ja täällä mein kaupungissa,ainakin
Poistavoi käyttö ajksi sopia viisikin vuotta tai tarpeen mukaan. Mie tiijän kuinka nololta tuntui ko sellasen värkin kans jouvuin kulkemaan, silloin olin viel mielestäin sutjakka liikkumaan lenkeillä koiran kans mutta häpeän tunne oli kova,ku jotkut tuttavat pysähtyivät ihmettelemään uutta kulkupeliäni. Minähäbn tiijän,,ettei niitä käytä ko vaivaiset ja tosi sairaat ikäihmiset...apua.Sit kerran näin naisen ulkomuodoltaan n. viiskymooisen, fikfusti pukeutuneen, nätti kampaus ja muutenkin kaik ok, mielestäni. Ihmettelin, mikäkäköhän naista vaivaa, ko rollaattorin kans kulki, eikä yhtään huonosti kävellyt, oli ihan normaalin okoinen. Silloin miun häpeän tunne vaimeni ja nythän miun on rollia pakko käyttää, jos menen yksin ulos, avustajan kans liikkuessa marketeissa tai muissa sisätiloissa mie käytän valkoista sokeain keppiä.
Sinulle Anni,
VastaaPoistaLuin surulla sen, miten miehesi on sinua kohdellut. En ole lukenut blogiasi niin kauan, että tietäisin, ovatko lapsesi sinun ja miehesi yhteisiä.
En myöskään tiedä asutko miehesi kanssa yhdessä, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että tuollaisesta miehestä pitää erota. Ei kenelläkään ole oikeutta sanoa naisesta noin, ei kenelläkään ei se ole miehen oikeus. Jos sinulla on mahdollisuus, niin kulje taksilla, elä elämää mihin vielä pystyt. Älä rakas blogiystävä vaan koskaan edes mieti itsemurhaa, Meillä on päivämme, eihän ne aina ruusuisia ole, mutta eikö sinun lapsesi pysty sinulle antamaan elämäniloa?
Älä vaivu synkkyyteen, muista aina pysyä elämänhaluisena, vaikka se korvan taakse joskus karkaakin. Ystävyydellä: tyttö läheltä Kymenlaaksoa
kIITOS KOMMENTISTASI. kIRJOITIN VASTAUKSEN, MUT TAAS KERRAN PAINOIN VÄÄRÄÄ NÄPPÄINTÄ JA VASTAUKSENI HÄVISI TAIVAAN TUOLLE PUOLEN. nÄIN ON KÄYNYT MONTA KERTAA, ENKÄ JAKSA UUDELLEEN YRITÄÄ, EHKÄ TOISELLA KERTAA.
PoistanÄIN VAAN ON ETTEI TÄÄ UKKO KUULEMA ENÄÄ TYKKÄÄ MINUSTA, SAIRAUTENI TEKI MINUSTA ÄRTISÄN JA EI HALUTTAVAN AKAN,JOLLE EI HALEJA,EI LOHDUTUKSEN SABIJA EI SÄNGYSSÄ EED LÄHELLE KÄYDÄ. TOISAALTA HÄNEL EI ENÄÄ KYKYJÄ. MUT SIIHENKI TARVITAAN HALUA,JOTA ILMAN EI OO KYKYÄKÄÄN.NYT EN JAKSA KIRJOITTAA ENEMPÄÄ. MÄKÖ MENEE IHAN TILTTIIN..
TAIDAN LAITTAA ESILLE MYÖS TOISEN BLIGINI,JOTA ALOITIN KIRJOITTAMAAN, KUN NÄKÖ OLI VIELÄ KUNNOSSA.
KIITOS SIUL MYÖTÄTUNNOSTA.
Anna sie Anni hatkat tuollaselle ukolle, että kehtaakin mokomasanoa siulle noin.
VastaaPoistaNoista äänikirjoista on varmasti siulle paljon iloa, pitäs vissiin itsekkin niitä alkaa suosimaan, kun lukeminen on ajoittain aika vaikeaa, näiden kaihien takia.
kaikkea hyvää siulle.
Olet ihan oikeassa, kun jaksan vaan pysyä kovana,mut eikös miulta vieläkin luonnetta löydy, ku on muissakin jutuissa löytynyt, asutaan vaanii liki toisiamme ja päällekkäin maataan, vaik onkin lattia välissä, mut eipä tarvii
Poistaukon vastentahtoisesti hamuilla, lihavaa vanhaa akkaa, hää ite on saman ikäne ja posket roikkuvat, miul ei ko ikäni oon hymyilly melkein kaikille tapaamaani ihmisille, tapa sekin, enkä pidä hymyilemistä kaikkein pahellisena,jos hynyilee vieraalle ihmiselle, saa melkein aina vastauksen, edes vienon hymyn ja se asina minnuu ilahduttaa, mut ukko ei ossaa hymyillä,häne ei vissiin oo ollu sihe aihetta,kotona jo äit kehoutti hymyilemöön
keho pistähä tyttö hymyä hyyleen, nii pikku harmitki unohtuu...ny mäbn vähä sekesin kuin aina miun kirjotikseni
Hei! MItä ihania valokuvia tuohon sivupalkkiin on ilmestynyt? Kerro niistä!
VastaaPoistaVoi sentään, kyllä ne ovat olleetsiinä koko blogin ajan.
PoistaNo, yläkuvaas mie olen keks vuotias Mommilassa, ilme minulla on camanlainen kuin kuopuksellani, saman ikäisenä.
Seuraava kuva on Lammilla asuissamma, naapurin poika oli valokuvaaja ja mie tietenkin olin mielelläni kuvattavana, tuulipukeutumiseni on uskomaton:keltaiset vanttuut, ruskeat kumisaappaat, punaruskea palttoo ja punainen päähine, jossa valkoinen karvareunus ja valkoiset tupsut.
Seuraava kuva on myös Lammilla, tyoväentalon pihalla, minä sellaisessa vaalean roosan värisessä mekossa jossa oli valkoisia kuvioita ja kirkkaan sininen baskeri, johon oli myös saman värinen takki, ompelijan tekemiä,mie olin seitsemän vuoden ja serkkuni Martti Tampereelta oli vuoden vanhempi ja koirani Samiliisa oli myös seitseämän vuotta.
Seuraavassa kuvassa mie tummanpunaisessavakosamettimekossani kait kuuden ikäisenäpalmikot päälaelle kiedottuina ja Arto serkkuni Tampereelta (eri perheest' kuin edell.)Arto on sit kolmen ikäinen ja meiilä oli samanlaiset mustat lakerikengät.luonnonkiharainen pellavapäinen poitsu,
Nyt mnee näkö sekasin, jatkan myöhemmin.