torstai 21. tammikuuta 2021

Tammisukat 2021

Tammikuuta 21 ja v. 2021
Heippa ja mukavaa vuoden alun päiviä kaikille.
Koitan saada muutaman sanan tolkkua tähänkin kuukauteen, vaatii monet kommervenkit, ennenkuin saan kirjoituksen ja kuvan näytille.
Helskutin harmaat päivät vaan jatkuu, mieli on yhtä harmaa ja saamaton, yhet sukat sain valmiiksi, en yhtään tykännyt niitä tehdä. Olin alkanut ihan vika väreillä, olivat vaikea kutoa.
Tupun kanssa on käyty vain ruoka ostoksilla, kirppiskäynnit näin joulun ajan jälkeen ei oikein sytytä, löytöjä on niukalti ja pimeähkö aika, haittaa miun havaitsemis kykyä. Vaikeaa aikaa varmaan kaikille, meille vammaisille kenties vieläkin ahdistavampaa, kun ei näe tehdä oikeastaa mitään, jota normaalisti voisi tehdä ainakin olis vaihtelua istumisen ja makaamisen tilalla.
Pakkaspäivinä raahasin petivaatteet ja patjan parvekkeelle, pölypunkeille kyytiä!
Onhan siinäkin jotain vaihtelua, kun koittaa siivoilla sen, mitä selkäparka antaa myöden. Tukiliivi on vielä kaupan hyllyllä, en ole toimentunut sitä hankkimaan. 
No nyt menen lämmittämään kalakeittoa, palaan jälles linjoille. 
 
Koitetaan kestää, kevät on tuloillaan...joskus...


 

6 kommenttia:

  1. Komeat sukat olet jälleen tehnyt!

    Meillä on ollut nyt jo aurinkoisiakin päiviä ja tästähän tämä vain valostuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna kiitos viestistäsi.Toki on meilläkin aurinkoa,tämä hämäryys vaan tuntuu olevan voiton puolella,etenkin kun mun näkökenttäni on hämärä ja suttuinen 24/7. Voi sentään en enää muista millaista on nähdä kaikki selkeästi,vaikka vasta reilu viisi vuotta sitten näin normaalisti(tosin vain yhdellä silmällä)luin tekstejä ajoin autoa otin valokuvia,tein askarteluja,ompelin koneella/pujotin langan neulan silmään, yms jota tehdään normaalisti joka on itsestään selvyyttä omassa elämässään.No, muut elämän rikkaudet ovat vielä tallella, kroppa toimii,ajatukset toimii...niiltä osin ok.Mutten kiitä niistä, koska olen syntynyt normaalina ja näkevänä...etten ymmärrä miksi mä olen niiden 0.2prosentin onnettoman näköhermonsa menettäneen joukossa.

      Poista
  2. Kivan näköiset sukat sait kuitenkin tehtyä, vaikka väri olikin sinulle väärä.
    Harmaata on ollut meilläkin pitkään, ei kai yhtään kunnollista pilvetöntä päivää moneen kuukauteen. Niin ainakin minusta tuntuu. Aurrinkoa siis kaipaan. Muutama valoisampi päivä on sentään joukossa ollut, mutta ei paistetta. Muistelen vain, kuinka ihanan kirkkaita aurinkoiset pakkaspäivät olivat ennen vanhaan. Niistä nautin ja niitä kaipaan. Tieto kesää kohden menosta sentään lohduttaa, jospa sinne asti jaksaisi.

    VastaaPoista
  3. Hei Matleena, nyt paistaa aurinko,aamupäivä oli pilvinen ja samea.Olimme kirpparilla pitkästä aikaa,en tehnyt paljonkaan löytöjä,toisin kuin Tupu.Hän teki mun löydöt paremmalla näkökyvyllään ja sain melkein sen mitä etsinkin.
    Sukkalankaa on varalla,jos joutuu karanteeniin,voi ainakin sukkia kutoa riittävästi:)

    VastaaPoista
  4. Ihanat sukat olet kutonut.
    Onneksi tämä harmaus alkaa nyt poistua ja kevään aurinko tulee tilalle.Paljon kauniita kevätpäiviä ja aurinkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tupun tupa, ihanaa kun saadaan valoisia päiviä, on ollut niin väsynyt olokin, vallan kun on hämärää.
      Mie aion kokeilla sitä bamaamipammaria, melkein kaik löytyy kotoa, mut banaanit ostetaan.
      Mukavia talven riemupäiviä sinne koko poppoolle:)

      Poista