Voihan lintuset:))

 Tervehdys kaikille käsitöiden ystäville, tässä kuitenkin on pieni pläjäys luonto- ohjelmaa.
Eräänä päivänä riensin terassille, kun ukkoin hihkuu lievästi innokkaana; haeppas sitä paahtoleipää, mie ihmeissäni aattelin hänel iso  nälän yllättäneen, vaan hieraisin melkein silmiäni, kun tämä sorsarouva seisoi laiturin vieressä. Ukkoin syötti rouvan ja mie rouvalt  kyselin, jotta mihin sie pentuees oot jättänny. Ei hää vastannu, syötyään leivän palaset, hää  kupuaan sortteeras ja levollisesti laskeutui veteen ja souteli kaislikkoon. No sinne män Maija, kastoin häne nimekseen Maija, miun mielest niin nätti nimi ja miksei sovi sorsarouvalle yht hyvin, ko koiral tai kissallekin. Illalla myö saunottiin, istuttiin terassil ja  mie ukollein haastoin, jotta ei oo Maijaa näkyny, mihi lie mänt, vissii lentänt toisiin rantoihi.

 No sit mie pokasin tään tirriäisen, hää taas huuteli jo tullessaan ja laskeutui paatin moottorin päälle, siin hää hihkui ja mie kyselin, mitä sie huuvat ja vithit' tät.., .hää vaa hihkui ja sanoin hälle, jotta tuu sie tänne laituril, jotta saan siusta mukavan kuvan, no eikös hää lennähtänyt laiturin päähän ja pyydystel hypähdellen, pieniä hyöteisiä, jotka lens veden pääl.


 Mie hälle juttelin koko ajan ja eikös peijooni alkanu tipsuttaa laituril minnuun päi ja mie sain mukavii kuvvii.
Mikä lie kottarainen ))rantasipi...tai mikä...
Suurensin vähä näit kuvvii, jot sain paremmin hänen näkyville.
Oon koittanut etsiä kuvii netistä, en vaa samallaista otusta ole löytänyt ja juur tuo hänen laulunsa perusteellakin...





Onha hää aikas tirriäinen, on käyny terassin kaiteella ja hihkunu sielt miul ja sit ku minnuu ei näy ulkona, hää huutaa laiturin vieres kalliolla.
Iha ku meil olis vuorokeskustelu, mie kysyn hää vastaa tai päin vastoin.
Onkohan joku nuor yksilö tai naaraslintu, kun häne höyhenpuvun väritys on tuollainen ruskean sorttinen ja vatsa puhdas valkoinen.
Söötti hää on, kivan näköne, ku pitkä nokka aukee, ku hää alkaa vislata...

Tälläst meil täl kertaa, lissää luonto aiheita myöhemmin. Muuten....yks sukka on valmistunut:))

Syntymäpäivä, järvi aaltoilee, kokko tulisijassa

 Hei juhannuksen jälkeen.

Synttärikukkapuskan sain ja lilja tuoksuu vallan mahtavasti, liiaksi minun makuuni.
Ihmettelin tullessani kotiin, ett mikä kummallinen haju leijailee huushollissa. Vein paketin sidontanarunkin pois, mut haju vaan säilyi pistävänä. Haistelin kukkapuskaakin ja tunsin sieltä lemahtavan voimakkaan " hautauskappelin" hajua muistuttavan aromin. Hhmm... no kukat sai kuitenkin olla..vein ne keittiöön siihe
rojekti pöyvälle, joka nyt on siivottuna ja melkein tyhjänä. Mitä nyt jottain mainoslehtisiä lojuu oottamassa lehtikeräykseen vientiä.
Miun kotona ei oo nökönuukaa, mitä pöyvväl on, kuhan ite mahdun siihe kahvittelemaan. Olisha sellane sisustelu ihanaa, mie tykkäisin, mut aika alkaa käymään vähhiin ja pian minnuu viijään vanhainkottiin. Toivottavast ei iha huomenna, mut ku mittaris on lähes 70 , onha se luonnollist, jotta kotona oleminen alkaa kohtpuoleen tökkiä.

No mut juhannuksena järvi lainehti ja oli pirun kylmä tuuli ja ulkona  + 9 astetta  lämmön puolella. Mien en voint istuu terassilkaan kauaa, vaik laitoin toppatakin mukkaan tuvalle, ukkoin pan saunanki ajois lämpiämmään, ko hääki palel koko ajan. Meni ohi koko juhannus vastanki teko, unohin sen iha totaalisest, illal myöhään vast havahduin, jotta voi voi, vastaki jäi tekemättä eikä ees koivun oksia muistant saunaan viijä.

Takkaan, ukkoin laitto tulen, saatiin mukava lämpö tupaan ja sai vähä kosteuski kyytiä. Ihan kivaa meil ol ja juotiin ilta kohvit
ukkoin keitti, mut leivokset jäi ostamatta. Tul vähä kiire lähtö tuval, ko aurinko paistoi nätisti ja myö pakattiin sapuskat mukkaan ja menoks.
Grillis mie laittelin kananpolvet....ku viimeks tais makkarat saaha sellasen mustan karren pintaansa, on vast opettelua tuon kaasurillin kans (saatiin  poikasen entine rilli ku hää ost uuven)Vähä tuo on iso meijän tarpeisiin, mut ans kattoo...

Paatin pohjal ol vettä iha omiks tarpeiks, ukkoin lappo ämpär kaupal sitä takasin järveen, vesisade, peijooni meinas upottaa koko mein risteilyaluksen....Onneks mie ukollein huomautin, jotta oliskos aihetta vähä tyhjentää, että uuvelle ois tillaa...hih

Nyt tää lopettaa tarinoinnin ja alkaa kahveille. Oikein mukavaa kesäkuun loppupuolta lukijoille:))

Kiva kiva

Iloista Juhannusta

kaikille  mukaville 

blogiystäville 

ja kaikille kansalaisille:))

Tytöt juhannussaunassa

Hyvää juhannusviikon alkua ihmiset:)

Täs myö tytöt vilvotellaan saunomisen jälkeen, kuva on vuodelta 1950
ja mie tyttönen oon kuvas vasemmal syrjäl, vasta tiukasti eessä, kuten isoilla tytöilläkin,( mie tahoin vastan itelleni)  miun vieres on äit ja häne sisko Hilda ja pikkuserkkutyttö Marjatta ja häne äit Kaarina.
Ollaan Nohkualla äitin serkun luona kyläilemässä. ( Jossain Nokian tienoilla tää paikka lienee)

Otin kuvan vanhasta kuvasta, siitä tulee aika epäselvä otos, mut parempaa ei oo tarjolla. Miun onneksein on otettu näit kuvvii joskus ja mie voin niit katella ja muistella, missä onkaan "filmattu"

Myöki ollaan nyt kotimaisemissa, ei oikein viitti tuvalle mennä, ku on kylmää, pohjoistuuli puhuroi auringon lämmön hukkaan.
Aurinkoista oli tänäänkin, mut hiivatin kylmää, eilen ol vähä lämpöisempi päivä, ku ei tuuli puhaltanut.
Mie onneton käpelöin kameraani ja vahingossa poistin kaik kuvat, toivottavast oon kerinny niit siirtämään tänne netin tiedostoihin.
Kästöitä ei kerry, vaik oonki kotona. Mie en vaa saa otettuu kudinta kätteen, mummoneliöitä teen sillo tällö ja koht vissiin voin sitä laittaa näytille. ??...

Lopettelen ku ei oo sana hallussa. kerrotaan lissää toisel kertaa.

Jäärää, järveä ja muuta:))

 Illanrauhaa perjantaina 13 pvnä.

Myö ukkoin kans nähtii iha outo perhonen, mie koitin sitä pikku kamerallani kuvata, mut perhonen lentel nii ees taas etten oikein saanu kuvaa. Kyl hää istaht muutaman kerran samettikukkasell,  mut miul män ohi se paras hetki, ku oisin jonkinlaisen otoksen saanu.

Hää ol haalean oranssi, siiven reunois ol vahä tummaa ja sellanen nyppylä yläsiipien kärjissä, niiko nirkko, ja kookas lentelijä olisko 4-5 cm siipien väli ja korkeuttakin  nelisen senttiä. kyl miult sapermanneja

tul,  ku kameral ei saanut otosta, mut on miun ukkoin todistajana, et nähty on. L
Lumpeet ovat kukassa ja muutama ulpukka tuos meijän lähel  kukkii keltasinen kukkineen.

Tuol yläkuvas männöö joku kiipeilijä, hokasin sen siin perhosleikin jälkeen, ko hää kipitti terassin lattialla ja vauhdikkaasti alko kiipeemään seinää pitkin, tää kuva on ainoo suht hyvä, ko sain vaa yläpääs tai alapäästänsä kuvan, ko kiipes nii vinhaa vauhtia. Kauniin sininen tää koppari on, mikä lie menijä. tuol luonnossa kaikenlaisia piipertäjiä liikkuu.

Huomasin illal ko tuos pienel kallion pääl, laiturin vieres män joku karvane pitkähäntänen körmyniskanen otus, en ehtint aata sannoo, ku ol jo piipertäny poikkeen. Olisko joku vesimyyrä tai rotta. Aikas iso, ei juur kissan kokone , mut sanotaan pienen kissan kokonen. Hyvä ettei minnuu alahuulest purassu, ku olin vedes ilman pöksyjä...hui olkoon...Sit siin kallion pääl keikisteli pitkäjalkanen pieni lintu, joku liro tai sipi, harmaan valkoisella värityksellä.  Ja västäräkki siin tykkää meit katsella ja pyrstöään keikutella.

Täs on näit tähtisilmii, mie heijät ruukkuun tälläsin, käytiin kylillä yks päivä ja ostin sielt kaupast. Tykkäsin tuosta väristä, ku on roosaa tai mitä pinkkiä lienee.Vähä ovat supussa ja menevätkin vissiin illalla suppuu ja aukasevat päivällä silmänsä suuriksi. Olispa se perhonen laskeutunut tähän kukkaan, olis voinu saada kuvankin.

Miul ol onnenpäivä tänään ja ukollain epäonnen, mie voitin vähä rahhaa ja ukkoin unohti lompsansa mökil, ja ku sitä läht hakemaan, polttoaine

loppui veneen tankista, juur pääs nytkymällä takasin...hih oli varmaan näky....ja sitte ruuan valmistus epäonnistui. Siinähä niitä yhelle päiväl.

Täshä tätä oli tarinaa, jottain tais jäähä kertomatta, mut toisel kerral sitten lissää.
Se on öitä nyt:))

Hui..lepakko.ko :))

Helluntaipäivän iltaa lukijoille:))

Olisko tuo lepakko...isot hehkuvat silmät..isohkot korvat..musta kirsu..
No eeiiih, se on meijän mummokoira, aussi....Hää ol parturis perjantaina ja täs näkkyy hänen uus kesälookki. Huivi kaulas ja karvat lyhennetty. Hänest ko ei millään taho saada kuvia, ko hää ei tykkää kameran tähtäilyst, kääntää mieluummin peräpäänsä kuvaajalle.
Otin varmuudeks mont kuvvaa, jotta sais ees yhen kelvollisen näytille.
Yläkuvas hää nojaa ukkoin reiteen, myö ollaan tultu saunast ja hää olil vissiin vähä romanttisel tuulella, ku anto itteesä kuvata:)

Meil ol mukava puusouvvi, mie kuvasin puuliiterinki, ko miul ol pikkase työtä, kiivetä kapeaa polkua, jossa on isoja puunjuuria, kiviä, kantoja, puun roskia, puunlehtiä yms haastetta. Uskotkos sie, että tek poikaa pohje- ja reisilihaksille, vahvisti nääs:) Ukkoin varottel, ettei hää sit kanna minnuu sielt pois, jos sattuu jottain...niiko mitä...Mie oon itteppäist karjalaist sukujuurt, ei minnuu nii vaa lannisteta, jollei ihan hirvee kipu iske päälle.

Ukkoin löys Prismast sellasen hökötyksen: puunkantokassin  sellane pressukankaast??  ommeltu tekele, jossa ol kantokahvat ja päädyt auki, ol niin hiivatin hyvä vempele. Sai kantaa käsvarret  suorana sivul, iha lonkas kiinni. Enhä mie montaa klapia jaksant kerral viijä, mut joka kert sai reisilihas vahvistusta., hih. Ei oo paikat yhtään kippeinä, olkapääkin on hyvässä mallissa, ku ei tee määrättyjä käsmerkkejä, kestää kyl pittää alaspäin ja kantaa.  Pinosin klapit ain samal reissul, ovat sit mukavast saatavil, ku tarvii saunapuita.

Ja niitähä tarvii joka päivä, ku ollaan tuvalla, mie nii tykkään saunoo ja käyvvä järves kastamas itteeni. Mikäs kesällä sen parempaa on, iltasin kuuntelen linnun lauluja ja tiirailen näkkyykö kuikkaa, jotta sais kuvan, mut hää on nii arka, jotta sukeltaa heti, ku mie liikahdankin. Joutsenpari ol kauempana ja lokki hautoi ihan rantakalliolla, naapurin mökin saunan vieressä. Lokki ei tee kummostakaan pesää, vähä kuivaa ruohoo sopivaan kiven koloon ja siin iha näytillä istuu. Merensaaris niit ol ihan siel tääl, ko käveltiin rannoilla.
Tiira on hiivatin kiukkunen, ko männee likeltä sen pesää, hää syöksyy ja nokkaseen päähän, auts...sekin on koettu muinoin menneessä.

Yks päivä ol tukkasotka tai isokoskelo kumpi lie olt, poikasten kans, olivat vissiin just hiljan kuoriutuneet. Lintuemon selässä ol kolme ja kolme ui perässä. Hää johdattel poikasensa järven toisel puolel kaislikkoon, ovat siel paremmas turvas lokeilta, joita lenteli useampikin järven yllä.

Meijä tuvan likel on kovin vähä kaislikkoo, lumpeinlehtii kyl on joka puolel lähirannoilla, millo hyö mahtaa kukkia....
Voi sentään, tulipa aikas pitkä kertomus, eikä täs ees kaik, mut nyt en jaksa enempää, ku tullee virheitä kamalan paljo ja aikaa männee niihe korjaamiseen.

Mahottoman mukavaa iltaa teil ja käydään taas kyläilemässä:))