Eräänä päivänä riensin terassille, kun ukkoin hihkuu lievästi innokkaana; haeppas sitä paahtoleipää, mie ihmeissäni aattelin hänel iso nälän yllättäneen, vaan hieraisin melkein silmiäni, kun tämä sorsarouva seisoi laiturin vieressä. Ukkoin syötti rouvan ja mie rouvalt kyselin, jotta mihin sie pentuees oot jättänny. Ei hää vastannu, syötyään leivän palaset, hää kupuaan sortteeras ja levollisesti laskeutui veteen ja souteli kaislikkoon. No sinne män Maija, kastoin häne nimekseen Maija, miun mielest niin nätti nimi ja miksei sovi sorsarouvalle yht hyvin, ko koiral tai kissallekin. Illalla myö saunottiin, istuttiin terassil ja mie ukollein haastoin, jotta ei oo Maijaa näkyny, mihi lie mänt, vissii lentänt toisiin rantoihi. No sit mie pokasin tään tirriäisen, hää taas huuteli jo tullessaan ja laskeutui paatin moottorin päälle, siin hää hihkui ja mie kyselin, mitä sie huuvat ja vithit' tät.., .hää vaa hihkui ja sanoin hälle, jotta tuu sie tänne laituril, jotta saan siusta mukavan kuvan, no eikös hää lennähtänyt laiturin päähän ja pyydystel hypähdellen, pieniä hyöteisiä, jotka lens veden pääl.
Mie hälle juttelin koko ajan ja eikös peijooni alkanu tipsuttaa laituril minnuun päi ja mie sain mukavii kuvvii.
Mikä lie kottarainen ))rantasipi...tai mikä...
Suurensin vähä näit kuvvii, jot sain paremmin hänen näkyville.
Oon koittanut etsiä kuvii netistä, en vaa samallaista otusta ole löytänyt ja juur tuo hänen laulunsa perusteellakin...
Onha hää aikas tirriäinen, on käyny terassin kaiteella ja hihkunu sielt miul ja sit ku minnuu ei näy ulkona, hää huutaa laiturin vieres kalliolla.
Iha ku meil olis vuorokeskustelu, mie kysyn hää vastaa tai päin vastoin.
Onkohan joku nuor yksilö tai naaraslintu, kun häne höyhenpuvun väritys on tuollainen ruskean sorttinen ja vatsa puhdas valkoinen.
Söötti hää on, kivan näköne, ku pitkä nokka aukee, ku hää alkaa vislata...
Tälläst meil täl kertaa, lissää luonto aiheita myöhemmin. Muuten....yks sukka on valmistunut:))
Hienoja kuvia ja kivaa tarinointia:)
VastaaPoistaHei, tykkään viäntää jonkinmoist juttua, en ennää ossaa ees kirjakielel kirjottaa, puhumisest puhumattakaan... ko nii kauan tällast söperryst oon pläjäytelly
PoistaIhania kuvia ja kyllä luontokappaleille voi jutella ja kysellä kuulumisia. Meillä on talvisin elättinä varis, jonka nimi on Kalle. Hän vastaa kun hänelle juttelee.
VastaaPoistaJuuh, mie ainaski juttelen näil kaikil ko elämä heis pihisee...Ja toisinaan juttelen pelkille seinillekin, etenki, ko ukollain on toisinaan se "valikoiva" kuulo.
Poistalintujen touhujakin on kiva seurata ja luontoakin miten nämä vesisateet vaikuttaa.meillä oli ruisrääkkä joka huuteli pellolla.
VastaaPoistaVoi sentäs, ruisrääkäällä ei taija olla ihan nätti ääni, netistä kuuntelin sitä ja aikas rrrrrr r kuului. Mein kaulushaikara lienee jo pesint ja kuikka toisinaan soutelee parinsa? kanssa tuvan ohitse, hyö ossaa männä jo sen verra kauempaa, etten mie saa kuvvaa heist otettua.
PoistaNuohan taitaa olla ihan kesyjä ?
VastaaPoistaMeilläkin on täällä monenlaisia lintuja.
Kuule, kyllä se koukku kuumana pysyy, ainakin niin kauan kun sade jatkuu !
Mukavaa heinäkuuta ♥
Hei. Onhan nuo kaupunkilaiset sorsat kesyn puoleisia, ottavat kädestä ruokaa ja ovat uteliaita.
VastaaPoistaMukavaa heinäkuuta ja aurinkoa sinulle:)
Kyllä minä olin sulle viestin pukkaavinani eilen, mutta se on tainnut päätyä viestien taivaaseen. Ei sen kummempaa, kuin että nähtiin Vanhan herran kanssa yhdellä hiekkamontulla joutsenpariskunta, jolla oli NELJÄ poikasta!
VastaaPoistaVoi tokkiisa, joskus oon tääl mere rannal nähny kans neli jopa viisikin poikasta joutsenilla, siinä onkin uittamista vanhemmilla.
PoistaMiul onkin jatkoo tuohon kertomukseeni, kohan taas saan jutun juurest kiinni.