 |
| Kaljasjärven ilta hetkinä 2014 |
Lauantaita 18 kesäkuuta.
Heitinkin jo kysymyksen otsikossa.
Kon vein isän haudalle kirjavalehtisen kuunliljan, voisko sellanen talvehtia avoparvekkeella ja millaisessaruukussa.
Luin jostain aiemmin, että jottain puitaki voi parvekkeelle laittaa ja hyö siel talvehtii.
No en oo enne mittään laittanu, ehkä en nytkään, kohan kyselen.
Minnuu nii ottaa pattiin ko mittään ei itellä oo jotta vois vähä puuhailla kasvien kans. Tuolloin ko oltiin vuokramolil ol kiva laitella kukkasii ja mönkiä pienessä pihapiirissä, nyt ei oo mittään. ja mie en taho sopeutua ku muutoksia on tapahtunu, mut kielteiseen suuntaan.
Ku tulsivat noi parvekkeen remontoijatki, et sais rauhas laitella sitä mielensä mukaan, parveketta, mut ei oo mittään kuulunu, mennee koko kesä taas ootellessa ja ku niit kesiä ei liene ennää nii paljo edessä tääl kotona, silt miust tuntuu ja ainaski voimat ja into hiipuu vuosien kuluessa. Mittään ei kyl tiijä etukäteen, et siin mielessä on turha panikoida.
Mut niihä tuo näköki män ihan kelvottomaksi parissa päivässä, kaik käi niin noppeesti ja pysyvästi mie jäin pimentoon.
Mut onha jottain saattumuksia olt; oltiin marketis ja koitin löytää paprikan vaakanumeron, ukko sen sit miul sano ja mie pyörähin vaakalle, tuijotin aikani numeroit ja löysin mielestäin oikean. Käännähdin siit ja melkein tartuin miestä käsvarrest,tokaisin kato onks tää nyt oikein, hää vastas, oikein on ja sillo mie havaitsin vieraan miehen, pyysin kauheest anteeks mut hää sanos, että kyllä se on sittenkin oikea lappu. Mie mutisin jottain hänel, et samanvärine takki..ja liukenin ukon viereen. Hää ol kaikes rauhas kerräämäs perunoit pussiin.
Kyl minnuu nolotti, taisin ihan punastuakin, ko silviisiin käin vieraan miehen hihas roikkuman.
Tää on kyl ensimmäisii kertoi ko miul on käynt tään näkövamman aikana, Mut tuskin jäänee viimeiseksi.
No nii taas tul pitkä kirjotus, miul ko sanoja puhaltaa yleaikaa, tälviisiin ei tarvii korviaan tukkia,niiku ukko joskus tekkee ei mukamas kuule mittään.
Mitenkähä mie oon tuommosen huonokuulosden ukon löytänny, mie sokkee hää kuuro;(
Soon moro.
Pakko oli hihitellä siun erehdykselle. Tuollasta sitä sattuu meille " näkevillekkin".
VastaaPoistaKuunlilja vois talvehtia isossa ruukussa ja hyvin suojattunua. En ole kokeillu, mutta serkkuni sai kuunliljan säilymään kaksi talvea, mutta viime talvi sitten tuhosi sen.
No nii, kyl mie sen tiesin,että työ siel hihittelette, enhä mie ois kertontkaa jossen olis tahtonu jakaa tuon kommelluksen lukijoitteni kanssa.Kyl minnuu itteeniki tuo välkohtaus nauratti,kovastikin.etenki ko ukko ol iha tietämätön perunapusseines,mie sanoin vaa,että tuol mie sekoilin vieraan miehen kans.Ukko silmäili minnuu ku vähä-älyistä eikä ymmärtänny mittää.Ei nähny koko tapausta tai käänsi selkänsä tiijä näit ukkoi.
Poistakyl niit erehyksii sattuu meil kaikil ainakii jottai.mie taas oon itket ja surt ko miun rakas miehein kuol yllättäen ja mie jäin yksin.mut tää on sitä elämän kirjoo.
VastaaPoistaVoi sentään, olen pahoillani ja esitän surun valittelut miehesi pois menon johdosta.Suru on vaikea kestää,kun se osuu kohdalle,vaan elämä soljuu eteenpäin pienin askelin tunnista toiseen,päivästä toiseenja lopulta hiljalleem kirkastuu,Mie olen kokenut monta surua,toisinaan tuntuu,että yhelle ihmiselle on annettu liikaa koettelemuksia.
PoistaMut nyt on päivä,jolloin tul 70v mittariin.Uskomatonta.