"Rakas päiväkirja"
Oi voi, muistojen valokuvassa Eurajoella huonekaverini Rilla (Mirja Lahdesta) kuvassa vasemmalla, oli ihanin kurssi/huonekaveri nuoruusvuosilta, kun olimme oppilaina Eurajoen Kristillisessä Kansanopistossa...herranjestas mikä kuri ja nuhteeton elämä siellä ja me kaksi eläväistä tyttölasta sinne olimme joutuneet. Mie olin muutama viikko aiemmin haudannut äitini, jota asiaa osasin siellä alusta asti hyödyntää, (Rillan myötävaikutuksella) sain anteeksi monia kommelluksiani.
Oli meillä likkaporukassa hauskaa, karkasimme iltayöstä asuntolan pesuhuoneen ikkunasta (2 krs.) seinätikkailta treffeille ja yks tytöistä avasi ulko-oven et pääsimme yöllä huoneisiimme, meitä oli liikkeellä neljän likan porukka, viiroja uskalikkoja; lintsasimme pari kertaa? sunnuntaisin määrätystä kirkkoreissusta ja menimme kylän baariin tupakoimaan, mutta siitä saimme tupenrapinat ankaran puhuttelun muodossa, voi sentään kyllä me keksimme uusia konnankoukkuja hauskuuttamaan itseämme ja niitä jotka olivat yhtälailla "maallisia" kuin mekin.
Mukavasti aika riensi monenlaista juttua häärätessä ja opettajien hiukset harmaantui lisää meitä holhotessaan.
Kanttori piti minusta ja minä hänestä, hän ei ollut niin ankara ja Jumallinen kuin muut opettajat lauloin kuorossa ja lausuin runoja hänen opastuksellaan.
Olen hänelle kiitollinen että ymmärsi minun suruani ja etten ihan ollut niin riehakas kuin yritin näytellä. Hän osasi ohjata minut niihin harrastuksiin joita osasin ja nautin musiikista.
Rakas päiväkirja, juttua olisi paljon.
Palaan luoksesi tuota pikaa.
Terkuin Anni:)
Et ole ihan yksin Anni näissä karkkamis juttuloissa...hih! Minä olin Karstulan Evankelisessä Kansalaisopistossa v.1961 ja tein saman tempun!!! Tien toisella puolella oli tanssilava ja sinne! Ikkuna kautta myöskin ja narahdimme tietysti. Kävin kesällä siellä eka kertaa tämän jutun jälkeen ja otin kuvia kuin korkeelta hypättiin rientoihin.....huh, aika rohkeita oltiin.....:))
VastaaPoistaHei kiitos viestistäsi. Niin eipä nuorena ollut pelon tunteita,siel pimeässä vieraassa metsässä rämmittiin olis voinut vaik jalka nyrjähtää tai pudota johonkin monttuun ja kaverit odotti tiellä mie en siitä kärynnyt, aamulla oli vaikea nousta aamuhartauteen ja aamupalalle.
PoistaSe meidän kanttori perheineen asui asuntolamme toisessa päässä alakerrassa meidän krs,asui tiukka naisope,mut kai hän nukkui sikeästi:)
Tutulta kuulostaa, kyllä sitä joskus piti livahtaa... tulin kerran jopa aamuyöstä takaisinkin kun tytöt jätti luokanoven auki, josta pääsi pujahtamaan takaisin sisään. Seuroihin en jaksanut:)
VastaaPoistaKiitti viestistäsi.Mie olin uskovaisen äidin ainokainen hän oli laittanut hakemuksen opistoon en tosissani oikein ollut, mut sit hän kuoli yllättäen aivoverenvuotoon jäin isän kans kahdestaan ja isä miltei pakotti minut lähtemään opistoon"ku on paikka siel" nii mie läksin enkä ollut yhtään kristillinen,sinne päästyäni olin kirjastossa ja radiosta kuului kipale POJAt mie siel hoilasin ja tanssahtelin,ku tuli johtajatar laittoi radion kiinni ja sanoi:tämä on kristillinen eikä tääl ole sopivaa rallatella.Aiai olin mokannu itseni heti,ilman kättelyä.Siinä ne muutamat kuukaudet meni,polvirukoukset oli ihmetyksen aihe ja muutenkinHERÄNNEIDEN liturgiat oli ihan outoja luterilaisuuteen tottuneelle likkalapselle.
Poista