Lokakuussa muistoja kesästä, 2014, jolloin ukon kanssa vietimme juhannusta mökillä takkatulen lämmössä.Tuona juhannuksena oli kylmä, sateinen ja tuulinen ilma, saunassa olimme ja terassilla katoksen alla, istuimme vaiti katsoen aaltoilevaa järveä.
Tänä päivänä on kaikki toisin, minä yksin muistelen lyhyttä aikaamme.
Kyllä elämä on kummallista, täällä vietämme hetken kuka mitäkin puuhaillen ja sitten aika on loppu, jäljelle jää vain kasa tuhkaa, joka maahan haudataan.
Kävin tänään sytyttämässä kynttilän ukon leposijalle. Kimppu keltaisia kukkia oli joku vienyt hänen muistokiven viereen.
Mutta ei tämä päivä aivan muisteloiksi mennyt. Kirppiskierroksella Tupun kanssa olimme ja jotain hupia siitä käynnistä jäi mieliin.
Mukavia löytöjä piristeeksi, jalat ja selkä kipeytyivät molemmilta.
Rankkoja reissuja, mutta niin ihania:)
Viihtyisiä lokakuun viimeisiä päiviä lukijoille:) Hymyillään kun tavataan ja vaikkei tavatakaan, Smile ja tiedät eläväsi:)
Sellaista se elämä vaan on, vaikka ei sitä aina ymmärräkään. Samansuuntaisia ajatuksia on minullakin ollut viime aikoina. Meidän hyvän ystäväpariskunnan mies kuoli vajaa kuukausi sitten ja vaimo jäi leskeksi yli 50. avioliittovuoden jälkeen. Olen surrut ystävän menetystä ja miettinyt paljon kuolemaan liittyviä asioita. Mielestäni Hanna Ekolan runokirja lohduttaa meitä jo nimellään Sano suruasi rakkaudeksi.
VastaaPoistaKiitos Matleena, kaunis ajatus jonka toit myös minun ajatuksiini.Kun minun "häirikkö" yläasunnosta kuoli, en ole vieläkään tottunut siihen että hän on poissa, kun jo uusi asukas muutti heti siihen ja ne asumisen äänet säpsähdyttää minuu vaikka hyvin tiedän edell.asukkaan kuolleen.Kyllä minä häntä ajattelen,oltiin me silloin kun muutin tähän ihan hyviä ystäviä,mut asiat muuttui ja hänestä tuli monen inhoama sekä monen ihailema jota kaiholla vanhukset muistelee ja monesti niin onkin että ne kauniit muistot jää jäljelle,onko se mitä lie,mutta anteeksi anto on itselle ihan tervetullutta.
PoistaMarraskuu on tulossa ja minuu alkaa pian masennuttaa kun pimeys valtaa koko maailmani joka muutenkin on samea ja hämärä.Mikä lie olisi uusi konsti jolla sais mieleensä valoisuutta.
Kävin blogiasi lukemassa pitkästä aikaa. Olen tänne joskus kirjautunut lukijaksi ja hävettää ihan, ettei tule kommentoitua. Minäkin olen leski ollut jo 12 vuotta ja silloin kun mies lähti yhtäkkiä rinnaltani aloitin blogin pitämisen terapiaksi. Löysin sitten mieskaverin onnekseni ja hän tuo iloa elämääni. Kevät-kesä ollaan tiiviisti yhdessä mutta kummallakin on omat asunnot. Ei vanha koira opi enää uusille tavoille ja kaikkein parhaiten suhde toimii näin. Kun pääsisi tämän pimeän ajan ohi jotenkin. Vanhemmiten tämä syö voimia toisin kuin nuorena. Syys-lokakuu meni vielä niin rattoisasti, kun teimme pihassa puuhommia 40 mottia halkoja ja muita pihahommia. No nyt on kyllä käsityöt talvella.
VastaaPoistaHyvää pyhäinpäivää sinulle ja muistellaan pois nukkuneita rakkaitamme.
Hei Beate56, olipa mukavaa kun laitoit viestä tännepäin.Aina on iloinen yllätys kun joku muistaa vaikka blogin välityksellä;)
PoistaSytytin kynttilän tuonne pihalle sellaiselle" nuistojen puu" nimetylle paikalle,nlin muistan täältä talosta poisnukkuneita tämän puoletoista vuoden aikana.Parvekkeen lyhtyyn laitoin myös kynttilän ukon muistoksi kun en päässyt tänään haudalle.
Minä inhoan syksyä,tosin parina päivänä olen ollut varsin virkeä ja aikaansaava.Se on ihan outoa minulle, mutta elämästä on nautittava niillä puitteilla kuin käytössä tällä haavaa on.Toisinaan pelkää näön huononemista kun se nytkin on erittäin huono,mutta positiivista on että olen ollut näkevänä yli 60vuotta ja osannut ja tottunutr moniin tehtäviin joita nykyään joudun muistin mukaan tekemään ja sormin tunnustelemaan.
Kaikkiaan olen ihan tyytyväinen elämään,vaikka niitä synkkiä hetkiä tulee ja harmitus iskee.
Minun kohtalo on tämä,siihen on tyytyminen.On oman terveyden takia olla ja hyväksyä se mitä on vielä jäljellä,sen hyväksymisen aika on pikkuhiljaa toteutumassa.
Hyvää syyspäivän jatkoa sinulle,koitetaan keksiä marraskuullekin jotain viihdykettä;)