Punavalkoista ja liilaa

Heipsan perjantaina illalla, kun yökyöpeli pääsee kehiin:)
Noo, sitä minä en ole, painun pehkuihin kohta puoliin
luen lehteä tai kirjaa. Lukeminen riippuu vähän siitäkin, kuinka
rasittuneen tuntuinen on näkevä silmäni, jos tuntuu pahalta, jätän
lukuseni odottamaan ja suljen silmät huilimaan.

Niin, tässä olisi kaksi pienempää sytomyssyä, violetti mukamas
hehkuttaa sinistäkin väriä alareunassa, muttei vaan olekaan.
Pari kolme vaaleampaa violettiraitaa on myssyssä, eikä sinistä missään kohtaa.

Punavalkoraitamyssy on osittain jotain jämälankaa, koska punainen yläpään väri lopahti ja taas etsin vimmatusti
lisää punaista lankaa. Löysinkin jotain joulunpunaista, paksumpaa, mutta siihen minä sen tälläsin, jatkoksi, jotta sain tekeleeni valmiiksi....

Kävin SPR:n kirppiksellä ja löysin jotain lankakerän loppuja, kysyin myyjältä, tuleeko lankoja koskaan myyntiin, sanoi;  kovin harvakseltaan tulee ja menevät samantien kaupaksi. Ehkä täällä etelämpänä ei lanka ja neulomukset ole niinkään harrasteena, kun ei kuitenkaan hirveitä pakkasia ole talvella ja kauppaliikkeistä löytyy lämmintä vaatetta helpommalla. Kovin nopeasti valmisvaatteet menee huonoon kuntoon, nukkaantuu joka paikasta ruman näköiseksi. Sitten viedään kirpparille myyntiin....apua. Kohta hukumme ylettömään vaate- ja tavara paljouteen. Huh huh, mutta täälläkin kun jaetaan ilmaisvaatetta, ei tarjoava ja saaja kohtaa toisiaan. Ihmiset ovat taipaleitten takana, eikä ole tietoisia, eivätkä pääse kulkemaan jakelupaikoille. Ehkä eivät myöskään koe tarvitsevansa mitään ovat tyytyväisiä niihin mitä sattuu olemaan. Vaatimustaso on kenties hyvin alhaalla tai sitä ei enää ole ollenkaan.

Noniin taas sama virsi minulla...olen ollut kirpputorimyyjänä vapaaehtoisena ja minulla on tietoa näistä jutuista  jonkin verran. Olen omasta puolestani iloinen, että olen voinut ja jaksanut olla mukana auttamishommissa. Tällainen tekeminen on itsellekin sielun ja kehon hoitoa, hyvää mieltä omaan pieneen maailmaani. Erittäin tarpeellista terapiaa, jotta tajuaa, että asiat ovat ihan toisenlaisia kuin miksi ne olettaa.
Olin aikoinani töissä paikassa jossa oli kehitysvammaisia myöskin työssä. Olen siitäkin ajasta kiitollinen, kun tulin näkemään nämä erillaiset ihmiset, joilla oli samat huolen aiheet kuin meillä muillakin. He olivat ihan mukavia ihmisiä ja juttelu sujui todella mukavasti. Itsen on vaan heittäydyttävä heidän maailmaansa, eikä saa pelätä, eikä arvostella, palkaksi saa iloisen naurun ja luottamuksen.