Sisarukset

Heippa maanantaina.

"Minä olen nyt iso poika, Maksi.
Aikaisemmin  minusta oli kuva, jossa olin
ihan vauva. Tässä olen nuoruuteni alku-
taipaleella. Minulla on komea, oikein näyttävä
pitkä häntä. Juon kraanasta vettä, kun isäntä avaa sen
 juon myös vettä lasista, tiskipöydällä. En kelpuuta omaa lattialla olevaa juomakippoa, vaikka se onkin oikein Iittalan lasituotantoa.
Tykkäsin kovasti mainioista koristeheinistä, joita ruusukimpussa oli koristeena, mutta emäntä oli eri
mieltä, hätistellen minut pois uudesta leikkikalusta.
Mukamas kaadan maljakon ja sitten sirpaleet ovat jokaisen olennon jalkapohjissa.
Sisareni Milli on myös päässyt kuviin. Aikaisemmin hän oli kipeänä, eikä jaksanut osallistua valokuvamalliksi. 

 
 "Minä olen Milli neitokainen. Pikkasen pienempi
kuin veljeni. Yhtä kaunis olen ja minullakin on 
ihana pitkä häntä, ei niin kaunis ja tuuhea, kuin velipojalla,
mutta kyllä huomaa meidän olevan sukulaisia 
keskenämme. Oi miten karvani kiiltää, olen todella 
söpö kaunotar..Mummo kaappasi minut syliinsä ja siinä 
köllötin kiltisti, enkä kovasti pyrkinyt pois. 
Hetken päästä mummo laski minut lattialle ja käännyin oikein katsomaan; mikä otus tuo olikaan, joka minut 
nosti kainaloonsa.

Tässäpä olemme molemmat nuoret,
minä etualalla ja veli taaempana.
Voi että kun kuvaaja oli hidas, ehdin
kääntää pääni ja velipoika
miltei ehti livahtaa kuvasta.
Mummo makaa lattialla eikä 
kuitenkaa ehdi tarpeeksi nopeasti meitä
 kuvata.
Ihan säälittää katsoa mummoa; pääseekö se 
ollenkaan ylös lattialta ilman apua!!"