Tampereelta.

Hei sunnuntaita.
 
Pitääpi lisätä tähän kohtaan, että kuvaamani
onkin postikortti, joka on lähetetty äidilleni
29.4.1942, Nekalaan, Erätie 20.
" Sydämmellinen Onnittelu" äidiltä ja Sirkalta.

Tälläsin vanhan valokuvan v.1942
Tampereen linja-autoasemasta.
Vasemmalla piikkinokkaisia linja-autoja
jollaisen kyydissä sitten reilu kymmenkunta
vuotta jälkeen olen ollut.
Kauhea bensakatku leijaili matkustamossa
ja voin hirveen huonosti
jokaisella bussimatkalla. Vatsassa kierähti
kun bussi alkoi laskea alamäkeen, huh hoijaa.Siihen aikaan
ei ollut tasaisia teitä, vaan mäkiä riitti niin ylös kuin alaskin päin.
Äiti kaivoi paperipussin valmiiksi, niitä
oli auton katossa olevilla verkkohyllyillä.
( olivat kuin verkkokasseja, mutta paksummasta
materiaalista) sellaisesta pikkusormenvahvuisesta
punotusta lankaköydestä ( silla,silkki tai mitä nailon narua lienevät olleet).Olen minä nuorena käynyt Tampereella useita kertoja. Serkkuni asuvat eri puolilla kaupunkia ja reippaana tyttönä vierailin useasti eri serkkujen luona: Härmälässä, Hämeenkadun liepeillä, Väinämöisenkadulla. Äitini mukana kuljin, kun hän vieraili sisartensa ja veljiensä luona. Opin näin kulkemaan yksin, ensin paikallis- pikajunamatkan,  sitten Tampereen sinisillä busseilla, rollikalla Härmälään ja sähköttömillä muualle. Muistan että rollikat oli numeroilla 1, 2, 3. Ykkönen Härmälään, kakkonen Kauppiin, kolmonen olisko ollut Pyynikille....
Oi voi mukavia muistoja näiltä lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Seikkailuja, elokuvissa käyntiä, kuljettiin kaupungilla päiväsaikaan ja näyteikkunoita ihailtiin. Se tuntui elämältä, maalaiskylässä vietettyjen päivien jälkeen. Mutta toisaalta, minun serkut tuli kesällä mielellään meille maalle. Siellä oli monenlaisia seikkailuja kaupungin lapsille ja kyllä serkut maalla viihtyikin, mikäs sen mukavampaa...Minä sain esitellä maaseudun ihanuuksia, lehmiä, lampaita, possuja,...( oi sentään, meinasi unohtua; meillä oli parikymmentä kanaa ja komea valkoinen  Pekka- kukko ja vahtikoira Sami saksanpaimenkoira.... kylälle oli maataloja, joissa kotieläin nähtävyyksiä riitti, jos kiinnosti...oli mansikkamaata, kukkia pellonlaidalla, metsässä seikkailua, kalliokiipeilyä, järvenrannassa uintia, polkupyörällä ajoa, etenkin isäni pyörä oli mielenkiintoinen värkki sotavuosilta isälle jäänyt miestenpyörä, jota minäkin joskus yritin ajaa rungon välistä. Isompana tyttönä sitten ajelin rungon päältä ihan oikeesti. Erittäin raskas oli sitä ajaa, siinä oli iso ketjuratas jonka välitys oli reilun pituinen. Kaikkea ihanaa oli tarjolla ja pihasaunassa löylyttelyä....aahh...kyllä maalla on mukavaa. Terveellistä ja viihdyttävää tekemistä...