Väsynyt kulkija.

   Tervetulloo uusi lukijani, Kirsti 
 
Hei.
Musta maa, pimeä ilma, väsynyt mieli ja petipäivä, eiköstä siinä olekin piristävä alku tämän illan kirjoitukselle:(

Kaks yötä on uni ollut tiposen tiessään, aamu kolmen jälkeen olen lopulta käynyt sänkyyn ja saanut unenkin silmiini. ( olen virkannut jottain unipäissäni,  sit saan päivällä ne purkaa) Tänään makasin koko päivän, en nukkunut, pidin vaan silmiä kiinni ja pitkällään olo tuntui tosi luontevalta ja helpotti uupunutta mieltä. mummokoirankin kanssa oli tosi pika pika pisureissu aamupäivällä ja sitten käytiin uudelleen pitkäkseen. Koiruli oottaa nyt keittiössä omaa "lääkepalaa", kun mie otan iltalääkkeen nii hänen pittää saaha kans pieni leivänpala:) On jäänt hälle ajatus siltä ajalta, ko hänel ol lääkekuurit ja mie sanoin:> mennään ottamaan lääke ja hää sai sit pillerinsä, jonkun nakinpalan tai juustonpalan sisälle piilotettuna. Monest hää otti pillerinsä ilman makupalaa, jos oli mukavan makuisesta lääkkeestä kyse. Kyl noilla lemmikeillä on omat metkunsa joka asiassa.
Eile illalla hänel käi nolo tapaus, ol ressu tallant jonkun lajitoverin patkakasaan oikein kunnolla, mie ihmettelin häne ilmeitään, ku hittaast kävel eikä millään lähteny kotipihan viertä kauemmas. Koton sit mäntiin kylppäriin, kuten joka kerta ulkoreissun jälkeen, tassupesulle. Takatassuja pestessä tunsin ja huomasin ko ihan varvasvälitki oli täynnä sitä itteensä, ei ihme että mummokoiraa vähän hävetti...ja siihe ol takertunu hiekkaa ja puun lehtimössöä, ol varmaan ikävä olla, koiralla....näit joskus sattuu kohalle...

Kuvas on joulukaktus ressukka, hää teki yhen kukan ja nupun täs yks päivä huomasin, nyt en ole käynyt katsomassa tilannetta, ku kastelen kukat ku muistan.

Kirpparilla oon käynyt samal reissul, ko liikkeellä olen, mukavia pikkulöytöjä, en oo saanut aikaseksi kuvata niitäkään.

Tiistaina kävin kortisoonipiikillä, vasen lonkka vaa on kippee, niiku vaihteeks vasen puoli, oikian ko sai parempaa malliin. voi vitsi voi vitsi...

Mut ny lähetään iltakahveille ja syyvään pullaa. On sitä piettävä saavutetuista linjoista kiinni...

Kirjoittamisiin...

Kierteitä:)

Heippa maanantaina 24.11.2014

Melkein jouluaatto...mut kuukauden verran vielä odotusta.
Pari patalapun tekelettä laitoin näytille, nää ovat jo olleet valmiina ihan viikkoja, mut en löytänyt niitä koneeltani, kummallista.

Joulun aika on meillä ihan tavallista, ei mitään juttuja,
Olin vuosia yksinäni, niin jouluna kuin juhannuksena, mut jouluna laitoin keittiön pöydälle ison liinan ja pikkuliinan siihen päälle, johon katoin jouluaterialla tarvitsemani lisukkeet. Hyasintti tietysti piti olla ja kolmihaarainen punainen kynttelikkö pöydän päässä. Niinä vuosina en osannut askarrella, tai ei kiinnostanut.Sitten jokusen kerran innostuin ja tein kukkakoristeen, kaksi tulilatvaa 1€/kpl ja sanomalehteä ruukunpohjalle sekä talouspaperi suikaleita kukkien lomiin ja mitä lie muuta ollut koristeena. Jos sain lahjapaketin, sekin oli odottamassa pöydällä avaamista. Tein joskus porkkana- ja lanttulaatikon itse, kuoritut perunat ja livekala, valkokastikkeen kera, niinkuin alkuruokana. Kalaa ei miulla yleensä ollut, mut jonakin kertana tein pienen palan kirjolohta kraaviksi. Kinkku-tai pieni laparulla oli uunissa ja aamuyöllä otin lihan pois. Rosollin tein itse ja yhtenä jouluna tein vaan rosollin, perunasalaatin ja kinkkurullan, niitä mummokoiran kanssa syötiin, hää söi kinkkurullaa ja koiran muroja, sillain maltillisesti..
Penskat harvoin käivät jouluaterialla, olivat mieluummin kotonansa tai miniöiden vanhempien luona, mein yhteinen joulu oli vain haavekuva, meillä on yhteiset joulut, vain satukirjoissa....
Joulun aika olikin yksin oloa ja ikävää, ei paljon lohduttanut ajatus: muitakin yksinäisiä on... kuten muullonkin eikä nytkään paljoa ole muuttunut, vaik tuo turjake tuos lähellä onkin...se ei paljon asiaan vaikuta, meil on erilaiset käsitykset siitä pitääkö vähä laittaa koristusta:hää sanoo ei, tai laittaa liina pöyvälle: hää sannoo, et tuosha on tuo viime vuotinen jouluinen vahakangasliina...äässsh...onneksi tuo mummokoira on ollut seuranani melkein kymmenen vuotta, hää on melkein ain miun kans samaa mieltä ja innostunut miun ajatuksista...nooh kohan joulunaika ens saapuukin...tiijä hänt
Eihä tää elämä nii herkkua oo ollu, mut syyvä pittää, ku on annettu...

Kuullaan toisella kerralla...

Käsin värkätyt,ei pikapuikoilla:)

Heippa sunnuntaina 23.11.2014

Nääs ku vihdoin sain valmiiksi, tuota violettia nallelankaa olen vissiin kymmenen  vuotta sitten ostanut, halavalla sai ja kerässä on 150g ja ostin niitä kolme kerää, aattelin jotta sukkia kutomaan, tai kenties niistä muutakin olis valmistunut.
Nää laitan omaan pikku jalkaani, ovat mukavast sopivat, sellaset jämptit. Tein varresta puolet kakkosen puikoilla, ku 2.5 puikkoja en siihe hätään löytänyt. sikspä toinen sukka on taas kapeampi ja raitakerros leveempi.
Sitte o puikoilla uudet tekeleet, näkkee sit valmistuuko tämän vuoden puolella...
Laitoin noihin varsiin tuollaisen mieliala langan, etsin mielessäni piristystä elämään... ja siin samassa näin tuon punaisen langan korissa...ja sitä oli pakko neuloa yks kerros.   toisessa on tuollainen kimalteinen lanka ja eri sävyä.

Vähän alakulo vaivaa, en oo käynyt kuoroharjoituksissakaan, tuntui aikas haastavalta, näin kahden vuoden tauon jälkeen. En ehdi seuraamaan nuotteja ja sanoja samaanaikaa, vähän masennutti, pitäis opetella sanat ulkoa ja vaikka kotona harjoittelinkin niin vanhaan päähän ei helposti jää muistiin, Tästä olen todella surullinen., aattelin, jotta voisin taas alkaa laulamaan....mut huonolta näyttää.

Olen pää punasena miettinyt, missä voisin alkaa käymään, puol näkevänä. Kaipaan vuorovaikutusta ihmisten kanssa, ukkoin ei täytä sitä tarvetta, sama, jos keskustelen itseni kanssa. Minusta tuntuu, kuin alkaisin tylsistyä ja menettää jotain tärkeää, joka liittyy tulevaisuuteeni.
Tehkää hyvät ystävät ehdotuksia, joilla voisin parantaa elämänlaatuani...Itse olen niin umpiossa ymmyrkäisenä, etten kohta tajuu mitään..

Mukavaa pyhäpäivää kaikille.

Raita ja sen kaverit:)

 Hellou kaikille kavereille:)

Laitoinpa neuleen näytille.
Tälläsen ostin ku voitin lahjakortin muotiliikkeeseen ja laitoin kylläkin puolet itse, oli nii hintava, miun mielest, mut pittäähä sitä kauppiaankin saaha rahhaa tuotteeiden myynnistä. Marketista oisin ostant puolta halvemmalla, ei ehkä samanlaist mut vastaavanlaisen tuotteen. Täs on pikku taskutki tuos mis näkkyy helmas punaist värrii.
Tää tuote sisältää 75% viskoosia ja 25% polyamidia, ei oo mikkään lämmin näi kylmällä ajalla, mut en oikein keksinyt muuta.

Täs kuvas on kirpparilt ostettu musta tunika, oikein kotimainen laatutuote ja kahella ekellä sain  mekon haltuuni. Huivi on netti ostokseni ja ihana väreissään, miul ol tää kaulas ko olin konsertissa siin sinises kotelopuvussani ja siihe kuuluvas bolerossa.

Pimmeetä on ja kummallisen väsynyt olotila, mummokoiraki nukkuu vaa ja välil käyvvään ulkolenkillä, lyhyellä sellasella, hää kääntyy äkkii takas päin ko asiat on hoideltu.


Kävin mie tokmannilla ja oonha mie siel usseesti käynytki, muttei iha joka käynnist kehtaa kirjottaa. Kaikenlaisii valoja kattelin, oon ettiny sellast talolyhtyy, muttei sielkä ollu, kuin keraaminen, joka asetetaan sisätiloihin ja mie tahtoisin parvekkeelle roikkumaan. Jossain nettikaupassa tais ollaki, mutten mie sielt taho, joutuu maksaan viel lähetyskustannuksetki...pittää vaa täält paikkakunnan myymälöistä katsella jos löytyisi.
Päivät kulkee kipin kapin ja iltasel huomaan, ettei taaskaan tullu mittään tehtyä :(
Autoon vaihettiin talvirenkaat eilen, ny voi senpuoleen sattaa luntaki ja liukkauttaki voip vähä sallia! En tiijä josko mie jätän autoilun vähemmäks,  o nii huono ajjaa hämäräs ilmas, mut ukkoin saap sit sompailla ja mie istun herroiks tai  rouviks, kyyvissä.

Sukankutile ompia valmis, jalkaterä osassa jo männään, kyl mie sit laitan kuvan kohan valmist tulloo:))Se tekele on välil nii hukas, jotten taho löytää koko kassia, jossa se tekele majailee. Ykski päivä hain kottoont kaik paikat, ei missää ja mänin ukkoin luo, nii siel kassi huilas ovenkahvassa....kyl mie kerran sille saarnan piin, ko silviisiin kotont pois o karant....mokoma

Lähenki sitä vähä kutomaan, muutaman silmukan ko tekkee nii kyl se valmiiks joskus saahaan....Kuulemisiin..

Vanhoja juttuja:)

Hei keskellä viikkoa.

En millään keksinyt, mitä kuvia laittaisin näytille, sit hokasin nää vanhat lautaset, jotka ovat kulkeneet mukanain matkan varrella.
Kotimökissä nää ol käytössä ja sieltä lähtiessäin otin mukaan mitä pakettiwolkkariin tavaraa mahtui. Ei siihe autoon paljon mahtunut, kun huonekalut veivät paljon tilaa, iso piironki, heteka ja ruokapöytä muutaman tuolin kanssa. Pienet ol tuomiset uuden elämän alkamiseen kaupungissa, vuokrahuoneissa, keittiö ja kammari, puulämmitteiset korkeat huoneet, keittiö oli kylmä ,kuin kellari, hella vaan oli lämmön lähteenä keittiössä ja se kun jäähtyi, hävisi lämpökin tyystin. Kammarin ovi piettiin kiinni, jotta vähän lämpöä saatiin säästymään siel ol korkee peltivuorinen muuri.  Vesi tuli ja meni kantamalla ja ulkohuussissa pylly paleli, sattuipa  silloin, muutto talvena, olemaan piukeet pakkaset, mittari kipusi monena aamuna yli kolmenkymmenen asteen. Siinä ol naurussa pitelemistä.

 Miun tuore aviomieheni lähti kävellen töihin, ku ei ollu polkupyörääkään, me oltiin ihan pers aukisia nuoria, ku yhteistä elämäämme alettiin rakentaa. Oli se hirvee raskasta olla ilman rahaa, juur sen verran ukkoin tienas, jotta kallis vuokra pystyttiin maksamaan, ja puut lämmitykseen, leipään nipin napin riitti rahaa. Kotonta ei saanu mittään, ei ollu perintöjä, ei varakkait vanhempia, jotka ois vähä auttaneet alkuun. Voi tokkiisa,  pienest on lähetty, eikä vielkään oo mittään, mut eipä oo riitelemistä mummon varoista...mie oon ain eläny käest suuhu, se pittää katsos, itsekkin elää, eikä säästää jälkeläisille ja mist niit oli säästänny Mie olin monia vuosia työttömänä enneku pääsin eläkkeelle, ei niistä rahoista  jääny kolikoitakaan. Työttömyyseläkekin on hiivatin pieni....köyhyysloukossa ollaantaas ympyrä sulkeutuu, enneku aika miust jättää, köyhänä syntyy, köyhänä kuolee...nii on tasan elämä menny.

Kyl ny pittää lähtee katteleen, jos vähä vatsan täytettä löytyis.
Hyvvää jatkoo kaikille ja palaan palstalle, kohan taas löytyy jutun juurta:))

Juhlan aikaan

Heippa sunnuntaina 2.11.2014

Muotikuvia nääs, ku valmiita töitä olis, muttei ehdi kuvaamaan:))

No täs mie oon 1980 luvulla ja lähdössä johonki veneilyseuran talviristeilylle, johonkin ravinteliin, mies kuvas minnuu ja onha meist yhessäki kuva, mut en tähä sitä löytäny.
Miul on konjakkia lasissa ja kampaajalla kävin leikkauttamas hiukset, noin erilaiseen kampaukseen, siihe aikaan tais olla noi, että takaa ol hiukset paljo pidemmät, mut en mie ennää tuollast pitäis, naama valahtaa ihan rintamuksille asti, niiko dekolteen päälle tai mikä se olikaan. Puseron ostin varta vasten juhliin, se tuollast himmeen kiiltävää satiinii vissiin ja levveet hihat ja vyötäröllä tuollane lista nappeineen. Kaunis pusero, ostin aiemmin tumman siniset suorat housut, jotka oli ihan puseron raidan siniväristä. Täs miul taitaa olla mustat sammarit ja hiano mie tietyst olen selvä se ja kynnekki punaset ja huulet kans.....

Sit mainitsen, jottei miul mittää valmiita töitä oo..se mummoneliö hommakin meni persiilleen...miun palo käämit siin vaihees ko olis muutamast neliöst pitäny lankoi päätellä..no siihe päätty miun into ja neliöt 10 kpl lens roskikseen. Ukkoin siin  vieressäin ei puhunt mittää...ei uskaltanu vissiin..ko miun alko verenpaine nousemaan lukemiin....

No nyt mie oon taas huuli pyöreenä, mitä alkais tekemään. Jottain pitäis käsissä olla ko istuksii, sukkapuikot ei oikein istu, virkkuukoukku puttoo iha alvariinsa lattialle ja askarteluun on mahoton ryhtyä, ko en jaksa olla paikallaan, pää on ku haminan kaupunk
Onneks miul on tua mummokoira joka minnuu vie ulos muutaman kerran päivässä:))

Hellurei ja hellät tunteet, ollaan kuulolla jos ei nii, koitellaan....