Hei keskellä viikkoa.
En millään keksinyt, mitä kuvia laittaisin näytille, sit hokasin nää vanhat lautaset, jotka ovat kulkeneet mukanain matkan varrella.
Kotimökissä nää ol käytössä ja sieltä lähtiessäin otin mukaan mitä pakettiwolkkariin tavaraa mahtui. Ei siihe autoon paljon mahtunut, kun huonekalut veivät paljon tilaa, iso piironki, heteka ja ruokapöytä muutaman tuolin kanssa. Pienet ol tuomiset uuden elämän alkamiseen kaupungissa, vuokrahuoneissa, keittiö ja kammari, puulämmitteiset korkeat huoneet, keittiö oli kylmä ,kuin kellari, hella vaan oli lämmön lähteenä keittiössä ja se kun jäähtyi, hävisi lämpökin tyystin. Kammarin ovi piettiin kiinni, jotta vähän lämpöä saatiin säästymään siel ol korkee peltivuorinen muuri. Vesi tuli ja meni kantamalla ja ulkohuussissa pylly paleli, sattuipa silloin, muutto talvena, olemaan piukeet pakkaset, mittari kipusi monena aamuna yli kolmenkymmenen asteen. Siinä ol naurussa pitelemistä.
Miun tuore aviomieheni lähti kävellen töihin, ku ei ollu polkupyörääkään, me oltiin ihan pers aukisia nuoria, ku yhteistä elämäämme alettiin rakentaa. Oli se hirvee raskasta olla ilman rahaa, juur sen verran ukkoin tienas, jotta kallis vuokra pystyttiin maksamaan, ja puut lämmitykseen, leipään nipin napin riitti rahaa. Kotonta ei saanu mittään, ei ollu perintöjä, ei varakkait vanhempia, jotka ois vähä auttaneet alkuun. Voi tokkiisa, pienest on lähetty, eikä vielkään oo mittään, mut eipä oo riitelemistä mummon varoista...mie oon ain eläny käest suuhu, se pittää katsos, itsekkin elää, eikä säästää jälkeläisille ja mist niit oli säästänny Mie olin monia vuosia työttömänä enneku pääsin eläkkeelle, ei niistä rahoista jääny kolikoitakaan. Työttömyyseläkekin on hiivatin pieni....köyhyysloukossa ollaantaas ympyrä sulkeutuu, enneku aika miust jättää, köyhänä syntyy, köyhänä kuolee...nii on tasan elämä menny.
Kyl ny pittää lähtee katteleen, jos vähä vatsan täytettä löytyis.
Hyvvää jatkoo kaikille ja palaan palstalle, kohan taas löytyy jutun juurta:))
Kylläpä tuntu tutulta tuo siun maailmalle lähtö. Miulla ja sillosella miehelläni oli pieni hellahuone, illalla oli lämmin ja aamulla kuin kellari. :) Siitä se elämä lähti ja nyt tuntuu että tavaraa on liikaa.
VastaaPoistaNii se on mennyt, elämän iki seikkailua vaan mennään ettenpäin...
PoistaTutulta minustakin kuulostaa maailmalle lähtösi! Ei tainnut silloin olla monella muullakaan sen enempää, sota-aika ja sotakorvauksien maksut rasittivat vielä vanhempiamme, mutta onneksi oli rakkautta. ;) Ja siitä se elämä lähti kulkemaan. On sinulla ainakin ollut nättejä lautasia, tuon ensimmäisen kuvio on tuttu, mutta toista en muista nähneeni.
VastaaPoistajuuh lautasia ja joitain kuppejakin oli, muttei ennää oo matkassain, vaan nää lautaset on jälellä, kolme on noit syvii lautasii eka kuvas ja toisest kuvasta vaan tuo yks ainoa.
PoistaMelkein samanlainen alku oli minullakin.. nostalgisen kauniin lautasen laitit näytille, siinä silmä lepää :)
VastaaPoistaNiih mie joskus koitin noit kaupata huutonetissä, mut eivät kelvanneet kellekään. En jaksa aatella, mitä niist vois värkätä, ku ei oo paikkaa mihin niitä asettelis, penskat ei käy miun luona eikä kukaan muukaan, että vois esitellä miun tekeleitä...:(
PoistaMinä oon jo ollut sinusta pikkasen huolissani! Että mihinkä oot ittesi tukkinut... No, nyt rauhoitun, kun annoit kuulua itsestäsi. Ja sama alku se on ollut täälläkin: äiti antoi mukaan pussilakanan ja tyynynpäällisen, veitsen, spagettisiivilän ja yhden kattilan. Siintä aloitin opiskelija-asuntolassa.
VastaaPoistaVoi sinnuu, mie oon toisaalt iha hyvilläin, ko joku miust pittäi kirjaa, kiitti siul, miul kyl voi kirjottaaki sp, sekin ilahduttas miun ikävää maailmaani.
PoistaMiul ei ollu ennää äitii ku lähdin kot mökist, isä sit tul meijän peräs kuukauven jälkeen tänne kaupunkiin ja seuraavana vuonna hää vietiin hautuumaalle multiin, ei ehtiny kauempaan nauttia kaupunki elämästä..ja mie jäin hirveest kaipaamaan, ainoaa läheistäni....aviomieheni ol nii tuore tapaus, etten viel ollu kiintyny, meijän juttu ol niin nopee temponen; tavattiin, mentii kihlohi, miun velipuol hankki häl työpaikan täält, samantien mentiin pappilaan ja saman päivän tänne kaupunkiin..ja aamul mieheni män töihi.....ol se aikas haipakkaan runsaan puol vuotta ku oltiin jo kaupungissa leivän syrjässä kiinni...