maanantai 24. marraskuuta 2014

Kierteitä:)

Heippa maanantaina 24.11.2014

Melkein jouluaatto...mut kuukauden verran vielä odotusta.
Pari patalapun tekelettä laitoin näytille, nää ovat jo olleet valmiina ihan viikkoja, mut en löytänyt niitä koneeltani, kummallista.

Joulun aika on meillä ihan tavallista, ei mitään juttuja,
Olin vuosia yksinäni, niin jouluna kuin juhannuksena, mut jouluna laitoin keittiön pöydälle ison liinan ja pikkuliinan siihen päälle, johon katoin jouluaterialla tarvitsemani lisukkeet. Hyasintti tietysti piti olla ja kolmihaarainen punainen kynttelikkö pöydän päässä. Niinä vuosina en osannut askarrella, tai ei kiinnostanut.Sitten jokusen kerran innostuin ja tein kukkakoristeen, kaksi tulilatvaa 1€/kpl ja sanomalehteä ruukunpohjalle sekä talouspaperi suikaleita kukkien lomiin ja mitä lie muuta ollut koristeena. Jos sain lahjapaketin, sekin oli odottamassa pöydällä avaamista. Tein joskus porkkana- ja lanttulaatikon itse, kuoritut perunat ja livekala, valkokastikkeen kera, niinkuin alkuruokana. Kalaa ei miulla yleensä ollut, mut jonakin kertana tein pienen palan kirjolohta kraaviksi. Kinkku-tai pieni laparulla oli uunissa ja aamuyöllä otin lihan pois. Rosollin tein itse ja yhtenä jouluna tein vaan rosollin, perunasalaatin ja kinkkurullan, niitä mummokoiran kanssa syötiin, hää söi kinkkurullaa ja koiran muroja, sillain maltillisesti..
Penskat harvoin käivät jouluaterialla, olivat mieluummin kotonansa tai miniöiden vanhempien luona, mein yhteinen joulu oli vain haavekuva, meillä on yhteiset joulut, vain satukirjoissa....
Joulun aika olikin yksin oloa ja ikävää, ei paljon lohduttanut ajatus: muitakin yksinäisiä on... kuten muullonkin eikä nytkään paljoa ole muuttunut, vaik tuo turjake tuos lähellä onkin...se ei paljon asiaan vaikuta, meil on erilaiset käsitykset siitä pitääkö vähä laittaa koristusta:hää sanoo ei, tai laittaa liina pöyvälle: hää sannoo, et tuosha on tuo viime vuotinen jouluinen vahakangasliina...äässsh...onneksi tuo mummokoira on ollut seuranani melkein kymmenen vuotta, hää on melkein ain miun kans samaa mieltä ja innostunut miun ajatuksista...nooh kohan joulunaika ens saapuukin...tiijä hänt
Eihä tää elämä nii herkkua oo ollu, mut syyvä pittää, ku on annettu...

Kuullaan toisella kerralla...

10 kommenttia:

  1. Minä oon ollut niin monta vuotta töissä aina jouluna, etten paikoilleni asetuttuani aluksi osannut edes joulua juhlia. Sitten anoppi otti ohjat käsiinsä ja mun ei tarvinnut tehdä muut akuin syödä kaikki mitä eteen pantiin. Ja se ei ihan vähän ollutkaan ;) Nt, kun anoppia ei enää oo, minä yritän jotain räpeltää. Minunkin herrani ei taho mittään - paitsi kinkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niihä se on, töissä miekin olin nuorena, joulut, juhannukset, pääsiäsiset ja helluntainaki, jos hyvin sattu, ei voinu kieltäytyy, ku töihin oli sitoutunu.
      Kinkkua olis mukava saada, oikeeta makurasvalla olevaa possun perää:)

      Poista
  2. Ensimmäinen joulu yksin-pelottaa.Mieheni kuoli talvella ja kesä meni,en oikein tiedä miten. koetetaan kuitenkin mennä ohi joulustakin.
    Mummo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sentään sinnuu. Miekin uskon, jotta joulu on pahin aika kun on yksin. Yhtenä vuonna , kun olin lapinmatkalla, sain huonekaveriksi naisen, jonka miesystävä oli menehtynyt juuri joulun alla. Aattelin mielessäin huonoo tuuriani, josko joulun vietto menee ihan pieleen, kun ei tiijä miten "asustaa" ihmisen kanssa, joka on juuri kokenut suuren surun. Ihan kohtalaisesti meillä sujui joulunvietto, siellä oli ohjelmaa niin paljon, ettei huoneissa kerinnyt paljonkaan olemaan. Hää olis jääny huoneeseen, jollen mie olis vähä houkutellut mukaan ulkoilemaan, päivä askarteluun ja piparkahveille. Syömäs kyl käytiin ja aattoiltana yllytin hänet mukaan metsäkirkkoon: kynttilät kädessä kuljimme koko hotellin porukka metsään ja asetuimme piiriin ja pastori piti lyhyen puheen ja lauloimme joululauluja. Voi kuinka kauniilta ja rauhaisalta luonto näytti, revontulet loimusivat, kun palasimme takaisin. Kynttilät, jokainen asetti lumeen, hotellin pihamaalle.
      Mie vien kynttilän läheisteni haudalle jo aatonaattona, on rahallisempi käydä silloin ja voi vähän katsella ja muistella muitakin läheisiä, pois nukkuneita. Vien yhden kynttilän yhteiselle paikalle, jolle voi sytyttää kynttilänsä, muualle haudattujen läheistensä muistoksi.
      Mie toivon jotta sie ossaat löytää sellasen juhlallisen ja rauhaisan joulunajan, ehkäpä viel kauniimman kuin yhdessä ollessanne saitte kokea. Onhan puolisosi lähellä, muistoissasi, mut suruissaan ei ole hyvä olla kovin kauan aikaa, oma elämä on tärkeä jokaiselle itselleen.
      Jaksamista Sinulle, kyyneleetkin aikanaan kuivuvat, niin sen pitää mennä.

      Poista
  3. Meillä on joulut mennyt usein äidin ja veljen perheen luona. Silloin kun kotosalla ollaan lapset ovat käyneet jouluaterialla aattona. Tai jos ovat olleet aattona anoppilassa niin sitten tapaninpäivänä.
    Eipä tuo meidän ukkokaan mukamas koristuksista piittää. Mie laitan silti. Tykkää kuitenki vaikkei sitä sano, ilmeet kertoo enemmän kuin sanat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä siin usein käy, jotta nuo ukkoset ei meijän kohnottamista piittaa, painavat lakin päähänsä ja hiipivät ulos ovesta, pois jaloista.
      Vanhana niit aikaisempia jouluja muistelee, mut eivät ole koskaan samanlaisia, mukavat joulut, niitä oli vain lapsena ollessa:)

      Poista
  4. Mei joulu on hyvin perinteellinen poika tulloo kottii ja vietetää joulua kolmestaan niiden samojen perinteiden mukaan kuin aina ennenkin.
    Ollaan koko perhe "jouluhulluja" ja joulu on meille myöskin tärkeä kristillinen juhla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus miun tulee ihan paha miel, ko perheet kokoontuu yhteen ja miun perhe on hajallaan kuka missäkin. Sille mie ei voi mittään ja niillä mennään mitä meillä on, enempää ei voi tehdä. Mut ihan lämmin ja rauhallinen olo meil mummokoiran kanssa on, aattona syyvään, käyvvään ulkolenkillä ja katsotaan telkusta joulun ohjelmaa, kynttilät palaa ja jos vähän lunta saatais tännekin olis oikeen jouluinen tunnelma.

      Poista
  5. Kauniit patalaput, niitä tarvitaan aina. Ihanat sukat tuolla alenpana.
    Yksinäinen joulu olisi kurjaa. Onneksi ei vielä ole sellainen tullut vastaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti siulle. Voi, mie olen viettänyt jo monia jouluja yksinäni, mistä lieneekin niitä siunaantunut, tosin oon ollut lapin matkalla muutaman joulun ajan, siellä en ole muutoin käynytkään, Kaunista maisemaa, jota täällä länsirannikolla ei useinkaan näe, etenkään sitä sinistä hämärää:)

      Poista