Mie pudotin yhen puikon, jotka hulluuskohtauksen sattuessa, tilasin Lankamaailmasta sukkalankojen kanssa.
Istuksin ukon luona sukkaa kutoen, kieli keskellä suuta, ko silmukka ol pudonnu ja mie sitä aloin metsästämään, no eikös puikko joku knit..ja jottain...luikahti polvellein ja siitä hevon persiiseen. Mistään emme sitä löytäneet ja mie kirroilin sivistyneesti ja pakkasin kamppeeni ja livahdin kotiin. Voi ku minnuu suututti, jospa ukko sais loihdituksi puikon esiin, totisest toivon sitä.Onha miul vissiin viel kolmosen alumiinipuikot ja bambuuki, mut nää uuvet ol nii tärkeät.
Ukko uhkali, jotta kohta lähtee kutimukset...jonneki en taija täs sannoo, mitä hää tokaisi.
No, elämä on....
Muuten, tuo avausskuva on pihapihlajasta, hokasin täs yks päivä ja tähtäsin kameraa sitä kohti ja kappas vaan, siin se seisoo riippakoivun eessä ,täydessä tällingissään:)Kauempana siintää kaupungin koivikkoa.
Jaahas, lähen ottamaan iltalääkkeet, jospas ei hulluuskohtaukset painasi päälle;)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNo ni tää poistitoisen kommentin.
PoistaVoi harmi, että uusi puikkosi putosi eikä löytynyt. :D Eikä siinä ole mitään hulluutta ollenkaan, vaikka kudotkin sukkia huononäköisenä, sehän terapiaa. :)
VastaaPoistaHienon kuvankin olet napannut kukkivasta pihlajasta.
Hei Matleena,eilisen viestipoiston jälkeen en voinut enää vastata siun kommenttiisi,ko näkö ei illalla ole oikeinkaan hyvä ja paljon virheitä. Snhän mie ihan tosiani kirjoittanut,sellasii iyseironiaa vaa,totta se kutominen on terapiaa,en sais liikaa stressata,sit se mennöö väärille raiteille koko terapia.
PoistaNo vietävä harmittaa se ketävaan kun puikko katoaa eikä löydy.
VastaaPoistaMitä hulluutta se sukkien kutomises on, sisukkuutta se on, sisukkuutta.
No nii kosotäti,enhä mie ihan hulluuttani kirjoittanut tää on vaan miun tapa heittää ns.huulta, ko monist aikasemmist vaikeista asioistaki,ko laittaa jutut vähä niiko leikiksi,on helpomp kestää pikku/isojaki murheita.Tää on vaa miun tapa käsitellä,ei ihan täys hulluudesta ole kysymys.
PoistaMut kiitti mut kiitti myotätunnosta.
Hurtilla huumorilla läpi harmaan kiven, sano meidän mummu. Se jos kuka tiesi mistä puhui: perheensä hylkäämä, veljensä ja appiukkonsa piika, yh-äiti, viinaanmenevä mies, juopon akaksi ruvennut tytär...
VastaaPoistaNii'i vanharouva. Sieltä vanhemmilta nääkin opit ja sanonnat ovat peraisin ja kyllä he köyhyydessä ja velkaisina asiat olivat pohtineen.Uskon myös että sieltä se sisu on alkujaan minuunkin,ainoana (äitini ainoa,isämi neljäs lapsi)lapsena,iskostunut,ei ollut sisaria minnuu puolustamassa,kaikessa piti itsenäisena toimia.Ne hiljaiset pelot eivät saa tulla jäädäkdeen.Sitä on minunkin toisteltava,kun pelko ja pahamieli hiipii sydämeen. Gorry ku on sekaista teksriä,korjailu vaan pahentaa, luulen että näkö on hieman huonontunut ja silmät väsyvät helposti.
Poista