Enkelipelakuita pyysin ja niitä sain. kaks valkoista ja sinipunan ja Tuulaltani (avustajani) sain yllätyskukkaset sunnuntaina, äitienpäivänä, tunnavioletit krysanteenit:)Ilon hetkiä, kukkia yhdessä oloa, mutta myös surua.
Iäkäs veljeni vaimo nukkui pois, hän ja veljeni olivat tavallaan " minun perhe" kun menetin isämme äkillisesti, vuosikymmeniä sitten.
He olivat aviossa liki 70 vuotta. Vierivieressä olivat vanhainkodissa viimeksi kävin tervehtimäsä heitä muutama viikko sitten. Meillä oli aina vanhoja karjalaisia juttuja ja muisteloita aikaisemmilta vuosiltamme. Peloittaa miten veljeni menetyksensä jaksaa kestää, iäkäs sairas mies.
Tapahtui myös tässä talossa äkillinen menehtyminen:
sunnuntai aamupäivällä, kun Tuula saapu,i kertoi virkavallan myös tulleen taloon.
Myöhemmin sain tietää tapahtuneesta. Vein kynttilälyhdyn keinujen viereen, kuten olen jokaisen poisnukkuneen muistoksi sytyttänyt tässä asuessani runsaan vuoden aikana.
Illalla oli kummallinen olo, kun menehtynyt oli vain kuukauden verran asunut miun alapuolellani. Eikä ollut kulunut montaakaan kuukautta kun sen edellinen asukas oli menehtynyt syöpään.
Täällä asuu iäkästä väkeä, kuten seniortalossa asuu sekä muutamia ihmisiä joilla on jokin vamma, kuten hänellä, äsken poisnukkukeella.Elämän on jatkuttava, käy raskaaksi jäädä pohtimaan, eteenpäin näillä eväillä. oma aika ei ole tiedossa, hyvä niin.
Kuulemisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti