Oiih mie sainkin yht' äkkii siit ohjeesta kiinni, jossa tehtiin kännykotelo muistaakseni huopuneesta villapaijasta tai jostain sellasest.
Sillon jo kun sen ohjeen huomasin, muistin et miul on jokunen huopunu villapaita, oikein tarkotuksella kerran kirpparilta löytyneitä villaisia, laitoin pesukonneeseen vähä niiku huopumaan, ja aikasmoisia tumppuja sielt sitte tuliki, mut sain ne sentään eroteltuu toisistaan.Ku luin täs kerran jonkun bloggilaisen tekstiä , ko häne tekeleet olivat nii hyvi huopuneet ettei heit saanu etu- ja takakappaleita irti toisistaan, niinköhän se meni, se juttu. (muistan ainaki ko mie nauroin iha silmät vesissä). Mie siit tuumasin, jotta lämpimiä pyllyn aluksia talvipakkasil, ulkona istuissa tai jossain muussa kylmäs paikas. Eihä ne hukkaan mää, vaik ei alkuperäistä suunnitelmaa käyny noudattamaan. Niistähä saa vaik mitä, sit ku harmitus männee ohi ja tolkku palaa, nii alakaa kipinät päässä vilisemmään ja uusia käyttökohteita senku alkaa miettimmään. Patalapuista, pyllyn alusiin jne....
No, missäs mie nyt mää, harhaannuin johonki muihi juttuihi...
Nii tämä kännyn koti, ompelin siihe vuorikankaanki, ettei villan pölyt mää laitteen sissään ja sitte ompelin ne yhessä päälipuolelta kii enkä aikonu kääntääkään tekelettä, jotta saumat on päällä päin. Lenksun nappii varten neuloin vast, ku tekele oli valmis ja napin myös silloin. Hyvin näkkyy mutka tuos oikees reunas, ko mie vapalla käel vaan pistelin saksimaan, mut mie tykkään, tekele on ihan kiva ja nopea valmistaa...Tää on tosi kiva juttu tällaselle hätäisel mummolle:)
No mut hyvvää mieltä ja päiviä, kiva kun kävit kylässä:)
Elähää sie yhtää moiti tuota koteloo, miust tää on hyväst tehty, ja tolkkuukii vaatint ko vuorikankaan laitoit, mie en ois ikänä tajunt tuota pöly juttuu.
VastaaPoistaMiul ko mieles pyörii jot jottai pit tehä yhest huopuneest paijast mut ko en saa päähäin mitä tää ol, kai siit tulloo pyllyalunen.
Hei sie kosotäti, laitaha kännynkoti alulleen, se tuntuu käessä nii mukavan pehmeeltä, eikä helpost puttoo lattialle. Ei tosin oikein hyvin housun taskuun sovi, mut takin taskuun soppii. Ja ännyn saa koht. sillään pois ku tahtoo vastata soittoon. Sitä mie en oo testannu, kuinka paljon tuo tekele soittoääntä vaimentaa.
PoistaMisthä miulki kolaht tuo vuorijuttu, kai mie aattelin, jotta villasta tulloo mahottomasti pölyy, huomaahan sen huovutuksessakin kui paljo kertyy nöyhtää kaik paikat täyteen.
Juu että tämmöstä.
Haa! Sinähän se mulle idean nakkasit! Vanha herra kutkuilee kaikki ehtoot semmoinen ikäkulu vanunut villapaita päällään...
VastaaPoistaHeippa hei. No johan siul aukes vinkki mite saaha vanhan herran villapaita uuteen uskoon. Tuumasta toimeen sano. Mie jo väsäsin yhest paijas silmälasikoteloksi sopivan tekeen, vähä on viel kesen, nappi ja kiinnitin lenkki uupuvat viel tekeleestä:)
PoistaKaunis kukkaro kännykälle.. hyvässä huomassa on tuolla pussukan sisällä:)
VastaaPoistaVoi tokkiisa, känny on lämpimäs ja hyvin kuuluu soittoäänikin, ei pussukka sitä vaimenna. Johan mie olinki ilonen tekelestä, vaan kummasti mieltä hykerryttää mokomakin asia;))
PoistaSiulle on tunnustus tuolla miun blogissa käyppä hakemassa kukka isselles:))))
VastaaPoistaHeips, kiitti ilmoituksesta, mitenkähän sen kanssa toimin, saanko siirrettyä omaan blogiin jotenkin. Täytyy laittaa mietintämyssy päähän:)
Poista