Olen lopultakin saanut valmiiksi muutaman sytomyssyn
jotka toimittelen Satakunnan keskussairaalaan ennen joulua, mutten ihan vielä jos saisin aikaiseksi kutoa pari kolme myssyä lisää lähetykseen.
Onhan nämä minun tekeleeni vaivaiset muutama tekele, toivottavasti sinne on joku muukin tehnyt.
Kuten oon tässä maininnut, joillekin tästä hommasta kerroinkin, eivät olleet kovin innostuneita asiasta, ryhtyä tekemään myssyjä. Ehkä se sukan tekeminen on enemmän näiden ihmisten juttu, eikä myssyn tekeminen kiinnosta tai ei oikein luannikkaasti suju.
Enpä ole minäkään myssyn tekijä, joskus veneillessä kudoin kaksinkertaisia myssyjä, syksyn ja kevään viimoihin ja veneen kapteenille työmatka päähineitä, sekä jotain hassutuksia veneseuran juhliin.
Lapset tykkäsivät vain joistain urheilulogopipoista, ei niinkään äidin valmistamista villapipoista. Eipä niitä sitten turhaa tehty kun ei pidetty.
Konekutoja täti teki villapaidatkin heille, äidin tekemiä on kovin vähän, villatakkeja muutama on aikoinaan tehty. Villasukatkin teki konekutoja täti, ei minun tarvinnut niinkään kutoa!
Olisin kyllä enemmänkin tehnyt, mutta.......elämässä ei asiat mene, kuten on suunnitellut.....
Voi sentään, piti myös mainita, että joulukaktus tekee taas nuppuja, eilen illalla huomasin:))
Mukavaa päivää sinulle, kiva kun vierailit sivullani:)
Ihana asia tuo myssyjen tekeminen, ovat varmasti tervetulleita sinne sairaalaan.
VastaaPoistaMiekii on joskus vieny kassillisen tuonne Kotkan puoleen.
Miust tuntuu että nyt vasta poika ja hänen kaverit alkaat arvostammaa kotikutosii pipoi, viime talvenakkii neuloin heille jokkaiselle sellaset paksut pipot. Kovast kuulemma tykkäsivät.
Hei. Viime vuon, ku näkö män tuost toisest silmäst, aattelin jotten ikinä ennää mittää kästöit nää tehä. Viskasin pois melkein kaik langat ja askartelujutut ja meinasin masentuu iha koht,sillee. Kuinka ollakkaa löysin itteni näihe blogiloihi uuvestaan, olin jo aikaisempina vuosina niit hiukan selaillu. LANKAPIRTIN Matleenalta sain tietoo näihe sytomyssyjen tekkoon ja sit ku kävin Poris sairaalas mie vein eka kerral sinne syöpätautien plk, muutaman tekemäni myssyn. Täst rojektist sain ittelle sitä elämän halluu ja innostust ja pelkokin vähä hellitti (pelko siit, et näkö männee toisestaki silmäst)
PoistaOn se kummallista, mite näinki kaukaisen kontaktin kautta, (netin) että ossaa valita sen ihmisen, kun mie näist, blokkilaisist, juur tään Matleenan.
Onkos se meijä "verenperintöö" tällanenki noitailu:)
Anni, enpä malta olla sekaantumatta sinun ja kosotädin keskusteluun, kun siinä minutkin mainitset. Sen verraan vain lisään siihen, että uskon meitä johdatettavan tuolta jostain, myös meidät tutustumaan toisiimme netin välityksellä juuri silloin.
PoistaMatleena! Keskusteluun saa kyllä osallistua ja hyvä niin. Niin miekin uskon, et " joku lähettiläs" minut ohjaili viestimään juur sinull, aikaana, jolloin lienen ollut herkkänä vastaan ottamaan: Antaa hyvää mieltä muille, kun itsellä ol paha mieli. Kiitän siitä tönäisystä, jonka silloin sain "tuntemattomalta taholta".
PoistaAnni, vesikierteet silmissä luin tekstisi ja olen kiitollinen, että olen saanut olla mukana siinä tönäisyssä. :)
PoistaMatleena. Kiitos sinulle, jään kuulostelemaan.....
PoistaUpea kasa taas sytomyssyjä! :) Sinä aivan turhaan vähättelet myssyjäsi, jokainen niistä on arvokas ja tekee jonkun iloiseksi edes hetkeksi raskaassa elämätilanteessa. Olisihan se mukava, että saisit myssyntekokavereita sinne. Jos tunnet tai tiedät joitakin naisporukoita esim. Marttoja, niin heille voisit heittää haasteen, että tekisivät vaikka jokainen edes yhden myssyn ystävänpäiväksi tai jotain vastaavaa. Niin minä yritän täällä aktivoida ihmisiä mukaan ja olen onnistunutkin ihan mukavasti, mutta aina saa olla asialla.
VastaaPoistaVoi yhen kerran Matleena! Mie juur väsäilin vastausta kosotätin viestiin ja sinnuu muistelin. Kiitti siul ko muistat minnuu kannustaa, välil on vähä sulka maassa, mut ainha mie sen ylös nostan, niiku toisetkin omat sulkansa kokoovat taas ehjäksi kauniiksi siiveksi! Voisiha mie saaha näit myssyn tekijöitä, mut en oo kovasti ennää koittanut, ko mie en jaksa olla sellane puuhamummo. Oon vaa sit iteksein vähän tehnyt. Otan kyl asian puheeks kun olen paikas, jost voip saaha myssyn tekijöitä. Hyvvää illan jatkoa:)
PoistaEi aina tarviikaan jaksaa, mutta sitten kun jaksaa, niin siitä saa iloa itsellekin. :)
PoistaHyvää, levollista yötä!
Matleena, olet oikeassa, teen oman vauhdin mukaan. Pääasia lienee kuitenkin saada hyvää mieltä itsellekin:)
PoistaOi mikä mahtava määrä myssyjä, hienoa.
VastaaPoistaKiva kun kaktuskin palkitsee sinut hyvästä hoidosta.
ps. ihmettelin kuka Anni :O
Moi Anneli:) Tosiaan myssyjä on lähetettäväksi asti. Joulukaktus heittäyty uudelleen nupuille, kun kerran jo kukki täs syksyllä. Sitähän mie arvelin, jotta hää kukkii uudelleen ennen joulua, tosin vähemmällä kukka määrällä.
PoistaJuu muutin viestien allekirjoitusnimen:o))
Mie uson kans että meit johatettaa toistemme luo, tää nettimaailma on hyvä keino löytää ihmisii, ystävii.
VastaaPoistaTäss maailmas ko ei oo sattumii, kaik männee just niiko pittääkin,
jaksamissii siul Anni:)))
Kiitti siul kosotäti, nii uskon , jotta asiat männee niiku ne kirjoitettu on, niin mie ukolleinki sanon, ku jottain tapahtuu.
Poistaen tiijä oonko kertonu yhest jutusta: mie vuosia takasin, seurustelin kolmisen kuukautta yhe ukon kans, mut huomasin hänel olevan outoja juttuja ja pillereitä, mihi lie käyttäny,mielialalääkkeitä ainaki, käytti kourallisen päiväs. Kerran häne sohval istuissain, miul tul tosi paha olo, niiku joku ois minnuu iha riivannu. Mie sil ukol sanoin, jotta täs kohtaa on joku voinu huonosti, niiku kärsiny tai jottai sellasta, joko täs sohval tai täs kohalla. Mie en voinu siin kohtaa ennää istuu vaihdoin paikkaa. Ukko tuumas jälkeen, jotta: sie oot noita. Kui miul jäi sellane olo, jotta miun tuntemus osui kohilleen, hää ei sitä selitellyt, sanontaansa. Aloin muuteki ajattelemaan, jot hänes on liiaksi outoa, joten lopettelin juttuamme, enkä meinannu hänest pääst erroon, yli vuoden, miun taistelu lähestymiskieltoineen kesti, enneku jätti minun rauhaan, minun onneksi hää löysi jonkun muun...Kyl miun oma aavistelu häne omituisuudestaan piti paikkansa. Voi sentään, montaa lajii elämäs ollu. Ehkä tääkin juttu kuului näihin ennalta kirjoitettuihin. Mie tahoin hänt joteki auttaa, ku oli nii totisen ja yksinäisen olonen, oltiin tanssimassakin, mut hänes oliki joku vialla, luonteessa, onnekseni mie selvisin ja henki kulta säilyi näihi uusiin koettelemuksiin....Mut se ukko ampui ittensä...en mie sitä hänel olis toivonu, vaik eroon tahdoinki ,mut hänelt meni loppukin järjen hiven...
Kyl tuollaset asiit vaistovaa, ne on niit huonoi enerkioit , mut mie sanon jotta ne on niit etiäisii, miun mummoin näki etiäisii ja niin näen miekii, moni assii on osunt just kohallee.
VastaaPoistaHyvä vaa ko pääsit erroo tuost miehest, mut huonon lopun hää sai issellee.
Nii'in etiäisetpä hyvinki, niiku monessa asiassa.
PoistaNo oot sie olt pahois pinteis, hyvä että älysit huutaa.
VastaaPoistaJuu, tuurilla oon niistäkin selvinnyt, ei parane nyt enempää noitua:)
Poista