torstai 24. lokakuuta 2013

Kipuja.

Hei, laitoin yhen syksyisen kuvan, olin joskun napannut ulkoilureissulla ja saanut sopimaan kuvaan: lyhtypyväs, sähkökaappi ja joku muu pikku tönö sen vieressä, pylväiden varjot ja tietenkin ruskan värjäämät puut ym ym...

Olin täs pari yötä sairaalassa, iski yht'äkkiä armoton vatsakipu ja sen myötä oksetus yms. Ukkoin soitti sairasauton, ei voinu lähtee omalla biilillä, ku mie oksensin ku automaatti, kotona konttasin pitkin lattioita, ja makasin kylppärissä ja eteisessä, enneku ambulanssi saapui. Hyö tek ne välttämättömät toimenpitteet: mittas verenpaineen ja otettiin sydänfilmi ja sit mummoa( = minnuu) kärrättiin pyörätuolilla autoon. Hiivatti ku minnuu oksetti ja enneku sairaalaan saavuttiin . 5- 8 min kuluessa mie oksetin jo pussin täyteen!  Auto keikkui penteleesti, ettei oo helppoa istua pyörätuolissa maha kippurassa ja koittaa säilyttää loputkin mahan elimet ojennuksessa. Kyl iha oikeesti kippee ihminen on todella vaikeesti pulassa, jos eivät sit anna nuija nukutusta matkan ajaksi.Pitkä matka jos nii huh hoijaa. Kyl kärsii saa, on nuo apupelit aikas keikkuvia ja matkanteko ei helppoa ole.
Minnuu vietiin muutama vuos takaperin naapurkaupunkiin sairaalaan ja se oli viimetten päälle surkeeta meininkiä, meinaan potilaalle= miulle. Makuu asento oli silloin ja takaovista veti kylmää nii, että varpaat huurussa tais olla perille päästyä. Ja se keikkuminen makuulla puolelta toiselle pisti mahakalut uuteen järjestykseen, oli semmosta töyssyttämistä. Kuljettaja lohdutti jossain vaiheessa: ennää ei oo ku kymmene kilometriä...voih ja aahh..gggrllleerr...
Koiruli oli täl aikaa ukkoin hoijossa ja kulki häne peräs yleaikaa, ei päässy ukkoparka vessaankaan ku koiruli seuras ja vahti askeliaan. Ja joka rapsahdukseen silmäsi ovelle päin; joko mamma tulee kottiin. Oli hää ilone, mut ukkoin peräs hävis pian keittiön suuntaan...siin miul koira....
Täs mie kattelen, kuinka tää olotila lähtee menemään. Ainii...mie pyysin kortisoonipistosta ja lääkär aamulla kierroksella väänti kättä, jotta mie ulvhdin: hää sano, että pittää olla syy minkä vuoks lääke annetaan( ei hää iha näil sanoilla sanonut, mut tätä hää tarkoitti uskoisin niin ) Antoi pistoksen tuonne selkäpuolelle olkaan ja kolmen viikon päästä terv.kesk. uusintaan ja jopa kolmekin piikkiä voi laittaa kaikkiaan. Jospa sitten saisin toiseenkin olkapäähänkivun lievitystä. Oiihh kyllä kannatti pyytää...


8 kommenttia:

  1. Toivottavasti olet jo paremmissa uomissasi... mutta toivottavasti tuonne ulos tulisi vähän pirteempää keliä kun nyt on vaan sadellut... koiruudetkaan ei tykkää niin hirviästi tuosta sateesta varsinkaan meidän vanha mummeli, josta on inhottavaa kävellä rapakoissa.... Oishan tässä vähä muutamien lapasten tekoa ja ihan sillä tunisialaisella virkkaamisellakin ainaskin neljät lapaset pitäs tehä.... no mukava muistella kun toissa talvena niitä tein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa. Kas mennään täs etiäpäi jotenki, olo on vähä ku ossuuskaupan hoitajalla,sano, iha ku mius olis joku muu olento, mie ite oon niiku hukassa.
      Koiruli oli kuulema laiska, juur pihasta pois kävi tarpeillaan ja kiireesti takasin kottiin, ei puhettakaan lenkkeilystä:)
      Tykkäisin mieki lapasten teosta...vaan se peukalo...aattelin jotta virkkaamalla kärestä päin kuten monet tekkee sillviisiin sukkia. Miun täti joskus neuvoi juur silleen ja teinki isälle muutamat sellaset ja ukollein työmatkakintaiksi, hää ku laitto toiset alle, nii olivat paksut ja lämpimät.

      Poista
  2. Ihana koiruus siulla, oottaa mammaa kotiin, mei aussi oli isännän koira kulki perässä ja makas vieressä, miuta just ja just sieti:)
    Olen kerran menny kipeenä 150km. ambulanssissa ja kyytioli kyllä tuskien tie, joka töyssy tuntu ja lisäs kipuja.
    Mukavaa ehtoota siulle, ja kaikesta huolimatta parempaa vointii. Mie mään nyt pituveelle neulomaa:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, koiruus on ihana, nyt ei oikein tiijä ennää kenen kulta hää on...taitaa ollaki ukkoin kulta, komentaa hänen vieres;et annappa jottain;) ja minnuu luimuilee otsapörrönsä alta..on siin miul koira:) Hää on ollu paljon poikani perheen luona, ettei vissiin tiijä mikä tai kuka meist on päällikkö, mamma vai lapset vai kuka. Hyvi hää näyttää viihtyvän paikas ko paikas, mut tiijä sitte hänen pääs liikkuvia ajatuksia.
      Hyvvää viikonvaihdetta ja kellot talviaikaan:)

      Poista
  3. Iskias pirulainen iski selkääni ja vasempaan koipeen jo muutama viikkoa taaksepäin. Tänään sain akupunktiohoitoa ja samalla myös 'sielunhoitoa'. Käsittely uusitaan kolmen viikon päästä. Sitä ennen menen mummuilemaan viikoksi pojan perheen luokse, siellä ja pojat oottelee.Kyllä se tästä vai mitenkässe oli? Parannutaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa. No voi sentään iskias riivattu, se onkin kivulias kaataja.Oikein hyvä kun aku auttaa, mie en oo koskaan kokkeillu mihinkään kohtaan, ei oo tarvis. Se kyllä uskon, jotta kaikkee pittää koittaa et kivut hellittää, sen verran tiijän noidannuolesta, ettei sekään herkkua ole.
      Miun pit mennä "sielunhoitoon" mutten jaksanut. Toisella kertaa sitten.
      Nii'i parannutaan, ainaki lujasti koitetaan. Mukavaa mummuilu aikaa sinulle.

      Poista
  4. Voi, voi, on sinulla ollut rankkaa. Toivottavasti alat pian toipumaan. Toivottelee täällä toinen toipilas !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anneli:) Tänään ollut parempi päivä pitkästä aikaa, olenko mie vaan luulosairas ku talviaikaan siirryttäessä tunnen voimien palaavan!! Olin koirulin kanssa pidemmällä lenkilläkin aamun puolella, hän tykkäs mennä ja mie seurasin.

      Poista