Asiasta kolmanteen.

Hei taas kaikille, on sunnuntaipäivä ja pilvinen taivas.

Pakkanen on laskenut - 3 asteeseen ja uutta lunta on satanut pari kolme senttiä.
Kivaa uutta lunta, joka tarttuu koiran tassukarvoihin oikein lujasti ja niitä paakkuja pittää pysähtyä pureskelemaan vähän väliä, näin ei ulkoilukaan suju meillä oikein joustavasti. Eikä tietysti muillakaan karvaisilla nelijalkaisilla, ku sama vika Rahikaisella!

No mut asiaa tästä valokuvamallista.
Mie sain häne lahjaksi ystävättäreltä, yli kakskymmentä vuotta sitten. Olin sairaalassa operoitavana naistentautien osastolla ja sinne tämä minulle tuotiin. Aikas hämmästys meil oli, kun ystävä saapui tää otus kainalossa. Kuten kuva näkkyy, hää istuu tuolil, et on aika iso lemmikki.
No sairaalas mie häne (nallen) istutin sivupöyväl, ko siin ol tillaa. (mie oon täst jutust kirjottanut aiemminkin) ja siin hää istuksi ihan hiljaa, muttei huomaamattomana. Joulu oli tulossa ja meijät kaik potilaat siirrettiin synnytysosastolle. 
Siel myö oltiin sikin sokin, meijän kolmen hengen huonees ol, yks iäkkäämpi potilas, nuor nainen ja mie nelikymppine ja sit tää nallukka.
Iltavuoron hoitajat tulivat sissään huoneeseen ja naureskellen kysyivät: mitäs nää synnyttäjät? Mie siihen keksin ja viittasin kädellä nallen suuntaan ja sanoin: no tälläne on tulos ku vanhana synnyttää. Hoitajat män ihan hiljaseks ja poistuivat niine hyvineen; ett menipä jauhot suuhun, ku vähä meit irvailivat...meit naistentautien osaston naisia, jotka synnytysosastolle siirrettiin joulun ajaksi
.
No sitte mie pääsin jouluaatonaattona pois, nuorin poika tul minnuu hakemaan, hoitajat siin käytäväl toivottivat jouluja ja muutaki hyvää, mie sanoin siin, että tasan yhdeksäntoista  vuotta sitten ,lähdin tältä osastolta, tämä käärö, viittasin kädelläni poikani suuntaan, kainalossa ja nyt tämä käärö hakee äidin pois sairaalasta ja mukana onkin tuollainen keltainen karvainen otus!
Siinä myö vähän hymyiltiin ja lähettiin pois kotia kohti.

No nalle asusti meillä n. kakskymmentä vuotta, kerran tul mieleen, jotta soitan sairaalaan lastenosastolle ja kysyn, josko sinne vois lahjoittaa tälläisen nallen. Mielihyvin lupasivat ottaa lahjoituksen vastaan, mie kaappasin nallen kainaloon ja kiikutin häne sairaalaan osastolle. Hoitajat oli tyytyväisen näköisiä ja tarjosivat miulle pullakahvit ja juttelimme siinä kahvia ryystäessä.

Juu, tällaisia tarinoita pyhäpäivän ratoksi. Mukavaa pyhäpäivää sinulle täällä vieraillut lukija.
Kuullaan taas, tiistaina on miun silmäpoliklinikan reissu Poriin....