Nuhanenän noituuksia:)

Maanantaina sadepäivänä.

Sain ihme jatkumon sille viime kertaiselle ( perjantai- illan)  kiihdytykselle!
Meinaan, että sain valmiiksi silloin alkamani syvämmet. Minnuun iski oivalluksen hetki ja teinkin farkkukankaasta isomman syvämen ja liimasin pellavakankaisen siihe päälle.
Toine puol kans farkkua ja siihe tälläsin nuot keltaiset hetaleet liimalla kii, ovat ku kiinalaisia kirjaimia.. hhmm. Käsin tikkasin reunat toisiinsa kii
ja hiivatti ku lanka ol jatkuvast solmussa. mie siin taivastelin, ko pyhänä tein hommia. Miun äit sano ain, ko lanka män solmuun, jotta " piru hirtti poikansa", aikas karmiva sanonta.

Täs hyö ny ovat ja nois keltasis jotka "rojektipöyvän"  pääl ovat, mie olinki fiksu ja liimasin heijät farkkukankaalle!
No jo,  sit mie ihmettelin,  mistä hiivatista mie täytettä työnnän ko ei oo reikää minkäänlaista " mie olin tosi fiksusti liikkeellä ja tein hyvin tiiviin liimauksen"!!!!  Toistaiseksi hyö ovat ny näines, jos miul iskee joku muu, älyn väläys ja keksin idean heijän kohtalosta, nii katsotaan myöhemmin:)


Se on tuo rojektipöytä taas nii lastissa, vaik hiljattain sen siivosin...mut ei voi mittään tehä, jos tarvikkeet  ovat riipin raapin ympär huushollia. Män aikaa. ku jostain löysin tarvittavat välineet, tuo silmä pahus, ku haittaa. Stereonäkö olis ihan paikallaan, onneks on viel kuulo molemmis korvis, eli stereokuulo.

Mut nyt taitaa ol nenäki  monona, ku toinen sierain on välil tipi täynnä. Eilen alkoi nuhanekku vaivaamaan ja ei auttanu " pitsinenäliinoja" kaivella esiin, pit iha paperipyyhkeet kaivaa esiin. . Onneks ne on hyvin löydettävissä. Miul ei oo nuhhaakaa ollu muutamaan vuoteen. Kaapissa ollut  flussa lääke finrexin on menny vanhaks vuonna 2011, mut kyl mie siitä totin tein! Sitä mie oon silloin ottanu, ku ja jos flunssa iskee.

Joskus aikoinaan ku miun nennää punkteerattiin ja sit mie kyllästyin siihenki, ku sattuki  hiivatisti. Lääkär lähetti Porriin sairaalaan ja siel minnuu alettiin sieraimien kautta ruhjomaan, siis puhdistus operointia poskionteloissa...
Lääkär pan sieraimiin muutaman puudutus neulan, läpi ruston työs että pää tutisi ja rusto rutisi. Hah, mie olin ku mursu monine neuloineeni ja painovatkin perskuleet.

Sit vietiin leikkaus saliin ja lääkär aloitteli operaatioo ja miun syvän alko nii hiivatisti paukuttaa ja mie siin suhisin sanoja, niihe neulojen välistä ja lääkär anto miul jottain lääkettä, joka rauhoitti syvämen sykettä.  Sit hää alko koputtaa ja porata ja mitä lie kaivant nenässä jo mie aattellin, kuin isoks se turpookaan. On sit oikein karjalainen potaatti nenä.
Lääkär tek töitä, että korvissa soi ja  alkoi silmän alla tuntumaan kippeeltä, suhisin taas lääkäril, jotta taijat kaivaa miun silmänki pois, hää siihen ettei sentään näin tapahdu. Täs nyt ku aattelen, tais ollaki tuo oikee silmä, jota hää silloin murjoi...ko män nyt näkökin, tosin toist kymment vuotta jälkeenpäin..
.
No mut operointi kesti n. 25 min " katsoin kelloa salin seinällä" ja sit hyö työnsi tukun tampponeita sieraimet täyteen. Huh, olipa kiva hengittää, suu kuivui ihan silmissä ja janottiki. Puudutus ko alko männeen illal ohi, nii jopas tunsin, että on nokka olemassa ja nenä ontelot paksuna. Olipa olo sanoin kuvaamaton....Kaks yötä mie olin sairaalas ja sit pääsin kottiin ja auton rattiin..heh heh vähä huippas jotta piti välil pysähtyyki, mut niihä tul ajettuu reilu 50 kilsaa. Sanon vaa et kui eivät kieltäneet autolla ajoa, ehkä se johtui siitä, kun eivät nukuttaneet minnuu, en tiijä. Riskialtista kuitenki..

Oi voi sentään, ain tää männee sairaskertomusten puolelle, mie vaan tahdon kertoa kokemuksista, joista tunnen repiväni, myös huumorin poikasta!!  Ja se on miulle tärkeetä, nähdä vakava asiakin,  myös huumorin kannalta, etenkin näin kokemusten jälkeen...kun jo kivun jälkeen naurattaakin..
Ja onhan näit muitakin kokemuksia, että saattaa olla lissää tulossa, sairaskertomuksia jne.....

Jaksamista teil kaikil lukijoille ja leppoisia päiviä.