Kesäterapiaa:))

 Heippa hei. Tässä on kuva valmiista isoäidinneliö peitosta, johon virkkasin vaalean vihreät reunat, tykkäsin kovasti, että vihreä mallaa paremmin, kuin valkoinen, jota käytin palojen yhdistely lankana. ( ilmaseks sain yhelt kirpparilt, ol  kuulema pääasija, ko pääsivät kerist erroon)


Ukkoin sahasi poikki kaltoin kohdellun koivun rungon ja miepä tekasin siitä pienet vastat, laitoin kiinni ihan kumilenkillä, joita oli tuvalla mukanani, jos tarvetta ilmenee.
Illalla käytin vastaani, vähän pieni nöpö se on, mutten tykkää suuresta vastasta, se tarttuu kiinni joka paikkaa ja vihtominen on työlästä.

Yhessä kuvassa on ukkoin terapia työmaa, johon hää purkaa liiat höyryt  mut  työn tekeminen on kyllä vapaa- ajan haaskaamista. toisaalt . helpottaa vapaa-ajasta kärsivää ukkoparkaa....
Tuolla kaislakasan äärellä hän löysi työmaaltaan ison mustan sammakon, kertoi ettei moista oo koskaan nähnyt! Jospa se ol yhtenä iltana terassilla, ko jonkun tumman möhkäleen näin ja grocsin kärjellä sitä tuuppasin ja toisenki kerran ennekuin suostui lähtemään terassilt.
Mie en nähny pimmeessä, ku silmälasit ol tuvassa.

Ja sit tää yks lemmikkikuva, tein ampiaisille sokerivesi baarin ja hyö tykkäs kovast baarin antimist, tuos on vähä banaania, mut eivät siit välittäneet, mut tein 50/50 sokeriveden, kyl alkoi maistumaan. Tuos tuo yks on lautasen reunal, mut laitoin heil halkaistut kuivuneet kaislankorret laskeutumis alustaksi. Saas nähä onko ampparit vallanneet koko tuvan, ko taas mennään sinne.
Mie laskeuduin aikas mukavast paattiin, mut pyllähdin lattialle pyllylleen, ku käsivarres ei ollukkaan pitovoimaa tarpeeksi. Paatin pohjalla istuin, ko ukkoin tul laiturille, hää minnuu silmäs ja puistel päätään.
Rantaan tulless hää sano> ettet sitte yhtään roiku paatin reunan yli<....kas kas, saipas sanottua. Enkä mie roikkunu, mallikkaasti pääsin laituril hyppäämään?..!:)) No oikeesti :)

Huh huh lämmintä kaikille ja sauna tekköö hyvvää, mut kastelu järvessä tai meressä on piste päälle.
Mukavia viimeisiä heinäkuun päiviä lukijoilleni:))

Härkälintu kaislikossa.

 Hei iltasella.

Pittää viel kirjottaa, lupasin laittaa tuon härkälinnun kuvia. Hää ol siin melko lähellä, sain monta kuvaa, miun kuvaaminen on sellaist hamuilua, ko en ain löyvä kohdettain ja uudet tähtäykset sekottaa koko filmailun.
Mut siin hää nyt on...

Viime kertast seikkailua ol tuvalt palaaminen hhmmm tuuri miulla., moukan tuuria...
Saavuttiin laituriin ja mie kurkotin paatin keulast laituriin ja tarrasin kiinnitys hakaan kiinni, joka ol laituris kiinteenä. Pahus, paatti alko erkanemaan takasin ja mie vaan pitelin kii koukusta...hiivatti, oli meinaan lähellä, etten pudonnu paatista. Pakko ol valita, ankara
 kipu toises tississä, tai putoominen veteen. Mie nimittäin rojahdin oikean puoleisen  rintavarustukseni päälle, mut niitä ei lasketa, ku vaan meinaa pudota, eihän????
Ukkoin sano et ol melkost meininkiä, olit tosiaan tipalla pudota!
Hmm...minkäs sille voi, ku ei osaa irrottaa ja oikeesti, miulki tul siin hetkessä olo, että nyt männään rantakivikkoon pää edellä....tapahtumast   on kommee mustelma tissiä koristamas ja polvessa tietyst pittää kans olla mustelma ja ku oikein tarkast aattelee, mustelmii on joka puolella kroppaa, mut ne on jo paranemassa, aikasemmist kolhuista....

Tännään oltii kaupoilla, ukkoin hankki vähä menovaatetta ja torilta ostettiin hänel sandaalit ja nauhakengät, mie miellyin niihi nauhakenkiin heti ja sovittamisen jälkeen, kauppias pisti kengät pussiin ja tyytyväinen pariskunta jatkoi matkaa. Kerranki sai vähällä vaivalla mieluiset ostokset. Mie ostin sellaset helpot kengät KOO-kengäst, RIEKER'IN pehmeät korottomat tossut, haljasnahkaaja n.3 sentin leveä venykenauha, pitää tossukan jalassa ja helppo laittaa jalkaan, sekö ottaa pois, ei moni mutkaisia toimintoja, Ihanat paljaassa jalassa, ku taas kurvailen paatin penkillä, jollei  satu lankeemaan ihan pohjalle asti.  Oi oi tuuria tarvitaan runsaasti, mummoparan  veneilyyn ....ja varjelusta tuol yläkerrast kanss.

Ja iloisia lämpöisiä,kutkuttavia heinäkuun iltoja kaikille KANSALAISILLE.
Nähhään ja kuullaan, jos ei nii lähetellään pieniä paketteja-----......

Valmista tuli, sano....

 Heippa taas blogin lukijat.

Miul on mummoneliö peitto valmis, eihän  sen tekeminen vienyt aikaa kuin runsaan puol vuotta!
Kapea siitä tuli, kun tein vain viisi riviä rinnakkain, aattelin, etten saa valmiiksi koko kesänä.
Virkkasin muutaman kerroksen kiinteit silmukoit ja piparireunan, tuos kuvissa oleval vaalean vihreällä langalla.. En tykännyt ollenkaan tuosta valkoisesta langasta, jolla yhdistelin palaset.
Sainpahan tuvalle terassituoliini uuden kirjavan peiton:))


Teen täs vimmalla sukkia valmiiks, jotka tuvalla jo aloitin. Minnuu aristaa nuo olkapäät, etteivät kipeydy, kuten syksyll ja alku vuodesta. Teinköhän äkkiseltään liikaa ?? kästöitä.
Tuval pitänee jottain kästyötä aloittaa värkkäämään, terassilla ku istuksii.
Lintuja oon seurannut, kun satun näkemään. Tirriäinen= rantasipi, ei ollut viimeksi enää. liekö jo muuttanut vai onko haukka pistänyt poskeensa, näin sellaisen lentävän ohitse yks päivä.
Sorsaemo Maija, poikineen on käynyt joka päivä ja parikin kertaa päivässä, hakemassa muutaman leivän murun. Ukkoin oottaa niitä,  niiku miekin ja tuumailee jos poikuetta ei näy:> ei näy Maijaa< Illal viel kurkkaan ovest, onko poikue saapunut iltapalalle.
Kuvasin yhtenä päivänä siinä kaislikossa härkälintua, se oli melkein paikallaan, sain monta kuvaa. Ukkoin sanoi ku istuttiin pihakeinussa,> joku pitkänokkainen lintu tuolla< ja mie kiikaroin sitä, havaitsin sen olevan härkälintu, josta juur hiljakkoin luin  Tuula Laakso    Tiitsankuvablogi.blogspot.fi     En olisi muuten tunnistanut lintua, jollen ...
Mut hyvvää kesäillan jatkoa ja palaillaan.
    

Keltiäisiä, lieroja ja sorsia

Heippa hei keskellä viikkoa, viitekuva tulikin jo aikaisemmin, ilman lupaani:)

Mut mie sekoilin tään blogin kans ja sain tovin korjailla tekemisiäni.
No...tällasta tää helle teettää.
Oltiin tuval ja mie mont askaretta toimitin siel ainaki istuin ilta-auringos ja vuodatin hikeä. täytyyhän olla syy, miks mennä saunaan kylpemään: nii'i ku on päivä hikoiltu:)

Ukkoin osti matoja, ( ku mie vanhat päästin kukkapenkkiini, pois purkista kärsimästä. )
Hää illemmalla avas purkin ja män onkimaan laiturin päähän, saaliiks hää sai pari sinttiä, särjen ja pienen ahvenen. Kyllästyi pieneen saaliiseensa ja alkoi saunan lämmitykseen.
Iltakahvit juotiin ja vähän iltaapalaa aloin laittamaan, avasin jääkaapin oven ...ja voi mahoton..lieroja seikkaili ruokapakettien päällä ja hyllyillä:( Mie tempasin purkin ukon käteen ja kiljaisin etsimään karanneet lieronsa, jääkaapista takaisin purkkiinsa. Ainaski kuus hää löys kaapista ja mie viel yhen makkarapaketin päält illemmalla. Mie en oo oikein herkkä tällasiin, ku iteki laitan madon koukkuun ja pidän sitä kyllä kädessäkin., mut on se liikaa miunki hermolle, ku ne valtaavat miun ruokakaapin. Ukkoin ol laittanu purkin huonost kiinni ja mie sadattelin noita ukkoja, kyl heijän kans zzxxssddnn...on heijän touhu joskus kummallisia...
 Mie laitoin puuliiteris isot klapin erikseen, heittelin ne syrjemmälle, aattelin niitä hakata pienemmäks , ku kirves sattuu miun hollille. No..eikös ukkoin kiikuttanu ne saunan eteiseen zzzrrrqqqgg...
ja mie vein ne takasin liiteriin, ja pidin melkoisen mäkätyksen. Voi hitto, ain pitäis sannoo toisel, mitä tarkottaa, mut sit mie saan kuulla: <mie en tykkää et komennetaan..>.voi pyhä sylvi sentään, ain saa kulkee peräs ko last opettas.....männöö välil hermo...

Hiivatin vaikeeta kirjoittaa, kone vaihtaa kirjaimen pieneks heti, ko vaihdan riviä ggrrrggfff....

No sitte mie aattelin istuttaa tähtisilmät maahan, ko eivät purkeissa oikein hyvin näytä viihtyvän. Tein vanhaan nuotion pohjaan kukkapenkin, lapion hiiliä pois niin paljo ku sain otettua ja tälläsin kaislamaata pohjalle ja multa pussin tyhjensin päälle. Hyvän näkönen tulikin kukkapenkistä ja laitoin toisen tähtisilmän uuteen multaan ja toisen otin myös purkista pois...ja herrajjestas ko mie tyrmistyin ja tälläsin kukan takasin purkkiin...ko sinne pohjalle oli keltiäiset tehny pesänsä! Purkki oli maassa heijän pesänsä päällä ja hyö tykkäsivät vissiin, et hyväv paikka kukkapurkki....apuva..hain hanskat kätteen ja otin kukkasen uuvelleen ja paiskasin sen kukkapenkkiin ja ravistelin käsiäni vimmatusti, vein purkin järveen, ku ukkoin väläytti,< jotta kastele purkki järvessä.>..hui olkoon, nyt on kyllä seikkailut varmaan unissakin ja muurahaiset, madot ja muut hirvitykset minnuu jahtaa uniloissaki. Täs ol ihan tarpeeks yhelle päivälle.
Mut eihä meil mikkään lopu yhteen kertaan. Mie kans aattelin kalastaa ja viskasin virvelin suoraan lumpeen lehtien keskelle ( osumatarkkuus 10 ) No ukkoin otti veneen ja meloi hakemaan uistimen pois lumpeiden joukosta ja siihe loppui miun kalastus....
Nyt miun täytyy lakata juoruumasta ja käyvään kahveille.
Mukavia hellepäiviä kaikille, soon moro!

Ale-myynnissä

Heipparallaa.

Olen päässyt jo liikkeelle, selkäkipu on hellittänyt ja mieli on huoleton...trallallaa.

Kävin ale myynnissä  ostin pari t- paitaa ja lurpakkeitten pitimet...= rintsikat ja jottain muuta pientä.
Koht mieki pääsen tuvalle, ukkoin män sin tännään.
Eile kateltiin tango kuninkaan valinta, oliha kommee ääninen nuor mies, hää yltäis vaik isommille estraadeille, kouluksella vois tulla oopperalaulajakin, palkeita meinaan oli miehellä. Leif'illä oli kova paikka, kun taaskaan ei päässyt perille asti. Hän on iloisen ja välittömän näköinen mies, mutta ääni ei ole puhdas ja kaiken lisäksi kovin kapea  on  ääniala hänellä. Koulutuksellakaan tuskin hänestä on alan huipuksi.  Syntymä lahjaksi saatu äänikään ei aina riitä, pitää jotenkin erottua "porukasta". Nykyään on liikaa samanlaisia laulajia, kukaan ei oikein erotu joukosta, naiset laulaa nenäänsä  nnhhonottaa ja miehet tahkoo muutamaa nuottia ja muutamaa sanaa...voi sentään...sanoittajistakin on kova puute.
Hoh hoijaa tällaista tällä kertaa, lauantaina nähdään kuningattaren valinta, oikein pelottaa, taso on todella kehno:(
Kuulumisiin:)

Helteist heinäkuuta:)

 Hyvänenki aika, ko mie matkin " pajupirtin kaisa  " tekelettä, mut tällanen siit miun tekeleest tul. Iha niinko hmm...no kaisloja mieki intoonnuin kerräämään rannast, ko ukkoin niit haraval vet rantaan ja miun oivallus pääs pintaan. Keräsin niit märkii kaisloi huuhtelin puhtaal vedel  ja sidoin ne virkatulla ketjusilmukan pätkillä kiinni. Sitte huomasin nuo syvämet ja tälläsin ne siihe tekeleeseen roikkumaan. En hokannut muuta kuvauspaikkaa kuin tuvan terassin lattialla, mut iha hyvin hyö siin sovussa makkaavat, kaislat ja syvämet.
Kaisan tekeleessä ol mukavia koristeit, mut mie en ala jaksamaan tuval etsii ja laitella muit, ko niit helposti saatavilla olevia:)



Hoh hoijaa, selkä parka käi riitelemmään miun kans, rupes lonkka ryppyilemmään ja jäi vähäks aikaa käynnit tuvalkii.  Ukkoin meinas; > jos sie loukkasit sen selkäs , ku kompuroit paattiin  mennessä< , mie taas " tein lennokkaan laskeutumisen paattiin".
Enhä mie siin satuttanu, täähä on vanha vaiva, ko toisin ajoin vaivaa. Oikeen puoleine lonkka kipeytyy hiivatisti ja istuminen ja seisomaan nousu tuottaa karmeeta kipua.

Mut onha kotonki mukava ol, tääl on lämmint yht paljo ku ulkona, aurinko ei juur paista sissään, mut parin tunnin päästä alkaa helottaan kammarin ikkunast sissään. Ja yöl on yht kuuma ko päiväl...kelpaa meijän..lämmitellä omassa sängyssä, lakanat kaulassa aamulla..

Voih nyt pittää lopettaa, alkaa selkä merkkeilemmään, alaha mummo  nousta  pikku hiljaa.
Se pittää viel sannoo noist edellis kerran sorsalintusita, jot yks poikane ol vaivane, hää horju maalla eikä saant suittuu höyhen pukuaan, kaula ol jotenki taakse päin kenollaan, voi toista. Hää ei kerinny ottaa murustakaan, ko toiset pojat nappas, hidas ku ol.
Miul ko ain tulloo surku ku jottain tuollast nään, se jääp vaivaamaan.

Vaan nyt pittää lopettaa, et pääsen ylös tuolista.
Mukavaa heinäkuuta lukijoilleni ja piellään ilimoja:)))

Lintuset saapuivat aamupalalle:)

u

 Ukkoin män aamusella istimaan terassille ja koputti miulle ikkunaan, no taas mie ihmeissäni, mikä hätä silny on, Kun mie kurkistin oven raost ulos näin ylpeen näkösen sorsarouvan poikueensa kanssa pihamaalla,.Mie äimistyin kertakaikkiaan ja aikani siin töllisteltyäni, ukkoin herätti miun sanoilla: haeppas sitä paahtoleipää, syötetään nää pikkaset. <hieraisin mie toisenkin kerran silmiäni et kyl se Maija sittekin ne poikaset meille näytille toi, mis lie yön olleet piilossa.Yläkuvas emo on tarkkana seuraa ympäristöä tarkasti. Alakuvas hää on jo itekin vähä valmis ottamaan leipämurun suuhunsa.

Tässä kuvassa hyö onkii tullet juur pihamaal
, sievässä jonossa ja ovat löytävinään sieltä jotain syötävää.
Mutta rappuset kutsuu,niihin kuluu hypätä ja koittaa pysyä a skelmilla.Emo pitää vahtia että lapset käyttäytyvät mallikkaasti, kyllä emo hyvin heijät koossa pitää. Yks pojista on ain erilläs toisis veljilöistään, taitaa jo nuorena olla oman polun kulkija. ja tutkijaluonne ,,se men noitten rappustenkin allr ja koitti siit rappusten raosta tunkee itseään rapuille takasin.

Täs hyö ovat hoksanneet leipäpalaset ukkoin käessä,kuvast puuttuu se omien buutsien tallaajamut hää sinne jostain ilmesty. emo opetti penskansa, jos leipapala on liian suuri, sillo männään järveen sitä liottamaan, näin tehden saa pehmeitä pieniä palasia.linnulla on kait aikas pieni kurkku, kun kovasti Maija edellispäivänä kupuaan järjesteli ja kaulaansa ojenteli.

No nii ruokailu on ohi ja viimeisiä muruja noukitaan.Emo kutsuu jälkeläisiään pienellä äänellä ja kaikki suunnistavat pikku kallion päälle sukimaan höyhen pukuaan ja siitä pullahtivat järven aalloille ja uiskennellen kaislikon suojiin, ruokatirsoille.
olimme lähdössä rannasta ja emosorsa seisoi vaan miun eessä ei yhtään väistänyt. mie juttelin jotta pitääkää  nyt vahtia tuvalla, kun me ollaan pois. Hän oli kovin vastahakoinen väistämään, luulin hetken aikaa, etttähän tarttuu housun lahkeesta kiinni, mut ei sentään.
Mut mie mään nyt maate silmät ihan sekoo, kohta ei näe mitään. Hyviä öitä kaikille.
Tervetulloo uus lukijani  mustis