torstai 7. heinäkuuta 2016

Näkövammaisena tehty eka sukkapari:)

Sateinen torstai heinäkuun 7 päivänä  2016.

JIPPII:)  
  Ja kiitos Irmalle avusta.

Ei niin nätit, mutta ihan itse värkätyt sukat. Hammasta purren ne on tehty, suurennuslasilampun alla, Kävin psyykkisen taistelun ja selvisin siitä voittajana ja sain kuin sainkin oman käden tuottaman käsityön.
Ei sitä näkevänä osannut kuvitellakaan, miten vaikea on kutoa ohuilla puikoilla ja ohuella langalla, ihan järjettömän vaikeaa, joten heitin koko ajatuksen romukoppaan ja vasta nyt runsaan vuoden päästä, olin valmis yrittämään uudelleen sukkapuikkojen käsittelyä. Taistelin ja voitin ja olen tosi tyytyväinen, onnellinen ja vaikka mitä...positiivinen tällä kertaa, toisella kertaa jotain muuta. Paitsi..

Sään muutos on iskenyt lonkka/selkä/jalkakipuna.Viime yönä heräsin tuskalliseen lonkkakipuun ja oikean jalan puutumistuntemukseen, näin niistä jopa unta ja heräsin ankaraan kipuun, laahauduin keittiöön ottamaan kipulääkettä, mut uni oli tipotiessään kun en saanut sängyssä sopivaa asentoa.
Olin vähän peloissani, kun puutumistunne jalassa ei ole hyvä merkki. Aiai nyt pitää lopettaa, selkä alkaa taas kipuilla.
Sateista iltaa meijän tienoilta, meren ääreltä. Sataman nosturit näkyy taivasta vasten, vaikken enää niitä näekään, mutta tiedän niiden siellä olevan.

9 kommenttia:

  1. Hieno suoritus, sinnikkyys palkitaan! Kun ensimmäinen pari on tehty, seuraavat sujuvat kota jo rutiinilla!?

    VastaaPoista
  2. Heippa, niin minäkin luulisin,että sujuvat paremmin.Aloitin jo uuden sukan,isomman ja viel ohuemmalla langalla.Kyllästynkö kun työ alkaa sujua.
    Nyt sängystä ajoi pois taas tuo lonkkavaiva, pitää kai vähän kutoa niin alkaa taas nukuttamaan)

    VastaaPoista
  3. sukat on nii hyvät jot oikein.mie en vaa pääse nyt täst surutyös millää ettee päin.meil päin sannoo vanhemmat ihmiset jot työ tekijänsä palkitsee ja kyl se näin varmaa on.nyt vaa paat uuvet sukat tekkeille.hyvvää vointii siul.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sie kuuleha annikki, ko aikans ottaa surutyö,vaik aattelee,et siit erroon pääsee,eikä se oo tarkotuskaan,kaik pittää männä ajallaan,pikku hiljaa helpottaa,joku päivä huomaa toipumisen alkaneen. Mie nyt vertaan tätä omaa sairauttani,älä sie loukkaannu, mut vast hilkakkoin mie kykenin näit sukkii alkaa tekemään, mie itte ymmärrän tää omaksi surutyökseni, joka veo tää vuoden ajan sitä tehdä.
      Toivotan siul levollist kessää, kerrää sie voimii itselles luonnost,lintusist,kukkasist ja katsele taivaan pilviä,niiden muodon vaihtelua ja millasii kuvvii ne muodostaa, käy kävelyllä kallioilla jos on mahdollist, istu kivelle ja kuuntele luonnon antamaa musiikkia.Ja jos siul ystäviä käy jos jaksat, juttelemas tai kirkossa tai mitä paikkakuntasi tarjoaa,kannattaa lähteä vähän johonkin,
      Jos sie haluat miul sähköp.laittaa, nii os,on;
      wilsu50@suomi24.fi

      Poista
  4. Oletpa kauniit sukat kutonut.. Vaikeuksien kautta voittoon. Nyt vain lisää tekemään =))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan uskomatonta,että saon sukat valmiiksi,muutama silmukka lienee pudonnut,mut omistautuminen asiaan korvaa puuttuvan taidon.
      Uutta aloitin,mut purkamiseksi meni,noaina ei voi onnistua.ja tuetokone temppuilee,tekstin suurentaminen ei oikein onnestu ja sivu menee toiseen syrjään;(

      Poista
  5. Vau, Anni, sinäkö teit sukat! Hienoa, tosi hienoa! Ja on muuten nätit sukat, kivat väritkin. :) Bambuiset puikot ovatkin varmaan hyvät sinulle, niin eivät putoa niin helposti kuin jotkut liukkaampaa materiaalia olevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii'i Matleena, minä ne sukat tein,vaikkakin monen purkukerran jälkeen,mutta lopulta sain valmiiksi.
      Aloitin uusia kutomaan ja niitä olen purkanut monta kertaa.Mutta yritän aina uudelleen,kuten se lapsi,joka opettelee kävelemään ja kaatuessaan,nousee ylös ja yrittää aina uudelleen.

      Poista
    2. Niin sitä pitää! :) :) :)

      Poista