Hattuja juttuja!

Arkista päivää.

Tässä olisi hattu( hassu )   juttu. 

Olen hankkinut kirppikseltä silloin tällöin baskeri päähineitä. 
 Ennen joulua arvelin tarvitsevani huovutus juttuja ja ostin eurolla pari baskeria. Kokeilin niitä huovutella ja sainkin joulutöihini sopivaa matskua.
Myöhemmin ostin mukavan värisiä päähineitä ja laitoin kerralla koneeseen toisten huopuvien kanssa.
Suunnitteluvaihe sai lopulta päätöksen.
Muotoilin baskerit uuteen uskoon, venytin päähäni ja " laskostin" lisää, kun päähineen mallia en saanut muotoiltua "padan" malliseksi. 
Taitoin alareunat ylöspäin, kuten ehkä kuvissa näkyy,

 sen verran pituutta sain päässäni venytettyä, niskat ei antanut lupaa enempään venytykseen:)
Nostin päähineen antennin pystyyn, ihan tarkoituksella.

Harmittelen yhä, kun en ostanut sitä keltaista baskeria, vaikka askartelutöihin myöhemmäksi vaiheeksi.
Monia värejä minulla on mm; vihreä, musta, ruskea, siniharmaa, vaalea ( väri joka ei sovi naaman väriin).
Koitan keksiä niille käyttöä, ovat  kylläkin huovutettu pienemmäksi, kun pääni on aika pieni ja päähine valuu mielellään otsalle "silmille". Kenties pitää tehdä silmän reiät niihin, voi katsella rei'istä maailman menoa....:))

Pikkasen hassun olosia nämä ovat, mutta niin olen itsekin, uskallan poiketa joukosta. 
Monasti katsotaan ihmisestä  pitkään ja hymähdellen, hänen erilaista olemustaan, sellaista,  joka ei ole muottiin valettu. 

Lapsuusiässä oli pantava päälle sitä kun kotona määrättiin. Minulla oli kylläkin joka lähtöön vaatetta, äiti itsekin huolehti omasta pukeutumisesta, joskaan ei noissa maalaismaisemissa mitään muotiluomuksia ollut.
Minulle teetettiin ompelijalla joulujuhlaan ja kevätjuhlaan aina uusi leninki. Vaatteissani olin toistuvasti koulukavereiden pilkan kohteena, kun minulla oli myös kaupungista ostettuja  vaatteita ja kengät  piti hankkia myös kaupungista. Lapsoset kun pitivät minua kummajaisena, jolla oli milloin mitäkin erillaista päällään. Täytyy todeta, aika rankkaa psyykkisesti olla ainoana lapsena,on opittava  puolustamaan itseään, sana sanasta, pillittämään ei saanut ruveta, silloin oli jo hävinneen osassa ja kiusaamisen jatkumo oli takuu varma.  Outoa kuitenkin, koska sain vastahakoista arvostusta osakseni, rohkeilla otteillani, kun tuli kyse mäenlaskusta, jalkapallosta, luistelusta, pesäpallosta....myöhemmässä vaiheessa tanssimisesta.....Osasin ja uskalsin....