Laitoin muutaman mustavalkoisen kuvan lapsuusajan meiningeistä.
Tyttönen, tämä mutrusuu on Mommilassa 1948.
Pellavainen on tukka ja tiukka ilme.
Kenties se enteilee päättäväistä otetta tulevaan elämään:)
Tässäpä tyttönen on viisi v ja lempikoiransa kanssa,
saksanpaimenkoira Sami Liisa, hassu nimi tyttökoiralle, mutta niin vain Samiksi kutsuttiin.
Koulutettu oli koiranen, monia temppuja hallitsi ja tottelevaisuus oli maksissaan.
Tyttöstä kuljetti mahakelkassa, johon oli tehty koiralle valjaat vetämistä varten.
Tämä kuva on Lammilta 1951 taustalla on tyttösen kotimökki.
Monet mukavat muistot ovat kulkeneet mukana, koiran kanssa yhdessä vaelsivat metsässä ja pelloilla. Etenkin naapurin pellolla kasvoi ihania keltaisia kukkia, silmän kantamattomiin.
Tyttönen keräsi sylin täyteen kukkia ja vei äidilleen. Siitäkös tuli huutia, ei kiitoksen sanoja vaan melkein tukkapöllyä ja kiukkuisia lauseita.
Lapsi oli kerännyt naapurin pellolta keltaisia rypsin kukkia. Tarina ei kerro, tuliko tästä huvista lasku vanhemmille....
Tyttönen serkkupojan kanssa. Heillä oli samanlaiset mustat kiiltonahkakengät, jotka olivat tosi fiinit.
Pojalla on vaaleat luonnonkiharaiset hiukset ja tyttösellä söpönen rusetti päälaella ja punainen vakosamettimekko päällään...
"ja sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla ja..."
Naapurissaan asui valokuvaajapoika äitinsä kanssa. Tyttönen meni mielellään kyläilemään ja valokuvaaja tykkäsi kuvata. Tyttösen vanhemmat ei olleet järin ihastuneita lapsensa harrastukseen, heille kun tuli aina lasku valokuvista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti